Hanna | Page 8

kaunista oli. Laulakaapas viel?kin.?
Ja tyt?t lauloivat laulun toisensa j?lkeen. Anna Sohvi katseli heit? oikein ihmeekseen. Niin hyv?sti osasivat laulaa, vaikka viel? olivat noin nuoria. Ja taas h?n uudelleen heit? katseli.
?Jokos n?ill? neitosilla sulhasia on??
?Eih?n nyt arvon!? Tyt?t katsoivat toisiinsa, nauroivat ja k?viv?t h?milleen.
?Olettekos miten vanhoja??
?Olga ja min? olemme t?ytt?neet kuusitoista. Betty on meit? kahta vuotta nuorempi.?
?Kuusitoista? Noo, ei sitten en?? tarvitse kauan odottaa.?
?Hyv?nen aika?,--tyt?t k??nsiv?t punastuen p??ns? pois. ?Viel?h?n me k?ymme koulua.?
?Mit?s se est??, jos muuten kohdalle sattuu.?
?Eih?n t?m? Anna Sohvikaan ole kuin kahdeksantoista?, sanoi Heta. ?Ja syksyll? vaan aikoo jo viett?? h?it?.?
Suurella kunnioituksella tyt?t katsoivat Anna Sohviin, joka loistavin silmin heille hymyili.
?Ja kaksi vuotta ennen h?n sen jo olisi tehnyt, ellen min? pannut vastaan. Hupsu! Tiet?isk? sit? nuorra olleensakaan, jos kuudentoista vanhana miehelle menisi. Ik??n kuin ei siihen iloon v?hemm?ll? enn?tt?isi.?
Anna Sohvi se vaan nauroi ja kuunteli. N?ki selv??n, ettei ?idin puhe h?nt? ollenkaan s?ikytt?nyt.
Tytt?jen silmiss? h?n oli k?ynyt merkilliseksi henkil?ksi. Tarkkaan he katselivat h?nt? ja ihmetteliv?t. Niin nuori ja nyt jo kihloissa! Ei h?n ollut ruma. Hyvin n?tti suu, punaiset huulet ja valkoiset hampaat. Veitikkamaiset, iloiset silm?t. Kahdeksantoista vuoden vanha? Ja syksyll? jo--? Mink?h?nlainen tuo sulhanen oli? Lieneek? kuinka kovasti h?neen rakastunut? Kyll?p? tulee hauska n?hd? heit? yhdess?.--Herranen aika, sent??n: kihloissa kahdeksantoista vanhana! Jos hekin jo kahden vuoden p??st?--? Eih?n toki--hyi! Semmoista ei voinut ajatellakaan. Anna Sohvi oli heit? paljon suurempi ja vanterampi. Oikeastaan olisi luullut h?nt? koko joukon vanhemmaksi. Mutta eiv?t hek??n sent??n niin aivan lapsia olleet en??. Kuusitoista vuotta--ensi kes?n? seitsem?ntoista ja sitten vuoden p??st? saman ik?isi?, kuin Anna Sohvi nyt. Ja ent? jos kumminkin silloin--? Toinen tai toinen. Oliko se niin mahdotonta? Kuinka omituista ajatella. Ett? kahden vuoden p??st? saattaisivat jo olla kihloissa--ja sitten--aih, mit?s nyt semmoisia.
Vene t?ytt?si rantaan. Ev?svakat ja vaatenyytit nostettiin maalle. Virstan verran oli astuttava mets?polkua, ennenkuin perille tultiin.
?Mit?h?n, jos riisuuntuisimme paljain jaloin??
?Tosiaankin!?
Kiville istuttiin rannalla; yks' kaks' olivat sukat ja keng?t jaloista pois. Ne ty?nnettiin nyyttien sis??n ja sitten koeteltiin astua.
?Ui, ui, ui, pist??, pist??.?
?Ei se mit??n?, kehoitti Anna Sohvi, ?pian siihen tottuu?.
Tyt?t katselivat mielihyv?ll? valkoisia jalkojaan, joiden hohdetta hienot, siniset suonet vaan lis?siv?t.
?Ja tied?ttek?s, mit? viel? teemme?? Betty oli oikein vallattomalla tuulella.
?Nooh?? Olga ja Hanna odottivat silm?t py?rein? uutta ehdotusta.
?Leningit otamme pois p??lt? ja k?velemme alushameessa.?
?Oletkos hullu??
?Betty, mit? ihmett? sin?--?
?No, ent? sitten? Kuka meit? t??ll? n?kee.?
?Saattaisi joku herra olla mets?st?m?ss?, esimerkiksi. Ja yht?kki? t?yt?t? esiin pensaista, ettemme huomaisikaan. Hyv? Jumala, ajatteles, mihink? joutuisimme??
?Mets?st?m?ss?? Kyll? kai. Mit? luulette, em?nt?? K?yv?tk? ne t??ll? mets?st?m?ss???
?Eih?n toki. Kielletty? se on Rauhalahden maalla. Riisukaa vaan leningit pois, jos mieli tekee. Ei t??ll? ole ristin sielua koko matkalla.?
Ja tyt?t riisuivat. Mit?h?n mamma t?st? sanoisi, arveli Hanna avattuaan napit ja vet?en k?sivarsia hihoista. Mutta eip? se h?nt? sent??n suuresti huolettanut.
Paidat, pitsireunaiset, hienot, kuultivat lumivalkoisina suolivy?lle saakka. Ja jalatkin kun n?kyiv?t nyt aina puolis??reen lyhk?isten alushameiden alta. Ei, mutta t?m?h?n oli hirve?t?.
?Mit?h?n, jos kaupungin kadulla k?velisimme n?in??
?Ihmiset py?rtyisiv?t varmaan.?
?Ja meit? viet?isiin Niuvanniemeen.?
Kuinka kummallista olla n?in vapaana, n?in rajattoman vapaana!
Heta ja Anna Sohvi olivat valmiina. Korennoissa he kantoivat olkap?ill? kakskorvaista vakkaa ja suurta vaatenyytti?. Tyt?t ottivat laukkuja ja muita pienempi? kannettavia. L?hdettiin. Polku vei kahden korkean vuoren v?lilt? lehdikkomets??n. Arastellen hyppiv?t tyt?t edelt?. Risut repiv?t verisi? naarmuja heid?n jalkoihinsa. Parkaisivat silloin aina hiukan, mutta nauroivat kohta taas. T?m? oli kuitenkin niin hauskaa, niin ??rett?m?sti hauskaa.
Aurinko paistoi ja linnut viserteliv?t. Oli er?s, joka niin somasti pani. Tyt?t arvelivat sit? leivoseksi, mutta Heta sanoi, ettei se ollut kuin raunioruntti. Varikset he kyll? tunsivat, ne kun niin rumasti r??kkyiv?t. Ja harakat my?s. Mutta noita pienempi? oli niin vaikea eroittaa toisistaan. N?yttiv?t juuri yht? suurilta kaikki ja yhden v?risi?kin ne olivat.
Maassa sirkat sirisiv?t.
?Mutta jos t??ll? on sammakoita, taikka sisiliskoja, taikka k??rmeit?.? Olga katseli arasti nurmea eik? tahtonut uskaltaa astua eteenp?in.
?Huiui! Mihink?h?n min? poljin? Tuntui niin kylm?lt?, eik? liene ollut sisilisko.?
Hanna hypp?si kivelle. Seisahtuivat kaikki kolme ja j?iv?t odottamaan Hetaa ja Anna Sohvia.
?Em?nt?, kuulkaa, onko t??ll? k??rmeit???
?Eih?n noista ole tiedetty n?ill? seuduin.?
?Ent? sisiliskoja??
?Ei ole niit?k??n.?
Mentiin eteenp?in ja tultiin pian perille. Mets? loppui, niityn ja ruispellon takaa n?kyi P?ll?k?n m?kki. Tytt?jen mielest? se oli niin siev?, niin kovasti siev?. Pistettiin pensaiden takana leningit p??lle ja l?hdettiin sitten ruispellon pientaretta my?ten kartanolle.
Vasemmalle oli heill? ensiksikin kota, johon sivumennen t?ytyi vilkaista sis??n. Semmoinen soma laitos. Eih?n tuossa ollut oikeita seini? edes eik? kattoa mink??nlaista. Py?reit? puita vaan pystytetty vinoon toisiaan vasten. Keskell? kotaa oli tulisija ja suuri musta pata, joka riippui koukussa. Permantona ei ollut kuin kova maa, harmaa ja nokinen.
Yhdell? sivulla oli kumminkin hirsinen sein? ja siin? ovi.
?Saunako tuolla takana??
?Sauna?, kuului Anna Sohvin vastaus.
?Siell? kylv?mme joskus?, p??tti Betty.
?K?yh?n se laatuun.?
?Tulkaa jo pois?, kehoitti Heta ja tyt?t tottelivat. Mutta silm?t yh? vilkkuivat ymp?ri.
Kanoja eik?s ollut tarhassa, tuolla? Komea kukko, monta kanaa ja poikasia hirmuinen joukko. Niit?h?n piti kaiken mokomin tarkemmin katsoa.
?Tipo, tipo, tipo, tipo! Yks', kaks', kolme, nelj?, viis'--lueppas Betty, montako poikasta niit? on?, kehoitti Hanna.
?Voi, eih?n niist? saa selv??, kun eiv?t pysy paikoillaan. N?ettek?s, tuolla yhdell? on