Fjalar Kuningas | Page 3

vuorilta myrsky?Arvaamatta h?n ilmestyy."
Kolmas laulu.
En tuuloseksi syntynyt, aalloks' en,?Vaikk' ei, kuin muiden, poveni liiku,?On neidon syd?n, l?mmin ja sykkiv?,?J??kuoreni alla mullaki my?s.
Ken Lora-laakson hirvi? ajelee??Ovilta kai'un vapisevilta?Kajahti torven iltama-s?veleet,?Ne helmassa nukkuu h?m?r?n nyt.
Kuss' aallot Kronan tummina kulkevat?Sivutse tammein saartaman paaden,?Naismets?st?j? on lumi-ihoinen,?Se aaltojen imp', Oihonna se on.
Kanervikossa istuen silitt???H?n mets?koiraa ruskeakarvaa,?Mi v?syneen? nuolesta nuoleksii?Nyt hurmetta hirven kylmenev?n.
Ei mets?st?nyt neitonen yksin??n,?Vaan Gylnandynen laulavan kanssa.?Se saapuu, impi vaalea, verkalleen;?Oihonna se hymys' yst?v?lleen.
H?n lausui: "Tule, tyt?r Hidjallan'in!?Jo vaipui mets?n valio arka;?On ilta kaunis, tuulonen viileempi?Jo kutria p??ni heiluttelee.
S? laula mulle, id?st? kunnes kuu?Poluille luopi valonsa vienon.?Oot kylmyytein, sen uhrit jo laulanut;?Nyt laulele riemullista sa vaan!"
Ja Gylnandyne kalpea lauloi nyt,?Loi kyynelsilm?n taivasta kohti.?Siell' ilman siint?vyydess? pilvi yks'?Nyt kulki; sen matkaa katseli h?n.
"Miss' oot," h?n lauloi, "riemu Krualinin,?I?kk??n urhon, pilviss? ootko??K?y pilven reunallen alas katsomaan,?Oihonna on t??ll?, ilosi sun.
Oi Le, s? muinen is?si linnassa?Loit Gylnandynehen sulokatseen,?S? h?nt? t?nne seurasit Morveniin?J?it vieraaks' soiton, laulujen maan.
S? usein n?ill? vuorilla vaelsit,?Kun illan hohtehess' oli seutu?Ja neitos' raikas, kutsuva torvi soi.?Oihonnan sa t??ll? tapasit my?s.
Ken h?net n?kee, joka ei unhottais'?Mit' el?m?ss' ol' onnea ennen??M? sua katsoin, sin? Oihonnaa vaan;?Mun kuihdutti se, sun nostikohan?
Suus' vaikeni, sun hymysi katosi?Ja kyynelpilvi kasvojas' peitti;?Kuin varjo veret?in olit p?ivill?,?Kuin korvessa tuuli kuljit sa ?in.
Niin aamun' er??n? tulit yksin?s'?S? j?lleen, salaa ter?v?n nuolen?Oihonnan kiilt?v?st' otit viinest?;?Rintaasi s? ty?nsit syv?lle sen.
Ei voiton kannel sinusta koskaan soi,?Ei mainees' muiston siivill? lenn?;?Oi Le, k?s'vartes' varahin lakastui,?On tytt?nen kuolos' laulaja vaan.
Ei h?nen ??nens' kuin runoniekan soi,?S? siit' et viihdy, pilvien haamu.?Murheeni ei sun mielt?si paina, se?Oihonnanpa ei oo, armahas' ei
Soi, lauluni, kuin tuulonen kankahan!?Sua kuule, vastaa sulle ei kenk??n.?Mun huokauksein nukuta helmaan y?n;?Kuin huokaus kerran m? nukun my?s."
H?n p??tti. Vuoret, laaksot ja lainehet?J??hyv?stins? laululle kaikui,?Ja Kronan virran kosket ne yksin??n?Nyt kaukana hiljaa kohisi vaan.
Mutt' tuikkaavaisten t?htien valossa?Oihonna nosti silm?ns? kirkkaan?Ja yst?v?lleen k?tt? h?n tarjosi;?N?in aaltojen impi saneli nyt:
"Kuin vuoren kylm? tuuli, he laulavat,?Oihonna leikkii kukilla laakson;?H?n aalto ompi p?iv?ss? kiilt?v?,?On silm?ss? tulta, rinnassa j??.
En tuuloseksi syntynyt, aalloks' en,?Vaikk'ei, kuin muiden, poveni liiku.?On neidon syd?n, l?mmin ja sykkiv??J??kuoreni alla mullaki my?s.
Mutt' miks'ei Morveniss' ole miehi?,?Ei sankareita kuin oli ennen??Nyt kilpi Finjalin kovin raskas on?Ja vaipunut ??ni Ossianin.
Mua kyll?stytt?? Morvenin miehet jo,?Nuo huokaavaiset, hempe?mielet.?En voinut antaa lempe? lemmest?,?Voin suruni antaa heille ma vaan.
Oi milloin tullee pilveni myrskyis?,?Ma milloin saanen, uneltu armas,?Sun n?hd? kirkastavana miekallas'?Sen liekin, min rintaas' synnytin m??
Nyt kuullos, Gylnandyne s? vaalea,?Mit' ??nt' Oihonna lauluhun vaatii;?Ei suruinen, vaan raikas on tarinain,?Se tunturituulten henke? on.
N?in taru kertoo: Rauhassa Loklinin?Et?ist? maata hallitsi Fjalar;?H?n nuorna myrskyks' Lodinin mainittiin?Ja muisto sen viel? laajalla on.
Nyt ol' h?n vanha, sotahan v?synyt,?Joi simaa, k?ytti lakia maassa,?Mutt' miekka ruostununn' oli huotrassaan?Ja rannalla laivat m?t?niv?t.
Mies nuori astui nyt h?nen eteens?,?Se h?nen poikans' ainoa oli,?Ja loistavilla silmill? nuoruuden?Is??ns? h?n katsoin saneli noin:
"Tee mulle laiva, is?ni, retkille?Sun nuoruuteis mun mieleni halaa.?Oon v?kev?, on vereni l?mmin. Pois?M? laaksosta kodin halajan nyt."
Vait' vanhus oli. Poikansa innostui?Ja lausui: "Is?, pyynt?ni t?yt?,?En en?? voi t??ll' olla ma maineetta,?En lauluja kuulla sinusta vaan.
Jo kevyt mulle on sinun kilpesi,?Kuin vitsan taivutan sinun jouses'.?Maailmaan, jossa voittoja niitit s?,?My?s Hjalmarin voitot mahtuvat on."
Mutt' siihen Fjalar jyrkk?n? vastasi:?"Oon vannonut ma suojata rauhaa.?Mun p?iv?n' myrskyinen oli, ilta sen?Kuin tyyntynyt j?rvi loistava on.
On sota hirmuinen, verisilmi??n?Se raunioiden lomista nostaa.?M? rauhaa rakastan, sit? katsele!?Sen muodolla maani hymyelee."
Mutt' nuorukainen ??neti seisoi vaan,?Ja kyynel kasti kasvojen tulta.?Tok' hetken p??st? silm?ns? kirkastui?Ja tuskansa puheeks' puhkesi noin:
"Ken antaa vallan, kuningas, sinullen?N?in unheen y?h?n k?tke? poikas'??S? hengen annoit mulle, se ota taas,?Mit?tt?m?n vastalahjan sa saat.
Kov' ompi kuolla nimett?, unheessa,?Kovempi viel? el?m? t?? ois';?En el?? voi, mutt' totella is?? voin,?M? tottelen siis ja kuolohon k?yn."
Kuningas vaiti ol', vihan peitti h?n.?J??kylm?t lausui h?n n?m? sanat:?"S? laivaa pyyd?t, saat sen, se rannalla?Ens' retkeni ajoilt' ollut jo on.
Sen pohja sammaltunut ja halki on?Ja p?iv? paistaa laitojen l?pi.?Se ota; kaukomailta s? mainettas'?K?y etsim?h?n, m? unhotan sun."
Ja Hjalmar l?ksi. Pihalla is?ns??Nyt harjoitettiin leikki? lasten;?Ja kiekkaa kiid?tteliv?t kourat ne,?Mi miekkoja ennen k?ytteliv?t.
"Ken viel? sodan muistoa rakastaa,"?Kehoitushuuto Hjalmarin kaikui,?"Ken kanssain meren aukean teille k?y,?Ken kilven ja kalvan kisahan k?y?
Ma laivan sain; sen pohja on hein?inen?Ja p?iv? paistaa laitojen l?pi;?Mutt' voiton miehet niitt?v?t, laivat ei,?Ja voittajan tie on luotettavin."
N?in kuului ??nens? kuni ukkosen,?Kun helteisen se per?st? p?iv?n?Tult' iskein, vy?ryin, pilviss? jylisee?Ja velttoa maata her?ttelee.
Ol' tuuli noussut j?rvell? tyynell?,?Sen liedot laineet kohosi taasen,?Ol' salpa murrettu ja sen kahleista?Jo puhkesi virta raivoamaan.
"Merelle, sotaan, voittohon, muuanne!"?N?in huuto kulki miehest? mieheen,?Ja joukko j?tti laivalla laholla?Nyt taaksensa rannat syntym?maan.
Tul' sana kuninkaalle: "Sun poikasi?Pois laivassaan jo merelle kulkee;?J?? maasi turvattomaksi, uljaimmat?Kun sankarit h?ll? mukana on."
Vihastuu Fjalar, muuttuvi muotonsa,?Ja kumahuttain kilpehen iskein?H?n huutaa: "Miehet, merelle; rikottu?On s??nt?ni, el?? rikkoja sen."
Mutt' harmaap?inen Sjolf, sotaveikkonsa?Ajoilta entisilt?, nyt lausui:?"?l' etsi turhaan kostoa kielty?,?Sun p??skysi kotkan kiinnik? sais'?
S? l?yd?t kenties' Hjalmarin, kukistaa?Tuon nuoren voimatonna sa tahdot;?H?n eik?, tuntein runsahat voimansa,?Vois' kunnottomuuttas' pilkata vaan?"
Ei sanaa Fjalar lausunut. Rantaan vaan?H?n miekkamiehinensa nyt l?ksi.?H?n astui verkalleen; viha kasvoillen?Ol' j??tynyt, vasta kuohuttuaan.
Jo kolme p?iv?? h?n oli harhaillut,?Vaan nelj?nnell? keksi h?n purjeen.?Se kohden purtta Fjalarin purjehti?Ja pian se m??r?ns' saavuttikin.
Sen p??mies silloin Permien