Haapakoskelaiset | Page 9

h?nt? rautalankanaiseksi.
-- Mit?? Rautalankanaiseksi!
-- Niin, n?ettek?s, h?ness? on kaikki k?tkettyn? l?pip??sem?tt?m?n salaper?isyyden verhoon. H?n on hyvin yhdistetty rautalangoista ja puuterista, jota paitsi h?ness? on v?h? punaista ja mustaa sek? v?h? kutakin, niin, ymm?rr?tteh?n, ja sitte h?n pukeutuu niin...
-- Mutta hyv?nen aika, sanoi Hanna, te kuvaatte h?nt? semmoiseksi, ett? min? tuskin luulen voivani tulla.
-- Oh, sanoi Horn v?h?n k?rsim?tt?m?sti, tied?th?n, ett? Martinov on runoilija, h?n k?ytt?? voimakasta v?rityst?. Tietysti sin? voit tulla mukaan -- ja h?nen tavallinen varovaisuutensa ja p??tt?m?tt?myytens? olivat kerrassaan kuin pois puhalletut.
Martinov hymyili niin, ett? sit? saattoi selitt?? kuinka hyv?ns?. -- Ep?ilem?tt? voitte tulla mukaan, sanoi h?n viimein, huomattuaan Hornin tyytym?tt?myyden.
-- Niin, ja nyt saat kerralla n?hd? Moskovan koko kauniin maailman, juuri ennen l?ht??si. Niin tosiaan, sisareni tahtoo l?hte? jo ylihuomenna iltajunalla.
-- Nytk? jo? Niink? v?h?n Moskova teit? sitte miellytt???
-- Ei, mutta min? en voi j?tt?? niin kauaksi vanhaa is??mme yksin??n, ja sit? paitsi ... niin, min? luulen terveytenikin t??ll? huononneen. Minun t?ytyy l?hte?.
-- Niin, minulle se kyll? on ik?v?, sanoi Horn, mutta kiitos hyv?st? avusta, ja maljasi nyt. Ennen syksy? olen min?kin kotona. Tied?tk?s mit?? Luulenpa, ett? menen huomenna tervehtim??n Nikolai Konstantinovitshia, entist? rykmentinp??llikk??. Upseerit kai seurustelevat siell? vai kuinka?
-- Kas vain, Erik Aleksandrovitsh, sanoi Martinov nauraen, Helena on valloittanut Pariksensa. Sin?h?n olet aivan hurmautunut. Se muuten sopii erinomaisesti; kaikki pataljoonan upseerit ovat huomenna toimessa. Erik Aleksandrovitsh siten saa olla ruhtinattaren palvelijana.
P?iv?llinen sy?tiin ilomielin. Tuntia my?hemmin istuivat sisarukset Aldonin huvilan kuistilla, puhellen Suomesta, kodista, is?st?, joka oli toimittanut vanhan kartanon sukuperinn?ksi, sek? sen muutoksen seurauksista heille sisaruksille. Samalla katselivat he k?velij?it?, jotka viel? kauan senkin j?lkeen, kuin aurinko jo oli laskeutunut, astuskelivat puiden tuuheain latvojen alla, nauttien kev?ty?n lienteytt?, puiston suloista viileytt? ja sulavaa musiikkia, joka Mauritanian konserttisalista tulvi yli seudun ja sekautui kukkivien kastanjain ja narsissein tuoksuun.

III.
Kilpa-ajoradalla Hodinin kent?ll? oli suuri tungos ja vilin?. Vaunut toistensa j?lkeen vieriv?t aitauksen eteen, joka ymp?r?itsi tallia, satuloimakentt?? ja katsojain parvekkeita. Kuskit ja palvelijat loistivat kaikkein kauneimmassa muhkeudessaan, vaunut v?lkkyiv?t ja silat kimaltelivat auringon paisteessa. Poliisit, joita joukottain seisoi aitauksen portilla, tervehtiv?t toista ylh?ist? henkil?? toisensa j?lkeen ja osoittivat heid?n vaunuillensa kullekin ennen m??r?tyn paikkansa.
?versti Horn ja h?nen sisarensa tulivat hyviss? ajoin. He n?yttiv?t lippunsa, ja heti sy?ksyi erinomaisesti vahattu, k?herretty ja kammattu, nuori luutnantti Hornin pataljoonasta esiin heid?n luoksensa, esitti itsens? Aleksei Sidorovitsh Petroviksi ja sanoi saaneensa Helena Nikolajevnalta -- niin h?n h?nt? vain nimitti -- k?skyn osoittaa heille paikkansa. Heid?t vietiin itse johtokunnan varalle pid?tettyyn penkkiriviin, aivan parvekkeen laidan eteen. Niinp? heill? siis oli erinomainen paikka katsella loistavaa n?ytelm??.
Ylh??ll? parvekkeilla istui edustajia kaikista johtavista perheist?, kuten E. de Laveley niit? nimitt??, noista perheist?, jotka eiv?t hallitse, mutta kuitenkin johtavat koko kansaa. Siell? istui kukoistavin joukko sen nimellisi? kuin Rostoptshin, Uvarov, Sheremetjev, Dolgoruki, Novosiltzov, joiden kantajia on vuosikymmen toisensa per?st? l?pi vuosisatojen mainittu milloin Herostratonin, milloin Solonin vertaisina, aina kaikkein ensimm?isin? miehin?. Parvet olivat muuten t?ynn? aivan tungokseen asti. Kaunisten, moniv?risten pukujen merest? kohosi purpuranpunaisia ja valkoisia p?iv?nvarjoja kuin isot kuuman ilmanalan kukat, ja ne vapisivat ja huojuivat omistajainsa k?siss? tunteiden tuulahduksista, viel? arvaamattomammista kuin se tuuli, joka h?ilyttelee maan pinnalla kasvavia kukkasia. Koko parvet aaltoilivat v?reist? ja kukista, nauhoista ja pitseist?; siell? s?ihkyi kauneita silmi?, mustia silmi?, sinisi? silmi?. Tervehdittiin tuttaviaan huiskuttaen p?iv?nvarjoilla ja nen?liinoilla. Lyhyt iloinen huudahdus ilmaisi silloin t?ll?in, miss? hermoja ?rsytt?v?ss? j?nnityksess? oltiin. Ja sen loistavan taulun p??ll? ylh??ll? taivaan kaareva kumu tyynen?, l?mp?isen sinisen?, koristettuna isoilla pilvill?, suurilla, p??llekk?in kasautuneilla tasangon pilvill?, jotka p??lt? p?in ovat valkoiset kuin lumipeitteiset alpit ja j??virrat, alhaalta kaukaa l?mp?isen sinipunervat ja tuhkaharmaat. L?hinn? parvien reunaa oli suuri soikea ala kentt?? aidattu tangoilla, lipuilla ja nuorilla; siin? oli kuten sirkuksessa osa n?yt?nn?ist? tapahtuva. Nyt siin? kuitenkin oli paraastaan vain Hornin pataljoonan upseereja, jotka ?verstins? asettuessaan paikallensa tervehtiv?t h?nt? tarkalla sotilasryhdill?.
Kaikki se kuitenkin j?i neiti Hannalta alussa huomaamatta, sill? h?n n?ki ainoastaan yhden ja kauhistui: er??n naisen, joka istui samalla penkill? kuin h?n ja h?nen veljens?. P??ss? oli t?ll? naisella suuri, vanhanaikainen, mutta kallis hattu, leve?reunainen, jollaisia muoti Englannissa vaati Yrj?jen ajalla. Koristuksina oli siin? sinipunervia ja keltaisia h?yheni?. Korvissa riippui sill? naisella pitk?t korvarenkaat ja kaulassa v?lkkyi arvokas, kalleilla kivill? somistettu koriste. Tukka oli aseteltu monelle poimulle kuten Josefina Beauharnaisin aikana. Kaikki tuo olisi viel? mennyt mukiin, mutta muuten oli vaikea sanoa, mik? t?ss? naisessa oli irtonaista, mik? kiinte?t?. Samoin oli mahdoton arvata h?nen ik??ns? ja h?nen yhteiskunnallista asemaansa. Kaikki oli peitetty l?pin?kym?tt?m??n salaper?isyyden verhoon, kuten Martinov oli sanonut.
-- Kuulehan, Erik, tuo se varmaankin on rautalankanainen. H?n on tosiaan hyvin monella tavoin kokoon pantu. Neiti Hanna ei ehtinyt puhella enemp??, sill? nyt juuri tuli komeasti loistava, nuori nainen kauniissa ratsupuvussa, seurassansa nuori Petrov ja kaksi muuta innokasta upseeria.
-- Terve tuloa, neiti, terve tuloa, ?versti, olipa oikein hyvin tehty, neiti, ett? otitte osaa t?h?n hyv?ntekev?isyysjuhlaan. Sallikaa minun esitell?: t?tini, mademoiselle Dorinne Koshelsky eli Darja Mihailovna, jos puhutte ven?j??, herra Petrov luutnantti, kreivi Novosiltzov ja herra Shubin kornetti, juhlan toimikunnan j?seni?.
Mademoiselle