Heikki Helmikangas | Page 2

en tiet?nyt, mik? h?n oikeastaan oli. Sen vaan tiesin ja huomasin, ett? h?nen ja ?itini v?lill? oli joku yhdistysside, ja paljon he kesken?ns? puhelivat asioita, joita eiv?t minulle tahtoneet ilmoittaa.
Minulla oli kummallisia ajatuksia kaikesta, mit? min? n?in ja mit? en n?hnyt. Min? katselin Temmesjoen juoksua, ajattelin sen tulevan eritt?in kaukaisilta mailta, tuolta maailman ??rilt?, ja mieless?ni sinne t?nne sommittelin sit?, miksi jokea sanottiin Temmekseksi. Min? katselin niityn pajupensaita joen rannalla, ihmettelin niiden kauneutta ja ajattelin niiden tekij?n taitavuutta ja hyvyytt?, kun oli ne siihen ?itini m?kin viereen asettanut minun ihailtavakseni. Min? ajattelin kovasyd?mist? is?nt??, jonka talossa ?itini k?vi ty?t? tekem?ss?, ja nurisin sit?, ett? h?n antoi ?itini niin kovin tehd? ty?t?. Kun ?iti illalla tuli kotiin, h?n oikein huohotti ja sanoi olevansa niin v?synyt. Min? ajattelin, kyll? se is?nt? tekee v??rin ?iti raukkaani kohtaan. Niin viikon p?ivin?, mutta erinomaisen paljo min? ajattelin sunnuntaisin. Silloin nimitt?in oli minulla erityist? ajattelemisen aihetta. ?itini sai aina lauantaina rahaa ty?st?ns? ja usein h?n sanoi meid?n sill? el?v?n eteenp?in. H?n sanoi t?ytyv?ns? tehd? paljon enemm?n ty?t? siit? syyst?, ett? min? olin el?tett?v?n?; mutta ei sanonut surevansa sit?, ett? h?n minun t?hteni vaivaa n?ki. Sit? h?n sureskeli, ett? maailmassa oli pahoja ihmisi?, eik? ainoastaan hyvi?. T?m?n johdosta ajattelin sunnuntaisin enemm?n ja min? huomasin v?hitellen, ett? oli niit? sek? hyvi? ett? pahoja ihmisi?; vaan sit? en saanut p??h?ni, mit? eteenp?in el?minen oli eli mit? varten tahdottiin el?mist? jatkaa. Ihmisist? kun puhuttiin, olin vakuutettu siit?, ett? ?itini oli hyv?, ja is?nt?, jolle ?itini ty?t? teki, paha.
Mutta kerran tapahtui oikein ihmeen kummaa. Er??n? p?iv?n? toi ?itini kotiin tullessansa jostakin, en tied? mist?, vanhat, harmaat sarkahousut ja ne h?n leikkasi ja siev?sti neuloa rypisteli aivan pieniksi housuiksi. Se jo her?tti minussa jotakin huomiota, kun minusta silloin otettiin ensikerran housunmitta. Kun sitten housut tulivat valmiiksi, sain min? luvan panna ne jalkaani ja nytk? olin oikein hyvill?ni. Olin ensikertaa housujalka-mies ja miesten vertainen. Kun v?h?n aikaa olin niill? astellut oikein pitki? askeleita, niin tunsin housuni erinomaisen sopiviksi ja ilossani lausuin: Kas, kun tuli t?mm?set housut, vaikka vanhoista pienennettiin! -- Tuskin sain sen sanoneeksi, kun kuulin ??nen korvissani: Sin? olet itsekin vanhasta ukosta pienennetty, tottapa sinulle sopii vanhoista pienennetyt housutkin. Vaikka min? t?st? ?kkiarvaamattomasta uutisesta hyv?np?iv?isesti h?mm?styin, huomasin kuitenkin, etteiv?t sanat pilvist? tulleet, vaan olivat ne l?hteneet ?itini suusta. Hyyyryl?isemme n?et ei ollut sill? kertaa kotona, vaan olimme me, ?iti ja min?, kahden kesken. -- Lause, ett? olin vanhasta pienennetty, soi kauan kummallisesti korvissani. Min? rupesin oikein toden tekoa ajattelemaan pienennyst?ni ja v?h?n ajan takaa uskoin itsekin, ett? olin pienennetty. Min? ajattelin niin paljon, kuin ymm?rrykseni my?den antoi, kauas vanhaan entisyyteeni, jonka uskoin joskus maailmassa olleen olemassa; vaan en saanut, vaikka olisin kuinka ajatellut, muistooni mit??n niist? seikoista, jotka minulle niiss? entisiss? el?m?ni ja vanhuuteni ajoissa ennen pienennyst?ni oli tapahtunut.
Meid?n muori, nimitt?in hyyryl?isemme, tuli kotiin, juuri kun olin kiihkeimmill?ni mietteiss?ni. H?nelle juoksin kohta vastaan ilmoittamaan t?rke?t? uutistani ja huomasin h?nen olevan eritt?in kauniin sin? p?iv?n?. Katsellen hehkuvaa punaa h?nen vanhoissa kasvoissansa ja lukien h?nen kirkkaissa silmiss?ns? jotakin, jota en vanhasta pienennettyn?k??n voinut k?sitt??, pys?hdyin hetkeksi. Toinnuttuani j?lleen ja hiukan rohkaistuani luontoani, sanoin muorille vapisevalla ??nell?: Tied?ttek? muori, mik? onnettomuus minulle on tapahtunut?
Muori katseli minua silmiin, pieni hymy huulilla. H?n katseli mielest?ni v?h?n liiaksikin kauan ja min? olin jo k??nty? pois akkunaan p?in, josta, kun keskell? laattiaakin seisoi, n?ki Temmesjoen kimaltelevan auringon paisteessa. Silloin h?n viimein sanoi: Mik? onnettomuus sinulle, lapsi, nyt on tapahtunut? Sek?, kun olet saanut uudet housut?
T?m?n sanoessaan otti h?n minun syliins? ja nosti niin tavattoman korkealle, ett? vanhasta pienennetty p??ni otti kattoon. T?m? minun muistaakseni oli ensi kerta, kuin olin niin korkealla, ja viel? ollessani t?ss? tavattomassa korkeudessa lausui muori: Noin pitk?ksi pojaksi kasva! -- T?m? oli minulle eritt?in ihmetelt?v? sana. Pitik? minun vanhoista pienennettyjen housujeni nojalla kasvaa turvem?kin korkuiseksi? Ja sitten kai he taas, en tiet?nyt kutka, hyv?ksi n?kisiv?t ruveta minua pienentelem??n pikku Heikiksi. Mielest?ni olisi ollut sopivampi, ett? olisin k?ynyt ilman housuja niin kauan, ett? olisin voinut niit? kantaa kokonaisuudessaan, ilman pienent?m?tt?. Ja kun ajattelin v?h?n enemm?n asiaa, tulin huomaamaan, ett? minulle olisi ollut tarpeen olemassa hyvin iso joukko housuja, ett? olisi ollut aina muuttaa, sen mukaan kun kasvoin tai v?henin. Kuitenkaan en puhunut siit? mit??n, vaan pidin tietoni itse.
Tehty?ni pienen py?r?hdyksen laattialla, sanoin muorille: Muistatteko muori sit? aikaa, jolloin min? vanhasta pienennettiin?
Muori, joka jo oli istunut rahille sukkaa kutomaan, nosti molemmat silm?parinsa niin yl?s kun suinkin taisi. Mutta sep? hauskalta n?ytti, kun muori siin? katseli oikeilla silmill?ns? varasilm?ins? ylitse ja alitse ja katsoi vuoroon minuun, vuoroon ?itiin. Arvaanpa, ett? h?n luuli minua jonkunlaiseksi mielipuoleksi, taikka pitik? h?n minua vaan lapsellisena pikku Heikkin?.
Minun mielest?ni oli muorin ja ?itini silm?nheittojen vaihtamisessa jotakin huomioon otettavaa ja katsoin siis tarkasti heit? molempia silmiin vuorotellen. Vihdoin lausui muori, tasotellen lasisilmi?ns? suoraan asemaan ja nyp?isten nen??ns?:
-- Kuka tuon pojan on py?r?p??ksi saattanut?
-- Min?, sanoi ?itini, vet?en suutansa nauruntapaiseen mutistukseen.
-- Ei se ole vaarallista,