Ensitaistelujen ajoilta | Page 9

jatkoi rouva pisteli??sti.
Julia heitteli yh? tuimempana astioita paikoilleen hyllylle, vilaisten olkansa yli rouvaan.
-- Olisi toista -- jatkoi rouva -- jos koettaisit saada sit? nuortenmiesten kristilliseen yhdistykseen! Sitteh?n tuon kanssa viitsisi kadullakin kulkea ja tunnustaa sulhasekseen!
Nyt ei Julia voinut en??n pid?tt??.
-- Eih?n rouvan tarvitsekaan sen kanssa seurustella! tiuskasi h?n terhakasti. -- Eik? se taitaisi paremmaksi tulla teid?nk??n opetuksilla. Antakaa siis minun olla rauhassa, kiusottamatta.
Pisteli?s nauru oli t?h?n rouvalta vastauksena. -- H?pe? Julia, uskaltaissasi noin t?rke?sti vastustaa minua! Tied?tk? mik? min? olen! Sinun k?skij?si ja sin? palvelijani! -- Rouva seisoi nyt jo k?det puuskassa, lis?ten mahtipontisena: -- Ja muistakin olla vast'edes moisia lausumatta! Sen miehen seuraa on sinun my?skin v?ltett?v?, jos aijot meill? palvella!
Julia purskahti nyt itkuun, mennen palvelijain kammariin.
Siell? istui h?n kauvan harmitellen sit? kun herrasv?kikin oli alkanut l?yt?? yh? enempi sanomisen syyt? h?nen seurustelussaan Aarnion kanssa. Se ett? h?n ensi kerran oli uskaltanut vastustaa rouvaa, ei tietenk??n johtunut eri?vist? mielipiteist? Aarnion k?ytt?ytymisen suhteen, vaan siit? kun oli jo aikasemmin joutunut pahalle tuulelle Aarnion seurassa. P??asiassa oli h?n rouvalta juuri imenyt itseens? ne mielipiteet, joita h?nell? yleens? oli ty?v?en edistysriennoista. Se ett? oli ryhtynyt nyt tavallaan Aarniota puolustamaan, johtuikin vaan siit? ett? oli kuullut h?nest? jo niin paljon huolestuttavia uutisia. T?m?n tuskallisen mielialan haihtuessa, olikin h?n heti valmiina tunnustamaan rouvan sanat oikeiksi. Tultuaan uudelleen ky?kkiin, koetti h?n sit? osoittaakin, iloiselta ja v?linpit?m?tt?m?lt? n?ytt?ytyen. Rouva oli my?skin tarpeeksi ihmistuntija huomaamaan tuohon ??nett?myyteen k?tketyn tunnustuksen, sen enemp?? sin? iltana Aarniota moitiskelematta.
Samana iltana, my?hemm?ll? oli Stenbergin perheeseen tulossa vieraita. Hikip?iss? sai Julia hy?ri? ruokain valmistuksessa ja muissa vastaanottopuuhissa. Usein t?mm?isi? vierailuita pidettiinkin. Toisinaan k?vi Stenbergin perhe vastavierailuilla, jolloin Julia sai valvoa nelj??n viiteenkin aamuun, aina korva tarkkana milloin eteisen ovikello kilahtaisi. Mutta kotona ollessa pidot, sit? vasta polttava kiire sukeusi. T?ytyi yksin??n, ollen kaikesta vastaavana, valvoa ruokien ja herkkujen valmistusta, kantaa niit? p?yt??n, samalla ottamalla huomioon mit? kukin rouva tai herra suvaitsi yksityisesti haluta. Rouvia t?ytyi hemmotella, herroja miellytt?? hymyilyill? ja sulavilla liikkeill?, ettei maisteri joutuisi h?pe??n palvelijansa k?mpelyydest?.
Kutsuvieraiden joukossa oli my?skin er?s nuori lasisilm?-maisteri. Julian jo ensikerran sis?ss? k?ydess? her?tti t?m?n kauneus h?nen huomiotansa. Aamuy?st?, juomah?yryjen p??h?n noustessa alkoi h?n yh? suuremmassa m??r?ss? t?t? mieltymyst?ns? ilmaista. Toiset vanhemmat herrat saivat t?st? my?skin mit? suurinta huvia. Lopulta kun nuori maisteri Alm ei voinut en??n pysytell? Juliasta irti, tunkeillen tuontuostakin h?nt? halailemaan, alkoi is?nt? Stenberg ilvehti?:
-- ?l? yrit?k??n Alm! Se on sosialistin morsian, et sin? siit? mit??n voita!
-- Mit? puhut? Sosialistinko?
-- Niinp? juuri! Er??n rautasep?n, jotka nyky??n ovat lakossa. Ne ovat kovia poikia!
Alm rehahti nyt t?ytt? kurkkuansa nauramaan: -- Osaavatko sosialistitkin rakastaa? Varmaankin aineellisesti! He, he, he!
Julia kuuli t?m?n. Se koski kyll?kin, mutta samalla p??si h?ness? luontainen halu ilvehti? hiukan tuon nuoren herran kanssa. Siksip? koetti h?n my?skin yh? edelleen n?ytt?yty? kuin mist??n v?litt?m?tt?.
Kaiken hyv?n lopuksi alkoi Alm tuon tuostakin juosta ky?kin puolella. Teikaroi ja kumarteli koettaen esiinty? mit? suloisimmassa ja itselleen edullisessa muodossa. Julia nauroi, oli iloinen my?nnellen kaikkiin Almin tarjouksiin, lupautumalla uloskin k?velylle joskus l?hte?.
Poistuessaan yritti maisteri Alm useampaa kertaan saada Julialta suudelmaa, joka ei kuitenkin onnistunut. -- Seuraavana iltana t?ytti Julia kuitenkin muodollisesti lupauksensa, maisterille, ollen h?nen kanssaan ulkona k?velyll?.

VI.
Mestarien ja ty?ntekij?in yhteinen kokousp?iv? oli tullut. Mestareita oli saapunut eninosa, noin kolmenkymmenen paikkeille. Puheenjohtajaksi kokoukselle valittiin Kovanen. Hauskaa oli vertailla n?ist? mestareista eri yksil?it? toisiinsa. Siin? seisoi, ovensuussa, hinter?ruumiinen, kovin laiha kissamaisilla kasvoilla varustettu Oskari Ananiasson. Ep?luuloisen alentuvalla kainoudella puheli h?n kaikkien kanssa. Harmailla pienill? tihrusilmill??n vilkuili h?n jokaisen kasvoihin, samalla tehden hermostuneesti nopeita liikkeit? k?sill??n ja jaloillaan. H?n olikin kautta maan kuulu omituisesta menettelytavastaan ty?miehi??n kohtaan. Ei semmoista miest? viel? ollut ilmestynyt, joka olisi osannut h?nen mielikseen toimia. Oppilaisiaan kiusasi h?n huonolla ruualla ja kovalla kurilla. Vaikka h?n n?in tahdittomasti menetteli kaikessa kotiolossaan, ei sit? olisi voinut h?nest? uskoa vieraiden kanssa esiintyess??n. Kiroussanoja ei h?nelt? silloin kuulunut. Kaiken kissamaisen luonteessaan osasi h?n mit? parhaiden k?tke? pyhyyden varjoon, ollen ahkera kirkkomies ja uskonnon yst?v?. Kokouksessa puhuessaan vetosi h?n aina siihen miten hyv? sopu ja sovinnollisuus tulisi vallita ty?ntekij?in ja teett?j?in v?lill?. Mestarin tulisi olla kuin is? perheess??n, jota taas ty?ntekij?in tulisi semmoisena kunnioittaa, kuten jo huoneentaulussa mainitaan. Ty?aikaa puolusti h?n alennettavaksi kymmeneen ja puoleen tuntiin, mutta mit??n alinta tuntipalkkaa ei silt? voitaisi m??r?t? olisi edelleenkin maksettava vaan jokaisen ty?kyvyn ja tuotteliaisuuden mukaan. Sanoi muuten yleens? seuranneensakin kappalety? j?rjestelm??, jossa jokainen voi ansaita k?tevyytens? mukaan. H?nen esitykseens? vastasi er?s ty?ntekij?ist? olevansa iloinen ett? Ananiasson osoitti halua ty?ntekij?in ja mestarien v?liseen sovinnollisuuteen! -- Kun h?n itse vaan oppisi k?yt?nn?ss? tuota toteuttamaan, olisikin koko kysymys ratkaistu. J?rvinen nautti kovin t?st? kohtauksesta, jota taas Ananiasson n?kyi pit?v?n tarpeenmukaisesti silm?ll?.
Kunnianarvoisa mestari Sundberg, puhui my?skin puolestaan. H?n oli enempi ?puulaakeissa? tavattavan jokap?iv?isen vieraan n?k?inen. Semmoinen r?hm?silm? nahjus, joka oli pilannut ruuan sulatuksensa alituisella ryyppyjen ja olutpuolikasten nauttimisella. H?n koetti puhua hyvin arvokkaasti, johon vinkuvan k?he? kurkku??nens? ei ollenkaan soveltunut. Asettuipa yleisesti puhumaan mestarien oikeuksista. Ty?aikaa h?nen mielest??n ei tarvinnut lyhent??, etenkin kun kappalety? oli niin suuresti nyky??n k?yt?nn?ss?.