Fjalar Kuningas | Page 4

kielell??Jylisten huusi: "Taistohon, Fjalar!?Sun poikas' kuninkaamme, sen laivan l?i,?Tuon henkesi korvaa, laivasi my?s."
Samassa johtaki joukkoa rynt??v???H?n laivalla jo Fjalarin riehui.?Kovasti taisteltiin tasavoimilla,?Mutt' Fjalarin joukko harveni jo.
Ja kohta seisoi suojana kuninkaan?Vaan entisaikain taisteluveikot.?Ei voittaaksensa sotinut Fjalar nyt,?Vaan sankarin lailla kaatuakseen.
Mutt' silloin huomaamattapa l?hestyi?Merelt? laiva, purppurapurjein?Ja keula kullattuna, ja mastossaan?Se lippua kantoi Gauthiodin.
Se kiit?in kulki, l?heni, pianpa?Jo ymp?rill? Fjalarin nosti?Nuo nuoret, uljaat sankarivierahat?Taas miekkojen juhlan raivoavan.
Se p??ttyi vasta laskussa auringon,?Kun Permi viimeinen peri kuolon;?Ja Fjalar voiton sai, mutta synkk?n??Viel' odotti miekka k?dess? h?n.
"Ei viel? saa mun miekkani lev?ht??,"?V?risten vanhan kuuluvi ??ni;?"On ty?ni kesken, mun vihamiehist?in?Viel' elossa rohkeimman min? n??n.
En Permil?ist? vihannut, rauhaani?En siksi vaihtanut meren myrskyyn,?Vaan k?skyni ja valani pilkkaajaa?M? l?htenyt olen kukistamaan.
Eteeni astu kyp?rineis, s? mies,?Min t?it' en kielin kosta ma kyllin;?M? toista kielt? puhua tahdon nyt,?Sen ter?p? purevampi on kai.
Eteeni astu, miekkasi paljasta?Is??si vastaan, jolta sen saitkin;?Jos et, niin masentuos sa polvilles',?K?y sovintokuoloon eess?ni nyt!"
H?n p??tti. Sankar'joukossa h?lveni?Nyt humina kuin huokuvan aallon;?Ja yksin tyynn?, julmana paikallaan?Vaan Fjalari seisoi odottaen.
Mutt' Hjalmar, voittaja, pani ??neti?Aseensa hurmekannelle laivan;?Is?ns? eteen sitten h?n astui n?in?Ja n?yr?n? vaipui polvillehen.
Ilmassa miekka Fjalarin v?lk?hti,?Sen isku p??t? Hjalmarin t?ht?s.'?Se lankesi ja kyp?ri kilahti,?Mutt' ehj?n? Hjalmar seisovi viel'.
"On mennyt voimain," lausuvi kuningas,?"Noin kehnosti en iskenyt ennen;?Siis kyp?rist? p??si sa paljasta,?Ei voimani pysty kyp?rihin."
Niin p??sti Hjalmar kyp?rin, paljasti?Is?ns? kovan kostolle p??ns?;?H?n seisoi turvatonna, ei turvaks' muu?Kuin kasvojen kaunis tyyneys vaan."
Mutt' vanhan k?si vapisi. Miekkansa,?Jo kuolon iskuun nostettu, vaipui?Hiuskiharoille Hjalmarin, niinkuin ois'?Se lepohon niille laskenut vaan.
Siit' asti Hjalmar rohkea, vapaana,?Kaukaisten merten aaltoja kynt??;?Ja Fjalar istuu rauhassa kotonaan?Ja leppynyt syd?n riemuisa on.
Kun joskus joutuu ilta ja linnassa?On vieraita ja vaahtinen malja?K?y mieheen miehest?, sek? kannelta?Runoilijat harmaat soittelevat,
Ja unhottaen vanhoja ylist???Vaan laulelevat voittoja nuoren,?Ja Hjalmar, Hjalmar soi yh? salissa?Ja Fjalar, se uljas, unhotetaan;
Kas silloin Fjalar maljoa maistavi?Ja nuoruuden h?n hohtehen saapi,?Ja silloin puoleen laulajan silm?yksen?H?n loistavan kiitollisena luo."
Oihonna p??tti. Nurmella kiilteli?Jo iltakaste, kannelta taivaan?Kuun kirkas silm? katseli tyyneytt??Ja kulkua hiljaisen kes?y?n.
Kedolla silloin l?heni, saapui mies.?"Oihonna," lausui h?n, "sua etsin.?Sua kutsuu luokseen Morvenin kuningas,?Odottaen ennen koittoa jo."
"S? sanantuoja," vastasi neitonen,?"Mint?hdeti vanhus noin mua ik?v?i??H?n kutsun kuololta joko saanut on,?Luo henkien h?nk? mielivi jo?"
Mies lausui: "Miekkain kalsketta kuullut oon?Ma linnasta, ja kolmasti kilpeen?On ly?nyt ruhtinas, sotahuuto k?y?Jo miehest? mieheen; tietoni se."
Nous' silloin riemahtaen Oihonna. "Mies,?On toimes p??ttynynn?," h?n lausui,?"Vie kuninkaalle minulta tervehdys;?Kun aamu se koittaa, tornissa oon."
Nelj?s laulu.
Miks' Hjalmari viipyvi??H?lt' Innishonnako laaksoissaan?Ois' innon ry?st?nyt, oisko?H?n sanans' unhottanut?
Jo rannalla Morvenin?K?y koitto, kummulla h?m?rt???Kuninkaan torni, sen alla?Wiel' unissan meri on.
Oihonna, et viel? n?y,?Miss' uneksit meren neito sa??Jo nouse, vanha Morannal?H?n kaipaa sua, valoaan!
Ei n?? valon nousua h?n,?Ikuinen h?ll' ompi silm?ss' y?,?Ei, kuinka morsion lailla?Maa hymyy laistossa koin.
Mutt' tuulosen vilppahan?H?n tuntee torninsa aukosta?Ja uimalintujen kuulee?Jo lentoon l?htev?n h?n.
K?y aalto, sen kuulee h?n,?Ja sua, Oihonna, h?n kutsuu n?in:?"S? joudu lapseni; p?iv?n?M? kuulen ??ni? jo."
Ja aaltojen neitonen?Tuo s?de viile? vuoriston,?L?hestyi kuuntelevaista:?"M? tervehdin, is?, sua.
Kun laski jo aurinko,?M? Kronan rannalle viiv?hdin;?Y?n silm?t vieh?tt?v?iset?Mun siell? n?kiv?t viel'.
Oihonnasi my?h?styi.?Sai mets?stys h?net uupumaan,?Ja unen helmassa, is?,?Sun unhottanut h?n on.
Mutt' kumpu Dunhormodin?Ei loista viel?, ei hongatkaan.?Miks' k?skit aamua ennen?Mun olla luonasi s??"
K?tens?p? kuihtuneen?Ojensi neidolle vanhus nyt?Ja lausui: "Tule, s? loisto,?Mi Shelman valaiset y?n.
T??n sokean vanhuksen?Viel' ollos kerta s? silm?n?.?Kun ilta saapuvi, silloin?Mun y?ni haihtuva on.
Kun t?htien tarhassa?N??t iltapilven, sen reunalla?Jo Shelman ruhtinas kulkee?Ja kirkas silm?ns? on.
Ja n?kevi maansa taas,?Jok' on kuin kaukana muistissaan,?Kun kuu sen vuorille heitti?Valonsa vapisevan.
Nyt sota on joutuva;?Jo Innishonnahan tullunna?On eilen satujen Hjalmar?Ja miehet Loklinin my?s.
Terveisi? l?hett???N?in nuori kotka usmien maan:?"Kuningas Morvenin, kutsu?Nyt kansat tappelemaan.
Nyt pohjasta tuuli k?y;?Se huomisaamuna, kuningas,?Rannalles' vapisevalle?Purjeitten myrsky? tuo".
H?n vaikeni. Neidonpa?Nous' ruskon vivahdus kasvoillen.?"Miks' uhkaa," kysyvi, "maatas'?Oihonnan sankari nyt?"
Morannal se lausui taas:?"Mull' aarre on, sit? vaatii h?n.?Sen kuuluks' laulu on tehnyt?Ja h?nt? houkuttanut.
Oi tyt?r, h?n sanoa?N?in k?ski: "Merell? kulkenut?Oon helteen hehkuvan maita?Ja maita talvisen j??n;
Mutt' minne m? jouduinkin,?Soi maine tytt?res' korvissain,?Soi lemmen hempe? ??ni?Ja hylj?ttyni valitus.
Nyt vihassa vannoin ma?Tuon immen ylpe?n omistaa.?Siis varo tyt?rt?s', Hjalmar?H?n kosii miekalla vaan."
Noin uhkavi h?n; josp' ois'?Se p?iv? kedolla Kronan nyt,?Kun joukot Trenmorin kaasin,?Masensin Erinin maan!
Sais' Loklinin sankari?Kai nurmen hiekkahan hautansa,?Kuin aalto, loiskuva rantaan,?Se hukkuu hiekkahan taas.
Mutt' voima Morannalin?Ja silm?in valo on kadonnut,?Ja muisto t?ist?ni loistaa?Kuin kaukaa talvinen y?.
Nyt, Morvenin sankarit,?Ilolla k?yttek? taisteluun??Jous' Gall'in onkohan vankka?Ja keih?s Klesamorin?
Ja Rurmari, laulujas'?Mi laulat salissa Finjalin,?Voinetko kilvest? ??nt??Kumauttaa miekalla my?s?
M? ??ni? kuulen kuin?Ter?ksen kalsketta rannall' ois'?S? katso, sotahan josko?Jo Shelman sankarit k?y!"
Ja neitonen katsehen?Loi hurmatun avaruutehen,?Ja aamun rusko se h?ll??Sai kasvot purppurahan.
"Oi is?, m? joukon n??n,?Se laskee vuorilta verkalleen,?Kuin pilvi myrskyj? t?ynn??Se vierii laaksoa p?in.
Mutt' tyynen? meri on,?Jo p?iv? silm?ns? aukaisee,?Ja syvyys vavisten v?lkkyy?Ja taivas kirkasna on."
Suruisena hymyili?Nyt vanhus, pianpa kuitenkin?H?n nousi jalona, innon?Sai henki sanelemaan:
"S? ruhtinas taivahan?Ja t?htien, sua tervehdin,?Sua, aurinko, ikinuori?Jok' oot ja kuihtumaton,
Mun riemuni muinoinen,?Mi loistat viel? mun muistossain,?Vaikk' y? mun silm?ni peitt???Ja mielein pime? on!
Et tarvinne t?n??n kai?S? peitt?? kasvojas' h?peest?,?Ett' ois' Morannalin poika?Sodasta paennut pois.
Kuin is?nne v?kev?t,?Gall, mets?n ruhtinas, Klesamor,?S? miekkain yst?v? uljas,?Ja Rurmar, laulaja s?,
Te retkille sankarein?Nyt k?yk??, Finjalin poluille!?Katoopi kaikki, ikuinen?On t?iden kunnia vaan.
Ken kaatua nuorna saa?Kanss' sankarein, h?n on autuas.?H?n niinkuin salama lent???Ja iskein sammua saa.
Kuin sammuva hiilikko?On vanhuus