Fredrika Runeberg

Fredrika Runeberg

The Project Gutenberg EBook of Fredrika Runeberg, by Aleksandra
Gripenberg This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost
and with almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it
away or re-use it under the terms of the Project Gutenberg License
included with this eBook or online at www.gutenberg.net
Title: Fredrika Runeberg
Author: Aleksandra Gripenberg
Translator: Hilda Käkikoski
Release Date: June 15, 2005 [EBook #16071]
Language: Finnish
Character set encoding: ISO-8859-1
*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK FREDRIKA
RUNEBERG ***

Produced by Matti Järvinen and Tuija Lindholm.

Fredrika Runeberg.
Kirj. Aleksandra Gripenberg.
Teoksesta "Finska Kvinnor på olika arbetsomräden"
(Suom. Hilda Käkikoski.)
Ensimmäisen kerran julkaistu vuonna 1904.

Kaitselmus johti niin että meidän suuren kansallisrunoilijamme rinnalla
oli nainen, joka on ansainnut Suomen naisten katoamattoman
kiitollisuuden. Johan Ludvig Runeberg on runoilijana herättänyt

henkiin Suomen kansassa selvästi tajutun isänmaanrakkauden. Hänen
puolisonsa, Fredrika Runeberg, on ensimmäinen, joka meidän
maassamme on julkisesti puhunut naisen puolesta ja tuonut esiin hänen
elämäänsä ahdistavat epäkohdat. Jalouden kultaloisteessa hänen
nimensä säteilee kahdeksannentoista vuosisadan keskivaiheilta. Mutta
näihin asti häntä on melkein yksinomaan kuvattu suuren miehen
puolisona. Ja kuitenkin hänen rikas henkensä, hänen eheä
persoonallisuutensa, hänen hieno, hehkuva runoilijahenkensä herättävät
siksi suurta mielenkiintoa, että ne kyllä oikeuttaisivat Fredrika
Runebergin oman itsensäkin vuoksi saamaan sijan meidän
sivistyshistoriassamme.
Suotakoon nuoremman sukupolven hellävaroen kohottaa sitä verhoa,
joka tähän asti on kätkenyt meiltä paljon, mikä koskee hänen
elämäänsä ja toimintaansa. Voidaksemme rakastaa ja kunnioittaa jotain
henkilöä, täytyy meidän häntä tuntea. Näiden rivien kirjoittamiseen on
antanut aihetta toivo, että nykyään elävälle sukupolvelle
valmistettaisiin ilo omistaa Fredrika Runebergin muistolle kiitollinen
ihailu ja rakkaus. Ihmisen elämä on niinkuin hiekkajyvänen miljoonien
muiden joukossa. Kuinka helposti se unhottuu? Siitä syystä on hyvä
ajoissa koota muistoja, niin kauan kuin vielä elää edes joku aikalainen,
joka on ollut persoonallisessa yhteydessä sen henkilön kanssa, jonka
kuvaa tahdotaan tallentaa.
* * * * *
Fredrika Charlotta Tengström syntyi Pietarsaaressa syysk. 1 p:nä 1807.
Hänen isänsä oli tullinhoitaja, sittemmin hallituskonseljin kamreeri,
Karl Fredrik Tengström. Äiti oli Anna Margaretha Bergbom. Hänen
lapsuutensa päiviä synkistytti sairaus, joka teki hänen alkuaankin
suljetun luonteensa vielä enemmän sulkeutuneeksi[1]. Perheessä ei
ollut hänen ikäisiään lapsia leikkitovereiksi, ja sen johdosta Fredrika
oppi tavattoman aikaisin lukemaan. Joku oli opettanut 4-vuotiaalle
kirjaimet ja sitten hän omin päin rupesi tavailemaan arkkipiispa
Tengströmin "Läseöfningar för mina barn"-nimistä lastenkirjaa. Kun
Fredrika oli oppinut puhtaasti lukemaan sisältä, annettiin hänelle
katekismus käteen, ja kuusivuotiaana hän jo osasi Möllerin
katekismuksen ulkoa. Pikkulasten koulussa, johon Fredrika sitten
pantiin, ei hänellä siis ollut mitään tehtävää, koska hän jo ennestään
osasi, sisäluvun ja katekismuksen, ja tällaisessa koulussa ei muuta

opetettu.
[1] _J. E. Strömborg_: Biografiska anteckningar om Johan Ludvig
Runeberg.
Seitsenvuotiaana Fredrika rupesi lukemaan Karl-veljensä johdolla, joka
veli oli hyvin omituinen, mutta lahjakas nuorukainen. Opetustapa oli
varsin kummallinen: Saksan ja Ranskan oppiminen kävi siten että kaksi
ensimmäistä vuotta luettiin yksinomaan kielioppia, sitten sai oppilas
omin päin ruveta kääntämään ja kuulustelussa tehdä selkoa sanoista y.
m. Hän, kuten muutkin sen ajan tytöt, sai käyttää paljon aikaa vierasten
kielten oppimiseen. Muihin tiedon haaroihin ei luotu suurtakaan
huomiota.
Fredrikan kivulloisuus oli syynä siihen että vanhemmat lähettivät hänet
13-vuotiaana Raaheen, siinä toivossa, että ilmanmuutos häntä
vahvistaisi. Siellä hän asui enonsa, kruununvouti Bergbomin luona,
jonka iloisessa lapsilaumassa tehtiin monta hauskaa kepposta. Siellä
hän myöskin sai lukea; opettajana oli vanhin serkku, joka oli saanut
kasvatuksensa Tukholmassa.
Siihen aikaan eivät Fredrikan vanhemmat enää asuneet Pietarsaaressa.
V. 1809 oli isä tullut hallituskonseljin raha-asiaintoimituskunnan
kamreeriksi ja perhe oli muuttanut Turkuun. Kun Fredrika palasi
Raahesta sinne, poikkesi hän Pietarsaareen. Sukulainen kun oli, kävi
hän Runebergin perheessäkin ja näki silloin ensi kerran vastaisen
puolisonsa.
Tästä kohtauksesta kertoo Z. Topelius: -- "Kun Fredrika Tengström
äitinsä kanssa saapui Runebergille, oli Johan Ludvig, siihen aikaan
pitkä lukiolais-roikale, juuri palannut kalastusretkeltä. Vankka voileipä
kädessä hän seisoi ruokasalissa päivettyneenä, avojaloin, tukka
pörrössä ja puku pahanpäiväisesti tahrattuna. Kauhukseen kuuli hän
äidin porstuassa ottavan vastaan vieraita; hänellä ei ollut pakenemisen
mahdollisuutta, sillä vierasten täytyi kulkea ruokasalin kautta
vierashuoneeseen ja ruokasalista ei ollut ovea muualle kuin porstuaan
ja vierashuoneeseen. Säikähtyneenä hän pujahti erään oven taakse
piiloon. Mutta nuorukainen ei tullut ajatelleeksi että hänen paljaat
jalkansa saattavat näkyä oven alta. Hetken päästä kuuluikin makea
nauru: vieraat olivat heti huoneeseen astuessaan keksineet karkulaisen,
joka kutsuttiin tervehtämään. Avojaloin ja hämillään Johan Ludvig
näinmuodoin tutustui tulevaan puolisoonsa."

Fredrika kävi nyt jonkun aikaa Turussa erästä koulua, jonka
johtajattarena oli muuan rouva nimeltä Johnsson, ja jossa opetettiin
saksankielellä. Muutaman kuukauden kuluttua hän muutettiin toiseen
Turun kouluun, tuohon aikanaan hyvin kiitettyyn Salmbergin
pensionaattiin, jota hän kävi vuoden. Hänen opettajansa, rouva Anna
Salmberg, oli merikapteenin leski ja syntyään englantilainen. Kaikki
aikalaiset, jotka hänestä puhuvat, sanovat häntä sivistyneeksi ja
rikaslahjaiseksi naiseksi, johonka oppilaat hartaasti kiintyivät.
Fredrikakin oli hänen läheisessä ystävyydessään ja vielä monta vuotta
koulusta lähdettyäänkin jatkoi kirjevaihtoa hänen kanssaan. Tässäkin
oppilaitoksessa luotiin päähuomio vieraihin kieliin. Siitä Fredrika sai
sellaisen kielitaidon, että hän luki sujuvasti ranskaa, saksaa ja
englannin kieltä, vieläpä lukiessaan ilman