Hanna | Page 6

silmihin katseen hell?n ja lausui:??Moinen se on tapa lemmen; noin viritt??pi se ansan,?milloin verkon ja milloin helman. Oi, halukkaasti?juostahan kumpaankin, jos vaan syd?n lempiv? kutsuu.?
N?in h?n lausui. Tuon sananvaihdonpa yst?v? tuskin?kuuli, h?n seutuhun kiintyi vain, tuhannestikin ennen?kuljetut paikat nuo ajatuksiin muistoja toivat.?Naurussa suinpa nyt vieras haasteli taas: ?Sanotaanhan?julmiks meit?, jos vain olis niin! mut paljopa julmemp'?on joka tytt?, jos koht' on hell? ja s?isy h?n n?hd?.?T?? esimerkiksi vain: Kotikartanon vieress?, kasvoi?koivisto vanha ja mieleinen sek? aitahan pantu.?Nyt kun halloineen tuli syys, kun keltavat lehtens?alkoi heitt?? puut, ja kun urpuja vain piti oksat,?teiret ne joskus sai, kesynrohkeat, sy?m?h?n puihin.?Vaan kun aidan luo min? hiivin ja ampua aioin,?hiipi mun siskoni my?s, vaikk' ?iss?ni nyrkki? puistin,?j?ljiss?in sek? pyys: ?l? koske, anna ne olla,?s??lih?n raukkoja, veljyt, oi, minun t?hteni s??li!?N?in h?n pyysi, ja kun n?ki ettei auttanut pyynt?,?huusi h?n, l?iskytti k?mmeni??n ja ne pelj?tti poies.?N?hk??s, kuin toki hell? h?n on! Tulin kerran ma kotiin,?kohtasin tuttavan portaillamme ja tein hyv?n p?iv?n.?Vastannutpa ei tuo, syvemm?llen vaan hatun otsaan?painoi, peitt?en kyynelt??n, sek? matkahan l?ksi.?Syyn hyvin ymm?rsin; ja nyt siskoa kiusasin kahden:?sisko, ma sulhosi n?in ep?toivossa l?htev?n t??lt?;?miks olet murtanut raukan? N?inp? h?n vastasi vainen:?liian vanhako lien valikoimaan, pakkoko ottaa?kiitt?en ensimm?inen, vaikk' en lempisi lainkaan??Nauraen lausui n?in tuo hell?, mi lintuja s??li.?Sanokaa nyt, mik? julmempaa: noin ampua lintu,?vai syd?n-parkaan ampua nuoli, ja hylj?t? sitten??
Lausui n?in. Mut yst?v? rannan kallistunutta?torppaa katsoi ja vanhaa muisteli nyt kalamiest?,?jonka jo lapsuudestaan siell' oli liikkuvan n?hnyt.?H?nt? h?n muisteli nyt, sisareltaan tutkasi, lausui:??Viel?k? vanhus tuo eloss' on, venossaanko h?n n?hd??n?lammella viel' yh? aamusta varhain ja illalla my?h??n??T??lt' useasti ma silm?ilin h?nen teit?h?n, juoksin?vastahan, katsoin saalistaan, luvut unhotin, leikit,?onginnasta kun h?n, ulapasta ja tuulista kertoi.?
H?llen vastasi n?in vesisilmin lempe? sisko:??Pois i?ks muuttanut on h?n, p?ivi?, viikkoja sitten?rannalla tyhj? on m?kki ja kaipaa haltiatansa.?Jos h?nen l?hd?st??n sanan muutaman kertoa voisin!?Kuin mit? outoa aavistain, tupanamme h?n usein?talvella istautui, takan ??ress? poltti ja haastoi?mennehen vuoden saaliistaan sek? ens' kev?h?st?.?N?ihin asti, h?n naureli, painaen peukalon piippuun,?onkehen ol' enimm?kseen turvaunut kes?kaudet;?nyt tekis verkkoja h?n, muka, tuottais siimat ja koukut?kaupungista ja alkaisi oikein nyt kalastella.?N?in tuon vanhuksen tuvassamme ma haastavan kuulin.?Saa kev?t, hank' alenee; purot mets?ss? pauhata alkaa,?karvaa muuttavi j?rven j??, jopa v?lkkyvin juovin?aukee salmien suut, vesilintujen ??ni? kuuluu.?Oiti nyt n?hd?h?n vanhuskin. Yh? kauemma saattaa?kulkea h?n, joka kerta kun uudestaan h?net n?hd??n,?kunnes kaikki on esteet pois, ja h?n taas keve?sti?kiert?vi ruuhellaan salot, niemet, taas vihannoivat.?Silloin--ilta on, yksin rantaa k?yn, tavallista?loitommaks mua vieht?? koivujen tuoksu ja kukkain--?arvaamatta ma saavun n?in h?nen m?kkins? luokse.?Vaan kun venheen siin? m? n?in telapuilla ja verkot?puikoillaan, sek? arvelin ett' oli h?n kotosalla,?tervehdykseksi tahdoin vain sanan lempe?n h?lle?lausua, ennen kuin menin pois.--N?in m?kkihin astuin.?Yksin siell' oli h?n, makas oljillaan tyvenesti;?silm? on raukeamp' entist??n, valevampi on poski,?kalman karva jo kylm? on kasvoillaan, kuten n?ytti.?Hiljaa vuoteeltaan toki, kun tulin, nosti h?n p??t??n,?tervehti murheisesti, nousi ja tilkkasen vett??pyys janohonsa. Ma l?htehen luo heti kiid?tin kiulun,?noudin vett? ja juodakseen ukon kuolevan annoin.?Kun oli juonut, ja huuliltaan vein astian hiljaa,?k?teheni nyt k?sin v?rjyvin tarttui h?n sek? lausui:?auk' ovi pankaa l?hteiss?nne, ett' illan ma ilmaa?henki? saan, sek? kuollessain salon n?hd? ja aallot.?Voinut en l?hte? pois, en j?tt?? h?nt' avutonna?puutteeseen, vaikk' en tosin paljoa saattanut auttaa,?vaan oven aukaisin ma ja taas ukon vierehen astuin.?Ilma se virtasi huoneeseen, iloll' ??nteli lokki?rannalla leijaillen, kuvatyyn' oli lahti ja renkaiks?rikkui vain, kun luodolla leikki? l?i kalaparvet.?Lie hymy ollut, mi kirkasti nyt nuo riutuvat kasvot,?riemun lie s?de ollut, tai vain n?yttik? silt?,?koska jo hetken p??st' oli sammunut silm? ja rintaan?painunut p??, elo l?htenyt riemuineen, suruinensa.?Pois syd?n kourassa l?hdin ja j?ljess?in oven suljin,?enk? ma ennen tohtinut kuin kodin kohdalla vasta?seisahtaa, rukoellen vainajan sielulle rauhaa.?Kammona koommin mulle tok' ei ole kuoleva vanhus,?vaan kuin muisto, mi mieleen j??, kes?-iltasin kauan?j?rve? katseltuain, y?n puoleen, tuuli kun tyyntyy,?aurinko sammuvi, aallot, riehuntaan v?synein?,?hiljeten laskeuvat sek? viihtyv?t peiliksi vihdoin.??N?inp? h?n vanhan tuon kalamiehen l?hd?st? kertoi.?Saavuttiin ilovalkea-kunnaallen, joka seudull'?on kes?n suurena juhlana mielusa yhtym?paikka?ollut jo vanhastaan; ilon sinne vallaton poika,?sinnep? nuor' mies ylpeillen sek?, rinnassa lempi,?tytt?kin riensi, ja sinne se vanhuskin sopestansa?kaukaa laaksosta katsoo, kuin tulet syttyv?t y?ss?,?riemusat niin kuin muistotkin oman y?llisen mielen.?Tyhj?n? kunnas viel' oli, vain somerharjalta sielt??ilmaan honkia nous hatalatvoja, k?rvettyneit?;?sinnep? sittenkin n?m? nuoret rient?v?t rinteen?mutkaista polkua my?ten, ja koht' ovat huipulla harjun.
Vaihtelevampi ja laajempi on n?k? sielt?: nyt silm??n?loppumaton ala metsi?, j?rvi?, peltoja aukee,?illan himmeiseen ruso-hohteeseen puettuina.?Kulkija-parvia haamottaa. V?list' oksien joskus?kiiluu liina ja pois tyt?n rient?v?n kanss' eteneepi,?sen sijan kun v?rin muuttelevin taas t?ytt?vi toinen.?Tyynt? on, henk?yst' ei edes. Karjojen kelloja, hell???lemmen laulelmaa, johon vastaus soi salotielt?,?kuuluu laaksosta vain, katovaisiin ??nihin joskus?paimen helkytt?? s?veleen, min kertovi kaiku.
Yst?v?llens?p? ihmeiss??n nyt lausuvi vieras:??August, nyt tutump' oot sin? mulle kuin olit koskaan,?nyt sinut ymm?rr?n ma ja tunnen sun periluontees.?Tuossa sen kirjan n?en, min kirkkailta lehdilt? varmaan?kaiken luit mit? kerroit, kun h?m?r?ss? sa istuit?mun sek? siskoni kanssa, ja haaveiltiin l?pi illat.?Ihmis-onnen sa t??ll' opit, rakkauden, ilon, rauhan,?t??ll' unelmissasi n?it nuo kirkkahat, lempe?t henget,?suodut luomahan t??ll? jo maassakin taivahan meille.?Kuuntelehan, s?vel laulujen, voipunut huokaus kaiun,?lintujen ??net ilmassa, metsiss?, eik?