Helgelannin sankarit | Page 2

sinua, en olisi osannut aavistaakkaan, mist? sinut l?yt?isin.
SIGPED (ajattelevasti). Totta sekin! -- Mutta tuota Gunnar'in asiaa, sanoppas, ?rnulf, ai'otko ajaa sit? kaikella voimallasi, sek? hyv?ll? ett? pahalla?
?RNULF. Niin mun t?ytyy. Kuuleppas, Sigurd, mit? sanon. Kes?ll? olin k?r?jill?, siell? oli monta kunnon miest? koossa. Kun k?r?j?t olivat p??ttyneet, istuin min? juoma-p?yt??n, kihlakuntani miehien seuraan; siin? tuli nais-ry?st? puheeksi; monta pilkkaa sain niell?, kun olin antanut tuon loukkauksen niin kauvan olla kostamatta. Min? suutuin, vannoin l?hte? Norjaan, etsim??n Gunnar'ia, vaatimaan h?nelt? sakkoa tai kostamaan h?nelle ilkity?t??n; vannoin, ett'en ennen palaisi Islantiin, kuin olisin asiani t?ydellisesti toimittanut.
SIGURD. Niin, niin! Kun siten on laita, k?sit?n kyll?, ett? on asia ajettava loppuun saakka ja kovuudella, jos tarve vaatii.
?RNULF. Niin on; kohtuuton en sent??n ole, ja Gunnar on, kuten kuullut olen, kunnon mies. Iloinen olen my?skin retkest?ni t?nne; aikani alkoi vihdoin k?yd? pitk?ksi; sik?l?isten sinert?vien vesien vaiheilla olen vanhentunut ja harmaaksi k?ynyt; mieless?ni syttyi halu viel? kerran liikkumaan niiden aalloilla, ennenkuin ma --; no niin, -- Bergthora, vaimoni armas, kuoli jo aikoja sitten, vanhimmat poikani ovat retkeilleet joka kes? viikinki-matkoillaan, ja kun Thorolf varttui -- --
DAGNY (iloisesti). Onko Thorolf t??ll?? Miss? h?n on?
?RNULF. Laivalla tuolla (viittaa per?lle, oikealle). Siell? saat n?hd? poikasen; suureksi, vahvaksi ja pulskaksi on h?n tullut siit?, kun sin? kotoa l?hdit. Siit? pojasta kasvaa kelpo sankari, Sigurd; h?nest? tulee sinun vertaisesi.
DAGNY (hymyillen). Viel? ovat olot, n?en, muinoisten mukaiset; yh? oli Thorolf syd?nt?si l?hinn?.
?RNULF. H?n on nuorin ja ?itins? kuvainen, siin? syy.
SIGURD. Mutta sanoppas, -- asiaasi Gunnar Herse'n luona, ai'otko sit? jo t?n??n -- --?
?RNULF. Mielemmin t?n??n, kuin huomenna. Kohtuulliseen sakkoon tyydyn; jos Gunnar n?m?t ehdot hylk??, varokoon seurauksia. (K?RE TALONPOIKA _kiireesti oikealta, puettuna harmaasen sarka-mekkoon, leve?lierinen huopa-hattu p??ss?; k?dess? seip??st? murrettu sauva_).
K?RE. Hyv? kohtaama, retkeili?t!
?RNULF. Harvoin meik?l?isten kohtaamisesta hyv?? toivotaan.
K?RE. Jos olette rehellisi?, niin luvatkaa minulle rauhaa ja suojelusta nyt; Gunnar Herse'n v?ki vainoo henke?ni!
?RNULF. Gunnar Herse'n!
SIGURD. Sin? olet varmaankin tehnyt h?lle vahinkoa, v??ryytt?.
K?RE. Oikein olen min? tehnyt, oikeuttani suojellut. Gunnar'in ja minun karjani k?vi samalla laitumella tuolla saarella, aivan l?hell? mannermaata, h?nen v?kens? vei parhaat h?rk?ni, ja yksi h?nen miehist??n haukkui mua orjaksi; min? tartuin aseihin ja kaadoin h?net.
?RNULF. Seh?n oli laillista, se.
K?RE. Vaan t?n? aamuna h?nen v?kens? hy?kk?si p??lleni; onneksi huomasin min? sen ajoissa ja p??sin pakoon; mutta kuitenkin on henkeni vaarassa; sill? he etsiv?t minua yh?.
SIGURD. Sua en uskoa voi! Ennen muinoin tunsin Gunnar'in yht? hyvin, kuin oman itseni, ja tied?n: Gunnar ei koskaan rauhan miehelle v??ryytt? tehnyt.
K?RE. Gunnar'illa ei olekkaan v?hint?k??n syyt? t?h?n rikokseen, h?n on ollut etel?ss?, matkoillaan; ei, mutta Hj?rdis, h?nen vaimonsa -- -- --
DAGNY. Hj?rdis!
?RNULF (mutisten.) Niin, niin, se olisi juuri Hj?rdis'in mukaista!
K?RE. Gunnar'ille tarjosin min? sakkoa murhaamastani orjasta, ja h?n oli siihen tyytyv?inen, mutta samassa saapui Hj?rdis, kiihoitti miest??n pilkkalauseilla ja esti sovintomme; sitte matkusti Gunnar etel?-puolelle, ja t?n' aamuna -- -- --
SIGURD (katsellen vasemmalle). Tuolta tulee matkustavaisia pohjan-puolelta, onhan se -- -- --?
K?RE. Gunnar Herse!
?RNULF. Ole huoletta sin? vain, min? luulen voivani hieroa sovintoa teid?n v?lill?nne.
(GUNNAR HERSE ja MUUTAMIA MIEHI? _tulee vasemmalta. Gunnar on puettu koti-vaatteisin, ruskeaan mekkoon, metallivaanteet s??rien ymp?rill?, leve??n hattuun; aseena on h?nell? ainoastaan pieni kirves_).
GUNNAR (seisahtaa kummastellen ja ep?illen, n?hdess??n edelliset). ?rnulf vuonoilta! Todellakin -- --!
?RNULF. Sama mies.
GUNNAR (l?heten). No, siis tervetultuasi tiluksilleni, jos rauhan-tuumissa tulet.
?RNULF. Jos on sinun tahtosi niinkuin minunkin, ei mit??n rauhattomuutta kysymykseen tule.
SIGURD (l?heten). Hyv? kohtaama, Gunnar!
GUNNAR (iloisesti). Sigurd -- kasvin-veikko! (_puristaa h?nen k?tt??n_). Niin, kun sin? olet ?rnulf'in seurassa, on h?n rauhan mies, siit? olen varma; (?rnulf'ille). Anna mulle k?tesi, vanhus! Helppo on mun arvata asiasi t??ll? pohjan puolella; se koskee kasvatus-tyt?rt?si, Hj?rdis'i?.
?RNULF. Niinkuin sanot; suuresti loukkasit sin? minua, kun ilman suostumustani veit h?net muassasi Islannista.
GUNNAR. Oikea ja kohtuullinen on tulosi t?nne; nuoruuden-t?ist? saa vanhuus vastata. Kauvan olen jo, ?rnulf, odottanutkin sua tuon asian t?hden, ja jos sakko sen voi suorittaa, on sovintomme aivan helppo.
SIGURD. Niin ajattelen min?kin. ?rnulf on kohtuullinen.
GUNNAR (innolla). Kohtuullinen sun pit??kin olla, vanhus; jos h?nen todellisen arvonsa mukaan minua sakottaisit, ei koko omaisuuteni likimainkaan riitt?isi!
?RNULF. Min? seuraan lakia ja tapojamme, ole varma siit?. Mutta asiasta toiseen (osoittaen K?re'en). n?etk? tuota miest??
GUNNAR. K?re talonpoika! (?rnulf'ille). Sin? tied?t siis meid?n vainoavan toisiamme.
?RNULF. Sinun v?kesi on ry?st?nyt h?nelt? karjaa, ry?st?st? on sakko.
GUNNAR. Murhasta my?skin; h?n murhasi mun orjani.
K?RE. Kun se pilkkasi minua.
GUNNAR. Olenhan luvannut suostua sovintoon.
K?RE. Mutta sit? ei my?nt?nyt Hj?rdis'in mieli, ja t?n'aamuna, kun sin? olit poissa, hy?kk?si h?n p??lleni ja vainoo nyt henke?ni.
GUNNAR (vihoissaan). Onko totta mit? sanot; onko Hj?rdis -- --?
K?RE. Totta jok'ainoa sana.
?RNULF. Siksi pyysi t?m? talonpoika minun apuani, ja sen h?n saapikin.
GUNNAR (hetkisen mielitty??n). Rehellisesti olet k?ytt?inyt minua kohtaan, ?rnulf; velvollisuuteni on siis seurata sinun tahtoasi. Kuuleppas, K?re, min? suostun panemaan orjan murhan ja sinun k?rsim?si v??ryyden vastakkain, ja siten tehk??mme sovinto.
K?RE (antaen k?tens? Gunnar'ille). Hyv?t ehdot; niihin suostun.
?RNULF. Siis suot sin? h?nelle rauhan ja turvallisuuden omasta ja omaisiesi puolesta?
GUNNAR. Rauhan ja turvallisuuden kotonaan ja miss? ikin? h?n liikkuu.
SIGURD (osoittaen oikealle). Ken tuo!
GUNNAR (tyytym?tt?m?sti). Hj?rdis!
?RNULF. Ja aseellisia miehi? muassa.
K?RE.