Hanna | Page 9

siipienkin alla moniaita. Tipo, tipo, hellanen aika, kuinka ne ovat n?tti?, tipo, tipo!?
?L?htek?? nyt sis??n?, huusi Anna Sohvi porstuan kynnykselt?.
Niin, mink?h?n n?k?ist? siell? oli? Mentiin portaille. Kamarin ovi porstuassa oli selki seljallaan. Ja huone tytt?jen tulemaan koristettu kuin parhaasen juhlaan ik??n. Nurkissa komeita pihlajia, tuomen oksia sein?nraoissa ja havuja lattialla. Ikkunassa oli valkoiset uutimet ja laudalla kukkiva verenpisara. Se oli istutettu tuohiseen, ei saviruukkuun, niinkuin kaupungissa oli tapana. Oikealla sein?ll? oli s?nky, vasemmalla penkki, ikkunan alla p?yt? ja sen kahden puolen tuolit; siin? huoneen koko sisustus. Tyt?t katselivat ihastuneina ymp?rilleen ja Anna Sohvi oli tyytyv?inen.
?N?inh?n meill? on pienet paikat?, h?n puhui, ?ja vaillinaista kaikin puolin. Mutta ehk? h?ness? toimeen tullaan yht?hyvin.?
Selv?sti n?kyi, ettei h?n sit? ep?illytk??n.
Tytt?jen teki mieli menn? tupaa katsomaan.
?Mutta siell? on miehi??, muistutti Olga. ?Ilki?mmek? menn? paljain jaloin??
?No mit? se tekee, tulkaa vaan pois?, tuumaili Anna Sohvi.
?Ei, ei, pannaan jalkaan ensin?, sanoivat sek? Hanna ett? Olga.
Betty ei v?litt?nyt; h?nen mielest??n heill? oli semmoiset jalat, ettei niit? h?vet? tarvinnut. Meniv?t sitten s?vyis?sti tupaan, porstuan toisella puolen. Kolme, nelj? miest? siell? istui penkill?. Kaikilla lakit p??ss?, piiput hampaissa. Lakit he kumminkin ottivat pois ja laskivat ne viereens? penkille, kun tyt?t sis??n tulivat. Yksi miehist? kutoi verkkoa p?yd?n p??ss?, toinen ei mit??n tehnyt, istui vaan; samoin kolmas ja nelj?s. Kuka noista nyt lienee ollut sulhanen? Eik?h?n tuo, joka oli kauniin. Kumma, ettei Anna Sohvi h?nt? puhutellut, ei edes katsonut h?neen. Kuinka h?n niin?
Er?s noin kymmenvuotias poika-veitikka oli lukevinaan, vaikk'ei lukenutkaan; silm?t tuon tuostakin kirjan yli tytt?ihin vilkkuivat. N?m? meniv?t kaikki kolme rinnan penkille istumaan tuvan toiseen p??h?n. Ujostelivat v?h?n miehi?, kun nuo eiv?t mit??n virkkaneet, silloin t?ll?in vaan salavihkaa heit? sivultap?in tarkastivat. Heta seisoi takan ??ress?; h?nell? oli kahvipannu tulella.
Jopa hoksasi Betty kankaan tuvan per?-nurkassa. Ja heti h?n kapusi yl?s laudalle, painoi polkusen alas, ty?nsi toisella k?dell? kaidetta taaksep?in ja viskasi toisella sukkulaisen juoksemaan. Niin se meni, ett? hurahti toiseen p??h?n. Ei muuta kuin pari l?isk?hdyst? kaiteella, sitten polkunen alas ja uudelleen sama temppu.
?Betty, Betty?, varoitti Olga, ?sin? turmelet kankaan?.
?Antaa h?nen kutoa?, sanoi Heta, ?ei se siit? pahene?.
Ja Betty oikein innostui. H?n oli tunnettu erinomaisen k?yt?nn?lliseksi ja toimeliaaksi tyt?ksi.
Hanna meni rukin luokse ja alkoi tehd? k??mi?. Polki ensin kainostellen ja arasti, mutta sitten v?hitellen yh? tiukemmin. Rukki surisi ja k??mi k??min per?st? valmistui. Kaikki oli niin uutta ja niin hauskaa. T?h?n ty?h?n ei ikip?ivin? kyll?styisi.
Heta tarjosi heille kahvia. Miehet olivat alkaneet jutella kesken??n ja tyt?t kuuntelivat molemmin korvin. Mik? lienee tullut Rissalan is?nn?lle, kun sit? ei kuulunut takaisin kaupungista. Toissa p?iv?n? meni, eik? pit?nyt viipy? kuin muutaman tunnin. Em?nt? oli t?n? p?iv?n? l?htenyt hakemaan. Oli pel?nnyt, ett? kun sill? oli rahoja siell? nostettavana, niin eik? liene vaan joutunut veijarien seuraan ja juominkiin. Semmoista oli sille ennenkin tapahtunut. Kerran oli hukannut viisikymment? markkaa humalap?iss??n eik? tiennyt ei kuolemakseen, mihink? ne olivat joutuneet.
N?in puhelivat miehet ja tyt?t kummastelivat. Ei Hanna kuitenkaan eritt?in; se vaan muistutti h?nt? jostakin ja her?tti poveen tuskallisen tunteen; mutta h?n painoi sen takaisin ja k??nsi ajatukset toisaanne.
Anna Sohvi oli laittanut heille p?iv?llist? ja kattanut p?yd?n kamariin. Nyt h?n posket hohtavina ja suu makeassa hymyss? ilmestyi tuvan ovelle ja kutsui heit? ruoalle. Mentiin miehiss?, tai paremmin naisissa, sill? tyt?th?n ne vaan meniv?tkin.
P?yt? oli nostettu keskelle lattiaa. Sit? peitti sile?ksi kaulattu, valkoinen liina. Talrikit olivat asetetut kolmelle eri reunalle ja niiden yl?puolelle veitset ja kahvelit; veitsi oikealle puolelle, kahveli vasemmalle ja veitsen p?? oli pistetty kahvelin keskimm?isen ja ylimm?isen piikin v?liin. Niist? taas ylemp?n? oli valkoiset puulusikat, alasp?in, varret oikeaan. Ja p?yd?n keskell?, mik? paljous siin? oli ruokia. Kori t?p?sen t?ynn? nuorta rukiista leip??, kukkurainen asetti tuoretta, vastakirnuttua voita, talrikillinen paistettua kalaa, toisella talrikilla h?yry?v?, py?re? pannurieska ja keskell? kaikkia n?it? herkkuja mahdottoman suuri viilipytty.
Tyt?t eiv?t ruoan paljoutta pelj?styneet, vaan k?viv?t sen kimppuun urhoollisella mielihalulla. Eik? sit? usko kukaan, miten hyv?lle se maistui. Pannurieska oikein suli suussa. T?h?n saakka olivat niin hartaasti sy?neet, etteiv?t joutuneet mit??n puhumaan. Mutta nyt Betty tahtoi Anna Sohvilta tiet??, kuinka t?t? t?mm?ist? rieskaa laitettiin. Ja Anna-Sohvi kertoi juurta jaksaen. Viiliin se oli tehty ohrajauhoista ja mannaryyni? oli pantu sekaan, ett? tuli murakampaa. Voita sieti runsaanlaisesti. Ei siin? suurempaa konstia ollut, mutta eiv?tp?s vaan kaikki saaneet syntym??n. Milloin polttivat, milloin laittoivat taikinan liian sakeaksi, milloin taas tekiv?t jonkun muun vian. Mutta Anna Sohvilta se aina lyk?sti. Niin oli Rauhalandenkin tohtorinna sanonut, ettei h?n viel? t?ss? maailmassa ollut niin hyv?? pannurieskaa sy?nyt, kuin mit? Anna Sohvi heille tarjosi, kerran kun olivat vieraineen lyst?ilem?ss? t??ll?p?in. Ja Anna Sohvi oikein loisti iloisesta ylpeydest? sit? muistellessaan.
Tyt?t s?iv?t aikalailla ja Anna Sohvi pani sen merkille salaisella mielihyv?li?. Kaiketi aikoi h?n siit? Aarolleenkin kerskailla. Toiset palaset kun viel? ottivat, vaikka olivat niin suuria. H?pe? sanoa, mutta Betty? ihan jo r?yht?ytti, ja sille h?n vaan nauroi. Kaikki k?vi laatuun n?in maalla, mik? kaupungissa olisi kauhean sopimattomaksi n?hty. Viilipiim??n he sitten rieskan sy?ty? ryhtyiv?t ja pian syntyi pytyn reunaan kolme kaarevaa aukkoa. Paksu kermainen p??llys