Ensitaistelujen ajoilta


Ensitaistelujen ajoilta, by Otto Tiuppa

The Project Gutenberg EBook of Ensitaistelujen ajoilta, by Otto Tiuppa This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included with this eBook or online at www.gutenberg.org
Title: Ensitaistelujen ajoilta
Author: Otto Tiuppa
Release Date: February 3, 2007 [EBook #20514]
Language: Finnish
Character set encoding: ISO-8859-1
*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK ENSITAISTELUJEN AJOILTA ***

Produced by Matti J?rvinen and Distributed Proofreaders Europe.

ENSITAISTELUJEN AJOILTA
Kirjoitti Otto Tiuppa
Ensimm?isen kerran julkaissut Ty?v?en Sanomalehti-Osakeyhti? 1905.

I.
Rautaty?ntekij?in ammattiyhdistys oli toiminut, j?rkev??n tapaansa, kymmenkunta vuotta, vaikkakin j?senluku oli verrattain pieni koko kaupungin rautaty?ntekij?ihin verraten. Yhdistyksen toiminta oli sittenkin kaikkiin yksityiskohtiinsa tunnolleen j?rjestetty. Kerran kuukaudessa, aina m??r?ttyn? p?iv?n?, pidettiin kuukausikokous. Johtokunta kokoontui my?skin m??r?lleen aina asianhaarojen mukaan. Ja niin hyvin ja kiinte?sti olivat virkailijat syventyneet teht?viins?, ett? monena vuotena per?kk?in voitiin samat johtokunnan j?senet valita yh? uudelleen ja uudelleen. Puheenjohtaja Kovanen oli esim. n?in ollen pysynyt arvoisassa toimessaan aina yhdistyksen perustamisesta. Eik? ajatustakaan olisi voinut keness?k??n synty? uuden tilalle valitsemisesta. H?n oli mies paikallaan, sanottiin, vaikka maailman loppuun saakka.
Aina kun yhdistys kokoontui kokouksiinsa, astui Kovanen oman arvonsa tuntevana kunnia asemalleen. Vasara kalahti ja toimitus oli alkanut. Puheenvuoroja k?yttiv?t tavallisesti aina samat henkil?t. Joka oli tottunut taas olemaan mykk?n?, se mykk?n? pysyikin. Mutta t?m?n kaiken korvasi hyvin puheenjohtajan puheliaisuus. H?n merkitsi aina jo ensiksi puheenvuoron. Se kesti puolen tuntia, siksi kunnes v?syi -- sill? h?n oli lihava mies. T?m?n j?lkeen merkitsi h?n jokaisen puheenvuoron loppuun itselleen puheenvuoron. Mutta lopussa se vasta kiitos seisoi. Silloin esitelm?ns? kesti tavallisesti kolmenelj?nnest?, jos ei tunnin. Lopetettuaan istui h?n huohottaen tuolilleen kysyen: -- viel?k? on asioita? Kun ei ollut puhui h?n viel?v?liin, kysyen uudelleen: -- onko kenell?k??n viel? mit??n uutta esille tuotavaa? Kun ei tavallisesti en??n ollut -- uni tuppasi jo jokaisen silmiin -- jyr?hti vasara lopulta p?yt??n ja toimitus voitiin sill? kertaa katsoa p??ttyneeksi. Moinen menettely kokouksien johdossa oli mennyt jokaisen henkiin ja vereen. Eik? siin? kenell?k??n ollut mit??n ihmettelemist?. P??asiassa oli yhten?, joka vuotisena ja yh? uudistuvana kysymyksen? tilaston hankinta kaupungissa olevista ammattilaisista. Se koetettiin suorittaa mit? suurimmalla tarkkuudella, joka olkoon kunniaksi mainittuna. Syntym?vuodet, ij?t, opissaoloajat y. m. otettiin mit? huolellisimmin muistoon, ja kun n?in ollen aina tultiin huomaamaan, miten suurin osa ei kuulunut yhdistykseen, langetettiin tepsiv? tuomio: Ne eiv?t seuraa aikaansa! Samoin oli yhten? t?rkeimmist? asioista oppikurssien aikaansaaminen. Niihin tavallisesti puuhattiin aina luennoitsijaksi oppineita tohtoreita ja professoreja. Aineena olivat t?htitiede y. m. jalot yliilmoissa leijailevat aineet. Ammattikirjallisuuden kartuttamiseksi pidettiin joka vuosi arpajaisia, jotka jotakuinkin aina onnistuivat. Kirjallisuutta sitten hankittiin. Jopa Saksasta saakka tuotiin isot pakat piirustuksia, joita j?senille lainailtiin ihailtavaksi takuita vastaan. Luettavaa kirjallisuutta ei kuitenkaan hankittu nidostakaan. Kuten n?kyy, eiv?t harrastukset yhteiseksi hyv?ksi olleet pienimpi?. Ihmeteltiinkin sit? enempi, kun eiv?t ammattilaiset kuuluneet yhdistykseen. Kun eiv?t tulleet 11 1/2 ja 12 tuntisen ty?p?iv?n j?lkeen, illoin en??n maille halmeille. Kapakoissa r?yh?siv?t juoden siell? kahdenkymmenenviidenpennin alinta tuntipalkkaansa.
Yksi suuri ajatus, oikeinpa rep?sevimpi?, oli ollut vuosikausia my?skin yhdistyksen k?sitelt?v?n?. Se oli suuri kysymys, joka, jos olisi saatu toteutumaan, varmaankin olisi mullistanut nykyiset yhteiskuntaolot yl?salaisin. Ja sen suuren kysymyksen oli itse puheenjohtaja Kovanen ilmoille loihtinut. Miten tuo suuri ajatus oli h?nen aivoihinsa takertunut, siell? kypsynyt ja lopulta p??t?kseksi kehittynyt, siit? h?n oli aina valmis nautinnolla kerskaten kertomaan, jos vaan huomasi kyselij?n sit? mielenkiinnolla ja suurella uteliaisuudella haluavan.
-- N?hk??s, sanoi Kovanen: Vuosikausia katsellessani miten ty?mies ammatissamme ja kaikkiallakin yh? ahertaa ja ahertaa varhaisesta aamusta my?h?iseen iltaan, vuosikausia, kymmeni?, eik? kuitenkaan saa asemaansa korjaantumaan, aloin tositeolla ajatella apua ja keinoja tuohon. Ei suinkaan meid?n Herramme ollut alkujaan tuota tahtonut, arvelin. Mies voi ansaita korkeintaan kolme markkaa p?iv?ss?, miten sill? tulla toimeen etenkin suuressa perheess?! Lapset ulvovat joka hetki leip??, yh? leip??, eik? tuota tule tarpeeksi koskaan. Mit? sitten viel? puhettakaan vaatteista ja koulussa k?ytt?misest?. T?t? kaikkea yh? enempi ajatellessani singahti yht?kki? mieleeni rohkea tuuma. Ja kaikki rohkeat sek? samalla nerokkaat meiningit neh?n yht?kki? sieluumme valkenevat. Pitk?st? ajattelemisesta, on harvoin apua. Mutta kun ei edes toivokaan en??n mit??n, silloinpa juuri ja useimmin sen saa. Tuo nerokas ajatus joka n?in ollen salamana ajatuksiini singahti, arvatkaas mik? se oli? Olisi perustettava suuri rautateollisuustehdas, jossa itse ty?v?ki olisi is?nt?n?. -- Niin, niin! Se se oli! Miksi ei ty?miehet itse voisi ryhty? kaikkiin sensuuntaisiin yrityksiin! Tehtaita, joissa ty?v?est? itse tekisi ty?t? ja jotka se olisi omilla rahoillaan nostanut pystyyn, niit? vaan joka nurkkaan ja sill? olisi koko ammattikunta kohotettu aineelliseen hyvinvointiin. Hiisi t?ss? en??n herroille rahojansa ty?nt?m??n.
-- Ja tuliko t?st? tuumasta tosi? kysyi nyt toveri.
-- Kuinkas sitten, jatkoi Kovanen innostuneena. K?skin asian johdosta ylim??r?isen kuukausikokouksen. Nyt jos milloinkaan, ajattelin, tulee ne h?mm?stytt?? t?ll? nerokkaalla ajatuksellani. Kolme y?t? ja kolme p?iv?? nukahtamatta valmistin esityst?ni t?st? t?rke?st? kysymyksest?. Mielihyvikseni sain n?hd? kun kaikki j?senet saapuivatkin paikalle. Alotin seuraavasti: Arvoisat aateveljet! Olemme niin useasti koettaneet vedota mestarien ja ?prinssipaalien? hyv??n tahtoon, ett? korjaisivat palkkoja ja lyhent?isiv?t ty?p?iv??. Mutta esityksemme on langennut