Heikki Helmikangas | Page 7

tuomio. Ei auttanut, vaikka lakristan maku jo tuntui suussa, niin ett? olin v?h?ll? kieleni nielaista. Min? otin aapiskirjan ja aloin katsella sit? p??lt? ja sis?lt?.
Kirja oli oivallisen kaunis, se t?ytyy minun tunnustaa, vaan siin? se kaikki, ett? se oli kaunis. Sill? tuota A-puustavia en ollut min? mies l?yt?m??n, vaikka olin jo l?hes kuuden vuoden vanha. Pian olinkin kaikki lehdet l?pikatsellut. Viimeisell? lehdell? n?in linnun kuvan. Kun sit? ihmettelin, sanoi muori, joka istui liedell? l?mmitellen itse?ns?, se on aapiskukko. Ja sitten h?n viel? lis?si: se kukko se juuri onkin, joka antaa kaikellaista hyv?? suuhun pantavata sellaisille lapsille, jotka ahkerasti lukevat. Mutta koetappas, ehki, ruveta tavustelemaan ison Aan kanssa, sill? siit? on alku aljettava ja lopuksi tulee ??.
Min? juoksin niin kiivaasti muorin luo, ett? olin v?h?ll? lent?? p??ni uunin rintaan, istuin muorin polvelle ja sanoin: Opettakaa, muorikulta, minua lukemaan.
No, niinp? niin, sanoi muori, otti ?ll?puikon, osoitti sill? kirjan ensi sivulla olevaa isoa kirjainta ja sanoi: tuo on Aa.
Siit?p? se olikin alku, niin kuin muori oli sanonut. Mit? suurimmalla innolla koetin min? oppia kirjaimia tuntemaan eik? mennytk??n monta aikaa, korkeintansa kolme p?iv??, ennenkuin jo hairahtumatta osasin kaikkien puustavien nimet. Lakristaakin kesti sy?d? saman verran aikaa, kun tarvittiin Aan armeijan voittamiseksi. Voitettuna vangittiin koko h?nen joukkonsa aivojeni sisimpiin komeroihin.

VIIDES LUKU.
Sukukinkerit.
Oli kev?t ja ihanat pitk?t p?iv?t. Noin pari kuukautta olin lukea paukuttanut aapistani ja viimein saanut p??h?ni koko sen sis?llyksen. Er??n? sunnuntaina olin taaskin kirkossa, ja sain siell? omin korvin kuulla, ett? ensi keskiviikkona oli meid?n kinkerikunnan kinkerit. T?st? tulin ensialussa iloiseksi, sill? mieleeni juolahti, ett? nyt saisin n?ytt?? lukutaitoani kinkeriss?, mutta tuntui my?skin v?h?n h?pe?lliselt?, kun en osannut yht??n lukua katkismuksesta. Olisin tahtonut osata katkismuksenkin ulkoa, mutta kun my?h??n olin alkanut, niin olin kuin olinkin my?h?stynyt.
Pitkin askelin astelin min? kotiap?in kirkosta Loviisan kanssa. Loviisa oli meid?n naapuritorpan ainoa tyt?r ja me olimme yhdess? k?yneet kirkossa. H?n oli minun oppaanani, sill? tytt? oli jo yhdeks?n vuotinen, min? vaan kuuden. T?m? Loviisa Vierim? oli eritt?in taitava lukemaan ja tarkkamuistinen, niin ett? mit? h?n muutaman kerran luki, sen h?n kohta osasi ulkoa. Min? kyselin h?nelt?, kuinka kinkeriss? ollaan, sill? tiesin h?nen olleen siell? jo kolmena vuonna. H?n kertoi minulle kaikenlaisia kinkereist? ja muun muassa senkin, ett? kinkereiss? ovat ne ihmiset kaikkein onnettomimmat, jotka joutuivat lukemaan keskiajalla. Silloin ovat nimitt?in papit ja lukkarit kaikkein kiivaimmillaan ja ?re?t ett? sy?d? tahtovat huonolukuisia, kun sit? vastaan ne, jotka joutuivat lukemaan joko aivan alussa taikka aivan lopussa ovat onnellisiksi kehuttavat. Aamurukouksista liuvennut sanan voima vaikuttaa alussa, ett? niille, jotka ensiksi esiin astuvat, ei viel? niin kiivaita olla ja lopussa taas, kun luettajat jo ovat hyvin v?syksiss? ja alkavat syljeskell? ja odottelevat mielihalulla p?iv?llisen valmistumista, ovat he n?ist? syist? v?hemmin taipuvaisia nuhtelemiseen.
Suurella uteliaisuudella kuuntelin Loviisan puheita, mutta v?h?n mietitty?ni huomasin ne hyvin yksipuolisiksi. Sill? sen mukaan kuin h?n kertoi ei n?kynyt olevan paljo apua lukutaidosta, oliko se parempi tai huonompi. Sen t?hden kysyin Loviisalta:
-- Eiv?tk? luettajat sitten pid? mit??n v?li?, onko hyv? taikka huono lukemaan, vai riippuuko torujen saaminen ainoastaan ajasta ja kellonm??r?st?, luulisinpa kohtuulliseksi, ett? niit?, jotka ovat olleet ahkeria lukemaan, asetettaisiin v?h?n kunniallisemmalle puolelle, jota vastaan laiskat lukijat pantaisiin h?pe?ss? istumaan, viel?p? tukastakin p?lytett?isiin.
-- Kyll? se on niinkin, sanoi Loviisa, ett? kinkereiss? isostikin niit? kiitet??n ja kehutaan, jotka hyvin osaavat, ja pahastikin p?lytet??n laiskoja. On minuakin joka kerta kiitetty lukemisestani ja luullakseni lienee liiaksikin kiitetty, sill? ei lukutaitokaan aina riipu ahkeruudesta. Muutamat ovat kyll? laiskoja lukemaan ja saavuttavat kuitenkin kinkeriss? erinomaista mainetta, heill? kun on tavaton muistin lahja. Sit? vastoin k?y toisille aivan hullusti, vaikka ovat olleet kymmenen kertaa ahkerampia, mutta ovat hatarap?isempi? ja viel? lis?ksi arkoja ja pelkureita, niin ett? vapisevat papin tahi lukkarin edess? kuin kahila virrassa eiv?tk? saa suutaan auki. Vaikka osaisivatkin lukea, saavat he mit? kovimpia torumisia, jos pappi tahi lukkari sattuu olemaan kiukkup?inen. Niin esimerkiksi ei voi ahkerampaa olla kuin Pirttil?n Paavo, mutta h?n ei saa kirjaa p??h?ns?, vaikka sit? varten ponnistelisi sata vuotta y?t ja p?iv?t. Ei h?n juuri muutoin ole hullu, mutta lukemaan h?n ei opi, vaikka h?nt? jo on k?ytetty tiet?jiss?kin. Tiet?j? on m??r?nyt h?nen sy?m??n katkismuksen lehti? jauhopuurossa taikka pehme?n limpun kanssa ja h?n on jo tiet??kseni sy?nyt yhden ?itins? katkismuksen loppuun, mutta ei ole sek??n auttanut. Nyt on taaskin sama tiet?j? keksinyt uuden tuuman. H?n on n?et m??r?nnyt kaikkein vaikuttavampana keinona, ett? Paavolle sy?tett?isiin Raamatun lehti? ja eilen k?vi Pirttil?n em?nt? ostamassa rantakyl?st? hyvin vanhan raamatun, jota nyt varmaankin aletaan pojalle sy?tt?m??n.
T?lle Loviisan puheelle en voinut muuta kuin nauraa, sill? olihan se minusta v?h?n kummallista, ett? ihmisten t?ytyi lukutaidon saavuttamiseksi sy?d? kirjan lehti?. Tien haarassa, josta tie l?hti Vierim?lle, erosin min? Loviisasta. H?n meni suoraan kotiinsa ja min? juoksin yksin kotiini, johon p??stiin maantiet?.
Kotiin tultuani sanoin ensin tavallisuuden mukaan terveisi? kirkosta. Sitten kerroin, ett? meid?n kinkerit ovat jo keskiviikkona ja oikein kiireesti lis?sin viel?, ett? Pirttil?n Paavo on sy?nyt katkismuksen ja nyt h?n alottaa sy?m??n Raamattua.
-- Kyll? kait, sanoi siihen