Helgelannin sankarit

Helgelannin sankarit

The Project Gutenberg EBook of Helgelannin sankarit, by Henrik Ibsen
This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with
almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or
re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included
with this eBook or online at www.gutenberg.org
Title: Helgelannin sankarit Näytelmä neljässä näytöksessä
Author: Henrik Ibsen
Translator: C. Edv. Törmänen
Release Date: January 31, 2006 [EBook #17651]
Language: Finnish
Character set encoding: ISO-8859-1
*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK
HELGELANNIN SANKARIT ***

Produced by Matti Järvinen, Tuija Lindholm and Distributed
Proofreaders Europe.

Helgelannin sankarit.
Näytelmä neljässä näytöksessä.

Kirjoittanut Henrik Ibsen.
Alkuperäisestä Suomentanut C. Edv. Törmänen.
Ensimmäisen kerran julkaissut A. W. Lindgren 1878.

Jäsenet:
ÖRNULF VUONOILTA, piirikunnan vanhin Islannista. SIGURD
VÄKEVÄ, meri-ruhtinas. GUNNAR HERSE, rikas talonpoika
Helgelannissa. THOROLF, Örnulf'in nuorin poika. DAGNY, Örnulf'in
tytär. HJÖRDIS, Örnulf'in kasvate. KÅRE, talonpoika, helgelantilaiaen.
EGIL, Gunnar'in poika, neljävuotias. ÖRNULF'in kuusi vanhempaa
poikaa. ÖRNULF'in ja SIGURD'in miehiä. VIERAITA, talonmiehiä,
naisia, henkipattoja j. n. e.
_Tapaus Eerikki Verikirveen aikana Gunnarin talossa ja sen
läheisyydessä, Helgelannissa Pohjois-Norjassa._

Ensimmäinen näytös.
(_Korkea rantamaa, joka jyrkkänä äyräänä perältä sattuu mereen.
Vasemmalla maja, oikealla tuntureita ja havumetsää. Kahden sotalaivan
mastot näkyvät lahdella; kaukaa oikealta luotoja sekä korkeita saaria;
meri rauhattomana aaltoilee; on talvi, myrsky- ja kova pyry-ilma._)
(SIGURD _tulee alhaalla, rannalta laivoistaan, puettuna valkoiseen
mekkoon hopea-vöineen, siniseen kappaan, kapeat metallivanteet
säärien ympärillä, karvaiset kengät, teräs-lakki, sivulla lyhyt miekka_.
ÖRNULF _näyttäikse samassa ylhäällä tunturien välissä, puettu
tummaan lammasnahkaiseen takkiin, rinta-verhoon ja
rauta-säärystimiin, sekä karvaisiin kenkiin, hartioilla ruskea
sarka-kaapu, jonka päänpeite on vedetty teräs-lakin ylitse, jotta osa
kasvoista peittyy. Hänellä on uljas sankarin vartalo, pitkä valkoinen
parta; hän on vanha, selkä vähän köykistynyt; aseina hänellä on

ympyriäinen kilpi, miekka ja keihäs_).
SIGURD (_astuu ensin esiin, katselee ympärilleen, huomaa majan,
kiirehtii sen ovelle, jota koettaa auki murtaa_).
ÖRNULF (_huomaa sen tuntureilta, hämmästyy nähdessään Sigurdin,
näkyy tuntevan hänet, astuu alas, huutaa_):
Väisty, rosvo!
SIGURD (kääntyy, kädellään pitäen kiini miekan kahvasta). Nyt
ensikerran elossani, jos niin tekisin!
ÖRNULF. Sinun pitää, täytyy! Minä tarvitsen tuon majan yö-suojaksi
vilustuneille miehilleni.
SIGURD. Ja minä uupuneelle vaimolle.
ÖRNULF. Minun mieheni ovat arvoisammat, kuin sinun vaimosi.
SIGURD. Siis ovat Helgelannin metsä-rosvot erinomaisessa arvossa!
ÖRNULF (Keihästään kohottaen). Tuon sanan saat sinä kalliisti
maksaa.
SIGURD (miekkansa vetäen). Nyt, ukko, käy sun huonosti!
(Örnulf hyökkää Sigurdia vastaan, Sigurd puolustaikse).
(DAGNY ja Sigurdin miehiä rannasta; ÖRNULF'IN KUUSI POIKAA
tuntureilta, oikealta).
DAGNY (_vähän edellä, puettu punaiseen hameesen, siniseen kaapuun
ja pääpeitteesen, huutaa_):
Tänne kaikki Sigurd'in miehet! Isäntäni ottelee oudon kanssa!
ÖRNULF'IN POJAT. Ukon avuksi! (astuvat alas).

SIGURD (miehilleen). Olkaa alallanne; kyllä tulen yksinäni toimeen.
ÖRNULF (pojilleen). Antakaa mun taistella rauhassa! (_ahdistaa
Sigurdia_). Vertasi mä tahdon nähdä!
SIGURD. Näet ensin omasi! (_haavoittaa häntä käsivarteen, jolta
keihäs putoo_).
ÖRNULF. Sepä sankari-lyönti, retkeillä!
Miehekkäästi miekkaas Käytät, kunnokkaasti; Sigurd väkevänkin
Häpeään saat asti!
SIGURD (hymyillen). Siis on häpeä hänelle kunniaksi.
ÖRNULF'IN POJAT (hämmästyksellä). Sigurd! Sigurd väkevä!
ÖRNULF. Mutta terävämmin sattui lyöntis sinä yönä, jona multa
tyttäreni Dagnyn ryöstit (heittää pään-peitteen niskoilleen).
SIGURD MIEHINEEN. Örnulf vuonoilta!
DAGNY (iloisesti, vaan kuitenkin vähän levottomasti). Isäni ja veljeni!
SIGURD. Astu taakseni.
ÖRNULF. Tarpeetonta (läheten Sigurdia). Minä tunsin sinut heti, kun
sun näin, senvuoksi aloinkin taistelun; koettaa tahdoin, oliko perää
huhussa, joka kertoi sinun olevan uljahimman sankarin Norjan-maassa.
No, nyt rauha ja sopu välillämme olkoon!
SIGURD. Paras olisi, jos niin olla voisi.
ÖRNULF. Tuossa käteni! Sinä olet uljas urho; niin jykeviä lyöntejä ei
vielä kukaan ole Örnulf-vanhuksen kanssa vaihtanut.
SIGURD (puristaa hänen tarjottua kättään). Olkoon se viimeinen
miekan-lyönti meidän välillä. Ja nyt tuomitse itse asia, joka välillämme
riidassa ollut on, tyydytkö näihin ehtoihin?

ÖRNULF. Tyydyn, ja pian kiista päätetään. (toisille) Niin tietäkää siis
kaikki, mistä kysymys on. -- Viisi talvea sitten oli Sigurd ja Gunnar
Herse viikinki-retkillään Islannissa, ja oli heillä olopaikkansa lähellä
minun taloani. Silloin ryösti Gunnar kasvate-tyttäreni Hjördis'in; vaan
sinä, Sigurd, otit oman lapseni, Dagny'n, ja purjehdit pois hänen
kanssaan. Siitä ryöstöstä tuomitsen sinun maksamaan sakkoa
kolmesataa hopeassa, ja sillä olkoon paha työsi sovitettu.
SIGURD. Helpot ovat ehtosi; mainitut kolmesataa suoritan, lisäten
niihin vielä silkkikaapun; se on lahja Englannin
Aedhelstan-kuninkaalta ja niin hyvä, kuin Islannissa koskaan käytetty
on.
DAGNY. Oikein, uljas isäntäni; vasta nyt on mieleni rauhainen!
(puristaa isänsä ja veljensä kättä, puhuttelee heitä hiljaa)
ÖRNULF. On siis sovinto välillämme voimassa, ja pidettäköön Dagny
aivan samassa kunniassa, kuin olisi hän laillinen vaimosi sukulaistensa
suostumuksesta.
SIGURD. Ja minuun saatat nyt luottaa, niinkuin omaan sukuusi
ainakin!
ÖRNULF. Varmaan luulen saattavanikin, ja heti panen hyvyytesi mua
kohtaan koetukselle.
SIGURD. Valmis olen, milloin tahdot; sano suoraan, -- mitä vaadit?
ÖRNULF. Apuasi työllä ja neuvolla. Tänne olen tullut etsimään
Gunnar Herseä, vaatimaan häneltä sakkoa Hjördis'in ryöstöstä.
SIGURD (hämillään). Gunnar'ia!
DAGNY (samoin). Ja Hjördis'iä, -- mistä ne löytää?
ÖRNULF. Kotoaan Gunnarin talosta, luulisinma.
SIGURD. Ja se on -- --?

ÖRNULF. Muutaman nuolen-lennon päässä tästä; etkö sitä tiennyt?
SIGURD (voitetulla liikutuksella). En todentotta! Aivan vähän olen
kuullut Gunnarista siitä saakka, kuin