Heikki Helmikangas

Heikki Helmikangas, by Eero
Sissala

The Project Gutenberg EBook of Heikki Helmikangas, by Eero Sissala
This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with
almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or
re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included
with this eBook or online at www.gutenberg.org
Title: Heikki Helmikangas
Author: Eero Sissala
Release Date: March 26, 2007 [EBook #20905]
Language: Finnish
Character set encoding: ISO-8859-1
*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK HEIKKI
HELMIKANGAS ***

Produced by Tapio Riikonen

HEIKKI HELMIKANGAS
Kirj.
Eero Sissala

G. W. Edlund, Helsinki, 1887.

SISÄLLYS:
Arvostelijalle. I. Alku II. Mitä toiset lapset minusta ajattelevat III. Minä
käyn ensi kerran kirkossa IV. Ällätikku V. Lukukinkerit VI. Minä
tutkin tuonen teitä VII. Minä harjoittelen itseäni työhön, voidakseni
ansaita leipäni VIII. Minä rupean kauppiaaksi IX. Odottamaton
merimatka X. Äitini apuna XI. Mieron tiellä kuleksija XII.
Odottamattomia suruja XIII. Odottamaton harmi XIV. Vahinko
korvataan, syyllinen rangaistaan XV. Odotettu vieraamme XVI.
Huvimatka XVII. Että kerrankin saan nähdä XVIII. Muutamia
ylösnostetaan, toisia alaslasketaan XIX. Torpan Pirjon nuttu XX. Saara
Sulkavan toinen uni XXI. Vehkeet huomataan XXII. Eräkäs XXIII.
Välikäräjät XXIV. Uutta kohti XXV. Ensimmäinen yö ja ensimmäinen
lukukausi XXVI. Asemani ruustinnan perheessä ja joululupa XXVII.
Kirjava joukko ajatuksia XXVIII. Lyhyen pysäyksen merkki XXIX.
Päivä jälleen paistaa XXX. Helmikankaan talo ja asukkaat XXXI.
Heikinpäivä Helmikankaalla XXXII. Muutosten aikakausi XXXIII.
Ikuinen kauppa XXXIV. Velan-alaisen huolet XXXV. Loistavia lyhtyjä,
mustia pilkkuja XXXVI. Kirjani viimeinen

LUKIJALLE.
Kustantaja on toivonut että se, joka on tämän kirjan ulkoasua vähän
korjaellut, liittäisi siihen alkulauseen. Noudattaakseni hänen
toivomustaan minä sen teen, vaikka kertomus itse asiassa on niin
yksinkertainen ja suora, ettei se suinkaan mitään selityksiä kaipaa.
Mutta kentiesi pitää arvostelija saada tietää, millä oikeudella
tuntematon ja niinkuin kirjasta hyvin näkee oppikoulua käymätön mies
uskaltaa yleisölle tarjota isonlaisen teoksen, jonka kokoonpano ei
tyydytä nykyajan taiteellisia vaatimuksia?
Siihen voin vastata, että tekijä ei ole suuresti luullutkaan itsellään

olevan semmoista oikeutta. Hän on kirjoittanut kertomuksensa
sydämensä kyllyydestä ja sitten sen moneksi vuodeksi unohtanut ja
vasta muutamien ystävien toimesta on se tullut kustantajalle tarjotuksi.
-- Mutta tällä olen vaan vapauttanut tekijän edesvastauksesta ja
arvostelija kääntynee nyt vastausta vaatimaan noilta ystäviltä, arvellen,
että he ovat tällä toimellansa huonosti valvoneet kirjallisen taiteemme
etuja. Koska minä itse olen yksi näitä ystäviä, niin pyydän saada
vastata muittenkin puolesta.
Suomalainen yleisö on jo suosioonsa ottanut kaksi kansan syvästä
rivistä lähtenyttä kirjailijaa: Pietari Päivärinnan ja Kauppis-Heikin.
Meidän mielestämme kelpaa Eero Sissala kolmanneksi heidän
seuraansa. Arvostelija määrätköön heidän keskinäiset suhteensa; tässä
viittaan vaan siihen, mikä oikeuttaa Sissalan esiintymään. Kertomuksen
perustusten kannalta se, ettei hän koskaan yritä lentämään
korkeammalle kuin siivet kannattavat. Hänen kertomuksensa esittää
ainoastaan semmoisia henkilöitä ja oloja, jotka hän oman elämänsä
kokemuksen kautta täysin tuntee, hän arvostelee kaikki niinkuin
valistunut kansan mies tekee, hän harrastaa uutta ja maan parasta, mutta
ainoastaan semmoista, jota hän täysin ymmärtää hyväksi. Muodon
kannalta taasen voipi hänen eduksensa lukea teeskentelemättömän,
luontevan kertomustavan, jota ei oppi anna, vaan jonka Luoja lahjoittaa.
-- Niin, siinä ovat ne ansiot, jotka olemme tässä kertomuksessa nähneet.
Niiden tähden, luullaksemme, voipi lukija antaa paljo anteeksi. Hän voi
antaa anteeksi, ettei henkilöt ole tavattomampia, ettei tapaukset ole
kummempia kuin jokapäiväisessä elämässä nähdään, sekä vihdoin
taiteelliset vaillinaisuudetkin, jotka arvostelija kyllä itsestänsäkin tietää
luetella.
Eliel Aspelin.

ENSIMMÄINEN LUKU.
Alku.
Kun lukija luo silmänsä Suomen kartalle ja etelästä alkaen tarkalleen

seuraa Pohjanlahden rantaa, tulee hän vihdoin Oulujoen suuhun. Siinä
on Oulun kaupunki. Kun sitten taas lähtee Oulusta maata myöten
etelään päin, tulee ensimmäiseksi eteen Limingan pitäjä. Mutta ennen
kuin tullaan Limingan kirkolle, on edessä mainion suuri niitty. Se on
Limingan iso niitty. Varsinaiselta niityltä päästyä tulee useampia
pienempiä jokia, Ängeslevän, Tyrnävän ja Temmesjoet sekä vielä pari
muutakin. Niiden suut ovat aivan lähellä toisiansa, jonka vuoksi seutua
voisi sanoa viiden virran maaksi.
Temmesjoen rannalla oli minun kotoni. Ei se ollut mikään rikas, iso
talo, oli vaan vähäinen turpeista kyhätty, kurjannäköinen,
yksakkunainen hökkeli. Jos minä olisin ollut pienenä suuri ja
voimatonna väkevä, olisin minä tehnyt kahden, kolmenkin verran
isomman töllin, kuin kotini oli; vaan kun olin pieni ja voimaton, täytyi
minun tyytyä siihen, mikä meillä oli. Tölli oli äitini tekemä. Itse oli hän
siihen turpeet kiskonut, kappaleen ihmisten ketoja jyrsinyt ja hyvää
heinämaata pilannut. Itse oli hän huoneen rautalapiolla salvanut,
seipäitä tueksi pannut, oljilla ja tuohilla oli hän sen kattanut, kivistä
kiukaan nurkkaan muurannut; lakeistorven oli hän ostanut. Ja oli huone
naisen tekemäksi hyvin onnistunut. Mutta minä, vaikka olisin ollut
pienempi kuin olinkaan, olin kumminkin sen töllin isäntä ja haltija --
sillä siksi minua aina vieraat sanoivat. Se oli jotakin suurellista
pienessä päässäni ajateltavaksi, kun minua isännäksi sanottiin; mutta
todella olin minä isäntä eikä se siitä muuttunut. Kaikki sanoivat, että
talossa pitää olla isäntä ja emäntä, ja kun ei meitä ollut muuta
miespuolta, kun minä, pikku Heikki, niin asia sai olla niinkuin oli.
Meillä oli yksi hyyryläinenkin, eräs vanha