Heikki Helmikangas | Page 5

minun ohitseni kirkkoon, kuin vett? Temmesjoessa. Ei ollut viel? kiirett? kirkkoon, koskei ?itini kiireemp?? pit?nyt, vaan rupesi minulle n?yttelem??n esineit?, jotka l?ytyi kirkon porstuassa. Ensin n?ytti h?n minulle er?st? mustann?k?ist? esinett?. Se oli puusta tehty ja oli n?k?j??n juuri kuin kumollaan oleva pirtin penkki ja seisoi siin? jonkunlaisten jalkojen tapaisten telineiden p??ll?. Tarkemmin tutkittuani huomasin siin? olevan koko pitk?n rivin py?reit? reiki?. Min? ajattelin ja ihmettelin ja viimein kysyin ?idilt?ni, mik? tuo on?
-- Se on jalkapuu, sanoi ?itini.
T?ll? vastauksella olin tyydytetty, sill? luulin jo itsekin olevani asian perill?, kun n?in sen jalkojen p??ll? seisovan, enk? enemp?? sit? kysellyt. Vaan kun kaulaliinani oli jotenkin pahasti solunut ja muitakin pieni? vikoja taisi olla vaatetuksessa, pani ?itini minun istumaan er??n kalun p??lle ja laitteli siin? minua niin siev?ksi pojaksi kuin mahdollista, ja sanoi sit? tehdess??n:
-- Istu mustassa penkiss? pienen?, niin et tarvitse isona istua!
Noista sanoista, totta puhuen, v?h?n s?ik?hdin. En tosin ij?ss?ni ollut kuullut puhuttavan mustasta penkist?, jonka t?hden en tiet?nyt t?ydellisesti enk? nimeksik??n mustan penkin tarkoitusta. Kuitenkin k?vi l?pi minun ruumiini jonkunlainen v?ristys. Min? hypp?sin seisoalle ja katsahdin hyvin h?t?isesti ?iti?ni silmiin ja n?hty?ni, kuinka ?itini totisesti katseli minua, en huolinut vaivata h?nt? kysymyksill?ni, vaan k??nnyin tarkastelemaan tuota mainittua esinett?. Se oli kolmi-asteinen, karmilla varustettu istuin. Nyt en en?? malttanut olla kys?isem?tt? ?idilt?ni: Mik? on tuo tuoli, ja kenen siin? t?ytyy istua?
-- Siin? pahantekij?t istuvat kirkonrangaistusta, sanoi ?itini, jonka katseessa n?kyi jotakin surullista s??liv?isyytt?. Sitten astuimme, ?itini minua taluttaen, sis??n kirkkoon.
Ja nytk?s silm?ni oikein leveniv?t. Suuri oli todella h?mm?stykseni, kun astuin ensikerran Herran huoneeseen. Min? katselin ja katselin, joka paikkaa silm?ni tutkivat ja syd?mmeni oli tykk?n?ns? pyhien tunteiden vallassa, miss? koneentapaisesti astelin ?itini sivulla. Silloin vasta huomasin, ett? istuin vastap??t? alttaria penkiss? ?itini vieress?, kun minua hyv?np?iv?isesti litistettiin. Vaikka olin aivan nuori ja pieni, k?sitin kuitenkin, ett? kun ihminen on kovin syv?llisiss? ajatuksissa, niin toisten ihmisten lykkiminen vaikuttaa sen, ett? h?n her?? juuri kuin uuteen eloon haaveistansa ja mietteist?ns?.
N?in her?tty?ni aloin huomata, mit? kirkossa tapahtui. Er?s mies, joka seisoi erin?isess? penkiss?, rupesi veisaamaan ja koko seurakunta jatkoi h?nen per?ss??n. Sep? oli todella t?risev? virsi, jommoista en sit? ennen ollut kuullut. Min? kuihkasin ?itini korvaan hiljaa: Kuka tuo on, joka taululle numeroita asetteli ja ensiksi veisaamaan rupesi?
-- Se on lukkari, sanoi ?itini.
Lukkari! ajattelin min?, h?np? siis onkin kirkon etevin, sill? h?n panee koko toimituksen alkuun. Ja nyt taas muistin yhden kappaleen muorin isosta kirjasta, nimitt?in, mit? siin? sanottiin soitannosta Jerusalemin templiss?. Min? huokasin syv??n, kirkkotoimitus t?ytti syd?mmeni oudolla hartaudella. Enk? min? paljon ymp?rilleni katsellut, sill? ?itini k?ski minun katsoa virsikirjaan. Sit? teinkin. Oikein tarkasti katselin kirjan lehti?, vaikk'en ainoatakaan puustavia viel? tuntenut.
Pian oli virsi loppuun veisattu ja pappi alkoi aittariita lukemaan. Ensi alussa s?ik?hdin sit?, sill? en ollut huomannut, milloin pappi oli sinne, ennen tyhj??n paikkaan astunut. Mutta v?h?n p??st? jo siksi toinnuin, ett? rupesin eroittamaan sanojakin. Min? kuulin papin puhuttelevan meit? kaikkia veljikseen ja sisarikseen, josta tulin eritt?in iloiseksi ja syd?mellisimm?ll? halulla koetin ymm?rt?? jok'ainoan sanan. Mutta ennen kun alttari toimitus oli loppunut, ilmestyi Jaakkokin toverinensa seisomaan penkin p??h?n, minun kohdalleni, k?yt?v?n toiselle puolelle. Se oli paha sattumus, jota en ensink??n olisi halunnut juuri kaikkein pyhimm?n hartauteni hetkell?. Sill? heti kun olin h?nen n?hnyt, muistui mieleeni h?nen tulonsa pienennyst?ni katselemaan eik? se muisto ollut laisinkaan terveellinen. Se synnytti minussa jonkunlaista vihaa h?nt? kohtaan. Min? en tahtonut katsella h?nt?, vaan k??nsin p??ni toisaalle ja huomasin meid?n muorin, joka istui saarnatuolin juurella pienell? tuolilla, hiljaa huojutellen ruumistansa ja hell?sti silm?illen pappia. T?m? muorin k?yt?s saatti minun j?lleen hyv?lle p??lle ja min? tunsin itseni leppyneemm?ksi Jaakkoa kohtaan.
Pohjolan kylm? pakkanen, joka uskaltaa astua kirkkoonkin, oli sin?kin juhlap?iv?n? sinne saapunut ja kukatiesi ennen kun min?. Se alkoi nipistell? minua k?sist? ja jaloista ilman armoa. Toisetkin ihmiset, vaikka olivat paljon paremmin vaatetetut kuin min?, alkoivat v?hitellen yksi toisensa per??n takomaan jalkojansa yhteen ja yskim??n oikein ankarasti. Minua paleli niin ett? teki mieleni itkem??n, vaan en kuitenkaan ottanut sit? h?pe?t? p??lleni, ett? olisin itkenyt. Kun eiv?t toisetkaan itkeneet, p??tin min?kin k?rsi? t?t? yhteist? rasitusta ja samassa tuli taas muuta huomattavaa. Nyt n?et astui saarnatuoliin er?s aivan pieni ja nuori poika ja ?itini kuihkasi hiljaa korvaani: kuule nyt, kun pappilan nuori herra saarnaa! Ja nytk?s min? rupesin oikein mielell?ni kuuntelemaan. Toisetkin lakkasivat rykim?st? ja takomasta, niin ett? korvani eiv?t kuulleet mit??n muuta kuin sen nuoren pojan kimakoita ja suloisia sanoja. Nyt ei en??n mielest?ni lukkari ollut kirkon etevin. Etevyyden sijan oli pappilan nuori herra saanut ja siin? luulossa olivat kai kaikki muutkin. Mutta kun olin jo jonkun ajan saarnaa kuunnellut, tuli minulle vieras ja se oli n?lk?. Mit? muuta, olipa ev?st?! Min? pistin siev?sti k?den taskuun ja otin sielt? leip?palani ja lohen nahkani ja aloin suurella halulla sy?d?. En olisi uskonut, ett? tein viisaasti, kun ruokat?hteeni taskuuni k?tkin. T?m?n huomasi ?itini pian, eik? h?n sallinut minun sy?d? ihmisten n?hden kirkonpenkiss?. Minun t?ytyi istua alas sen kapean laudan p??lle, jossa muut