Ensitaistelujen ajoilta | Page 8

joukko lopulta kuumimmilleen, sek? yleens? mielipiteen? ilmeni olojen korjaus mit? pikemmin ja keinoilla mill? hyv?ns?.
Edvard Bergin nyt tehty? huomautuksen ett? olisi ryhdytt?v? lakkoon ensitilassa, pyysi puheenvuoron heti Kovanen. H?n ysk?si vanhaan tunnettuun tapaan ensiksi muutamia kertoja, kuin huomiota kiinnitt??kseen. Alkoi sitten: -- Niin oikeutettuja ja tarpeenvaatimia kuin parannukset meille ovatkin, tulee meid?n sittenkin osata kaikiltapuolin harkita menettelytapamme asiamme perille viemiseksi. Lakko-sana on niin pian sanottu mutta se ei ole niin pian kunnollisesti t?ytetty, ett? siit? olisi vastaavaa hy?ty?. Se siit?! Ja jospa tuo viel? menestyisikin olen min? jo itse periaatteessa lakkoa vastaan, sill? se on v?kivaltaisia keinoja....
-- Mutta ainoa ase ty?miehill?, kuului joukosta.
Kovanen ysk?si kerran pari, viel? entist? lujemmin, jatkaen. -- Min? toivoisin ett? ensiksi k??nnytt?isi mestarien puoleen kohteliaalla pyynn?ll?...
-- Ei siit? apua, sit? on jo kahdesti vuosi sitten koetettu! kuului taaskin v?kijoukosta.
-- Ei mit??n konttirukouksia! huusi toinen. Vaatimuksia mutta ei pyynt?j?!
Kovasta alkoi hiottaa t?mm?inen ennen kuulumaton mielipiteittens? vastustus. Lopulta takertui h?n sanoissaan, heng?styen kokonaan, ja lopettaen puheensa painavalla nyrkiniskulla p?yt??n.
Nyt sukeutui kiivas keskustelu, josko lakkoon ryhdyt??n eli ei. Vanhempia miehi? oli useita, jotka asettuivat Kovasen esitt?m?lle kannalle. Mutta suuri enemmist? vaati yh? lakkoon ryhdytt?v?ksi. Kovanen pani parastaan mielipiteens? puolesta, mutta huomatessaan joutuvansa v?hemmist??n ehdotti h?n v?liehdotuksena: ett? ensiksi koetettaisi, jos sitten lakkoon ryhdyt??nkin, saada pikkumestarit taivutetuiksi, sill? saatiinhan tehtaissa korkeimmat palkat ja ty?aikakin nousi vaan kymmeneen ja puoleen tuntiin. Lopulta tulikin Aarnion kannatettua ja yksimielisyyden saavuttamiseksi p??t?kseksi, kun lakko, tehtaatkin siihen luettuna, tulisi liian laajaksi, eik? ammattikunta ollut kehittynyt sit? kerralla nielem??n, ett? asetettaisi jos ei muu auta, ainoastaan pikkuty?pajat lakkotilaan. Mutta sit? ennen koetettaisi jos mahdollista rauhallisilla keinoilla saada asiat selville. Siksip? p??tettiinkin l?hett?? mestareille kirjallinen vaatimus ett? saapuisivat yhteiseen kokoukseen asioista neuvottelemaan.
Sin? iltana meni Kovanen mit? kiihoittuneemmalla tuulella kotiinsa.
Seuraavana p?iv?n? oli kaupungin vanhoillisemmassa jokap?iv?isess? aamulehdess? ?Aamuruskossa? uutinen otsakkeella: Rautasep?tkin intoilemassa. Mit? r?ikeimmill? v?reill? siin? nyt kuvailtiin, miten t?n? villityksen aikana rautasep?t ylimielisyydess??n puuhaavat lakkoa. Lopuksi mainittiin miten Aarnio oli p??pukarina kansaa yllytt?m?ss?, ulkomailta lainattujen mielipiteittens? perustalla.
Kulovalkean tavoin levisi tuo uutinen nyt mestarien keskuudessa. Pahaa verta se heti synnytti, etenkin kun jo siin? lakosta puhuttiin; eik? ty?l?isten selvitykset heille voineet paljoakaan rauhoittaa, sill? sokeasti olivat mestarit tottuneet uskomaan ??nenkannattajansa tiedonantoihin. -- Mestarit juoksemaan nyt toistensa asunnosta asuntoon, saadakseen ennen pitk?? aikaan yhteisen neuvottelukokouksen. Toiset heist? jo ryhmittyiv?t muutamissa miehiss?, pist?ytyen johonkin kapakan nurkkaan asioista ja menettelytavasta neuvottelemaan.
Aarnio joutui heti ensi iskulla mestarinsa hell??n ep?suosioon, uhalla jos samaan suuntaan edelleenkin jatkaisi, saisi ottaa jalat allensa ja menn? niin pitk?lle kuin maantiet? piisaa.
Maisteri Stenberg oli juuri palannut lyseotunniltaan, istuen nojatuolissa p?iv?llist? odottelemaan, ja samalla silm?illen ?Aamuruskoa? mielilehte?ns?. Tuo rasvainen uutinen rautasepist? pisti heti h?nen silmiins?. Ennest??n jo tiet?en Aarnion seurustelevan palvelustytt?ns? kanssa, j?tti h?n lehden ky?kkiin Julian luettavaksi.
Illalla Aarnion tullessa Juliata tapaamaan oli t?m? hyvinkin alakuloisena ja harmistuneena. Se her?tti heti Aarnion huomiota. Siihen syyt? tiedusteltuaan, oli aina vaan vastauksena: -- Niinkuin et sin? jo itse sit? tiet?isi! Enk? sinua jo siit? ajoissa varotellut! Mutta siksi toiseksi, mit?p? tuo sitten minulle kuuluu, jokainen saa ly?d? vaikkapa p??ns? sein??n!
-- No mutta mit? nyt on sitten niin erinomaista tapahtunut, lopulta jo Aarnio vakavana tiedusteli.
-- Sin? Kaarlo viitsitkin minulle uskotella esiintyv?si ihmisiksi ja nyt sin? kuitenkin olet eturiviss? p??pukarina tovereitasi kiihoittamassa kaikenmoisiin p??tt?miin hullutuksiin!
Aarnio nauroi vaan yh? t?ydest? syd?mest??n. -- Vallanpa turhanp?iv?isist? sin? nyt nokitteletkin! -- Enh?n min? ole kiihoittanut ket??n, jos olenkin puhunut kokouksessa on se tapahtunut vakaumustani seuraten!
-- Mutta oletteko te sitten oikeassa ja kuka sen on sanonut? vastusteli harmista v?r?htelev?ll? ??nell? Julia.
-- Aina ne ihmiset ovat oikeassa, jotka puutteellisia olojaan tahtovat korjata, vastasi Aarnio vakuuttavalla ja varmalla painolla.
Julia huokasi. -- Eik?h?n se olisi parempi ett? kaikki tyytyisiv?t onneensa, tekisiv?t vaan ty?t??n rukoillen Jumalalta siunausta. Uhkamielisyys sit?vastoin on aina turmioksi, usko se! Sin?kin saat vaan kaikesta palkaksesi v?syneen ruumiin sek? sielun, menet?t ty?paikkasi joutumalla vaan huonoon huutoon koko maailman silmiss?! Seuraa siis minun neuvoani, luopumalla kokonaan moisista puuhista. Rupea el?m??n hiljaista rauhallista el?m?? niskoittelematta osaasi vastaan joka on sinulle suotu!
Aarnio vastasi t?h?n ylenkatseellisesti hym?ht?en.
-- Hm! sin? vaan vastaat. Ennenkun n?et seuraukset, silloin se on my?h?st?!
Aarnio ei t?h?n vastannut. Eik? he en??n puhuneet liioin mist??n. Kaarlo ajatteli turhaksi kaikki yritykset Julian mielipideitten muuttamiseksi siihen liioin sen enemp?? painoa asettamatta. Naiset voivat ajatella mit? hyv?ns? niiss? asioissa. Julia taas n?ytti kuin odottelevan h?nelt? jotakin. H?n oli huomannut tuon saman jo niin useasti, mutta ei voinut k?sitt?? mit? se olisi. Sen h?n kuitenkin oli huomannut ett? jotain merkille pantavaa se varmaankin oli, kun Julia sit? niin surumielisen? toisinaan kuin kaihoten odotteli. Tahtoessaan hyv?stelless??n suudella Juliata veti t?m? itsens? pois, katsoen Aarnioon niin pitk??n ja kummallisesti.
Julia tullessaan kotiinsa oli nyt tavallista huonommalla tuulella, tiuskien ja r?isk?en ky?kiss? lapsenhoitajan kanssa. Tulipa rouvakin ky?kkiin. T?m?n mielest? oli Julia viipynyt ulkona liiaksi kauvan, joten h?n ei voinut olla siit? huomauttamatta:
-- Julia taas varmaankin oli lakkoneuvotteluissa Aarnion kanssa, kun viipyi yli aikansa! Onhan se komea maailman parantaja!!
Julia puri hammasta, virkkamatta sanaakaan.
-- En min? ainakaan viitsisi semmoisen profeetan kanssa seurustella,