Hanna | Page 5

kohta jo on kuni veikko,?antaa k?tt? ja suuta ja syv??n luo syd?meeni?silm?ns s?ihkyv?t, ett' en saa edes pienint? peitt??.?Kuinkapa p??ttyvi t??, jos kuukaudet t?t? kest??.?N?in h?n mietti, ei ??neen paljoakaan, osa suurin?lens kera huokausten kukantuoksuna pois sek? haihtui.
Vaan k?sivarrellaan vasu, kieloja haan t?p?t?ynn?,?nuoria, vast' ihan tuotuja pulppuavan puron luota,?pirtist? nyt tuli kaunis Johanna. H?n porstuan aikoi?lehvill? kaunistaa yh? kauniimmaks, lasit panna?kukkia t?yteen suojia varten, ja my?s ylishuoneen?peitt?? kukkien tuoksuun, ens' y? jott' ihanalta?tuntuisi tulleillen sek? hilpeemmin unet saapuis.?Vaan tavast' ensinn? h?n em?nn?itsij?-huonetta silm??,?aukaisee oven, katsovi huoneeseen, em?nt?ns??huomaa, kuin vesi silmiss? tuo sek? hehkuvin poskin?nousevi kankaaltaan, hymyn teeskelemist' yritellen.
Kohta h?n unhotti ty?ns? se palvelustytt? ja laski?varjohon tuuleen vilvakkaan vasun kukkasinensa;?itse h?n kummastuin nyt luoteli impe? arkaa.??Mist' on?, lausui, ?kyynele tuo, joka silm?nne kaihtaa??Mitk?p? huolet teill?, kun nyt ilo valtavi kaikki,?eik' ole yht?, jok' ei ly? leikki?, laula ja naura???Lausuu n?in, ilosesti h?n naurahtain em?nt??ns??katsehen luo, kuin varrotun vastauksen jo h?n tuntis.
Tuo tok' ei siet?nyt nyt kyselyit? ja tiedusteluita,?pois vaan k??ntyi nurpeissaan sek? haastoi ja lausui:??Muitapa viisaammaks ain' itsesi luulet, Johanna,?luulet aukovas vain sek? sulkevas mun syd?n-parkain,?niin kuin sun soker'astias tai sun neulikkos ois se;?mut varo, ettei vain ota vihdoin sormehes pist?!?Mitk?k? mulla on huolet? miks juur huolet, ja eik??muut kuin huolet vaivata vois? Koe istua t??ll??tuntikin vain palavassa ja tuomien tuoksussa, eik??raskahaks painune p??si, ja silm?s k?y punasiksi!??K??ntyi ylpe?st' ikkunahan, vapahasti nyt illan?ilmaa henki?kseen sek? harmia pient' unohtaakseen.
Vaan h?nen vierelleen toki astui kaunis Johanna,???neti, puolustuksekseen ei virkkanut sanaa,?vartosi vain ilosempaa katsett', ett' ilosemmin?j?tt?? nuoren vois em?nt?ns? ja ty?t?h?n jatkaa.
Eik?p? seitsentoistiaskaan noin jaksanut kauan?seutuja kylm?n? katsoa vain sek? valjulta n?ytt??,?vaan pian mieless??n katui, ett' oli niin tyly ollut.?Harmi se hellyyteen suli pois, ei silm?h?n en???verkkaan kasvava kyynel k?tkeynyt, ja h?n hiljaa?immen olkahan nyt nojas kutrista p??t?h?n, lausuin:??Oi, v?hemm?n kuin luuletkaan mua tunnet, Johanna,?tunnet ja ymm?rr?t, mihin t?ht?? mieleni haaveet.??sken kun mua vanhus pyys, ja kun, heltyen aivan,?mielist' oisin ma lohduksi h?lle ja riemuksi mennyt,?lausuit p?yhkeillen, ett'ei voi lempi? vanhaa.?Nyt kun vieras taas on tullut mailt' et?h?lt?,?tuntematon kuin pilvi ja tuulen tuoma ja outo,?huolet on kielell?s ja mun lemmest' itkev?n luulet.?Peittelem?tt? ma kaikki nyt ilmaisen, ?l? itse?tunkeu vain syd?meeni, ett' ei sido kielt?ni arkuus.?N?itk? s?, kun tuli vieras tuo, niin arkako on h?n,?nurja ja ynse? niin kuin kirjankoit ovat? Eik?s!?Hattupa k?ess?h?n vain sek? varrella suikea takki,?k?rryilt? hypp?si h?n ja, kun tervehti, riemusta loisti.?Sitte--ja suorastaan min? tuhmistun l?hetess??n--?katseen niin tutun, rohkean luo h?n, niin ylen hartaan,?niinkuin jo aikaa tuttavat oltais tai sisarukset.?Ihmek? siis, ett' itken, Johanna, ja jos min? itken,?ei mua rakkaus itket?, vaan viha, ainakin harmi,?ett? h?n niin syd?mellinen on, sopimattoman tuttu,?vaikka on halpa ja nuori ja vain ylioppilas k?yh?.??Lausui arkana, pelvoillaan tyt?n lempe?n helman?turvihin painautui, ujot kasvonsa peitt?en siihen.
Tuska se tuskin h?lvet? ehti, ja poski se tuskin?j??htyik??n, kun kuuli h?n veljen astuvan sis??n.?Laulaen tuo tuli, riemuiten, kuten poikana, milloin?l?ksyst? p??si ja mets??n virmana lens kuni tuuli.?Nytkin n?in tuli h?n, heti siskoa kutsui ja lausui:??Hanna, jo vieras vartoilee, ota hattus ja rienn?,?siksi kun iltanen valmistuu sek? vanha Susanna?juoksee, kuin tapa h?ll' on, maat, m?et, huutaen etsii,?ehdimme seutuja n?ytt?? vieraallemme ja n?hd?,?karkeloll' onko jo kansa ja y?ks ilokokkoja tehty.??Lausui, katsahtaa vain huonett' ehti ja kuulla?kellon ??nen, mi juur nyt l?i, sek? riemulla n?hd?,?kuin kodiss' armahass' ennell??n oli, tuttua kaikki,?n?hd? ei ehtinyt, kuink' ujostellen lempe? sisko?kartteli h?nt? ja riens hatun varjosta verhoa saamaan.?Vaan kun valmihiks sai, ulos veljyt ja h?n k?sityksin?riensiv?t nyt ja jo portailla vieraan kohtasivatkin.
KOLMAS LAULU.
Syd?men liekkiv?ks?s? kylm?n kuinka loit??Ylimm?ks yst?v?ks?kuink', outo, tulla voit?
P?iv? jo mailleen k?y pois l?nteen vuorien taakse;?lauha kuin morsian ilta tok' on. Rusopilvi? ilmass'?ui sek? maahan luo valoansa, ja lauhkeat tuulet,?niityilt' yhtyen, leikki? ly? kukantuoksujen kanssa.
Kerkein, leijuvin askelin, kuin olis lentimet heill?,?kulkivat nuoret nuo kuvatyynen lammikon rantaan.?Vieraallensapa n?ytteli yst?v? nyt kodin rakkaan?hempe?t kauneudet, yh? muistellen sek? lausuin:??N?etk? s? j?rven hohtavan tuon, kas! toista se on kuin?meri, joka huoaten sun kotis kalliorantoja pieksee!?T??ll? on vihreytt', on heleytt? ja henke?. Laineist'???ret?n paljous saaria nousee ja ny?kkyen tarjoo?varjoa lehtev?t puut venemiehelle uuvahtaneelle.?Niemehen k?y, joka maahan tuolla nyt yhtyv?n n?ytt??,?sielt? s? selj?n n?et viel' aukeemman, kyl?t hauskat?rannoilta haamottaa, sek? kirkkokin loistavi kaukaa.?Toisella puolen taas, mitk' uhkeat vainiot siell?,?viljavat, laihokkaat, ylt' ymp?ri mets?t ja vaarat!?Ennen l?ht?? t??lt? ne t?hkii, heitii ja keltyy,?kaunistuin yh?, kauneinnaan toki kaivatessamme.?Tuossapa, miss? jo luo havupuut h?myn varjoa meihin,?Sirkkujen lehto on, siell' esikoiset n?et kev?h?ll?,?oksilla armastain tahi latvass' ylvin? laulain,?kuin olis niiden vuoks vain aamu ja aurinko luotu.?Silloin luo min? hiivin ja paadelle paulani lasken,?rienn?n ja nuoran viereen kyyryhyn k?yn. H?kiss' alkaa?lintunen nyt pyr?hdell?, ja hurmaa, loihtivi, kutsuu.?Lempi jo vallan saa, kesyttyypi jo laulaja uljas,?tarkkailee, v?limitt?in hyppii ja tirskuvi vastaan;?ennen kuin edes aavistaa, h?kill' on se, ja verkko?lauahtaa, vapaus se on poissa, ja loppu on laulun.?
?August?, lausuvi nuhdellen nyt lempe? sisko,??julmako viel' olet niin kuin ennen ja moisehen miellyt??Onko se hauskaa tuo, vuoskaudeks sulkea h?kkiin?vanki ja n?hd? sen siin' ik?vystyen istuvan yksin??Sitten, kauan kaivattuaan tutun ??nt?, se vied??n?mets?h?n, kuulee vertaisen, ilon innossa vastaa,?pettyen viettelem??n n?in rakkaan yst?v?n ansaan.?
Vieraspa loi tyt?n