Ensitaistelujen ajoilta | Page 4

saanut t?m?n yhdistykseen liittym??n. Sit? suuremmalla syyll? h?n nyt ylpeilikin Aarnion edistyksest?.
T?h?n yhtyiv?t innostuneina kaikki toisetkin, toivoen samalla ett? kysymys mit? pikemmin her?tett?isiin ensim?isess? kuukausikokouksessa ja ensi kes?n aikana viet?isi perille keinolla niill? hyv?ns?. Aarnio, vaatimattomana selvitteli, ettei se ollut h?n, joka tuon kysymyksen ilmoille loihti, vaan oli se olojen pakosta syntynyt, joten se ei mit??n merkinnyt ken sen ensiksi oli her?tt?nyt. Taisteluun vaan nyt kaikki innolla ja varmasti tulisivat uudistukset perille ajetuksi. Suurin osa ammattilaisia olivat tosin viel? her??m?tt? yhteistoimintaan, mutta niit? olisi samalla koetettava saada liittym??n yhdistykseen. Ja kun oikein vaan innolla sek? rep?isev?ll? ryhdikkyydell? alkutoimiin ryhdytt?isi, saataisi niist? suurin osa ensi iskulla j?rjestyneitten riveihin. Vanhempia j?seni? oli kyll?kin yhdistyksess?, jotka ep?r?isiv?t alussa, asettaen vastustelevalle kannalle, mutta neh?n olivat nyt jo mit?tt?m?n? v?hemmist?n?. Ja kun tosi tulisi kysymykseen mukaantuisivat niist?kin useammat enemmist?n tahdon alaiseksi. Eik? kysymys itse asiassa saanut kohdistua ainoastaan yhden ainoan ammattikunnan edistykseen. Ty?v?enasia, k?yh?list?n luokkatietoisuuteen kohottaminen oli otettava esille koko laajuudessaan. Ty?v?est? oli saatava k?sitt?m??n puutteenalainen sorrettu asemansa. K?yh?list? oli saatava ymm?rt?m??n, ett? tieto on valtaa ja sen alituinen luokkaetujensa puolesta taistelu voi yksin vied? lopulliseen voittoon.
Huoneen l?vitse, jossa sep?t innokkaasti keskustelivat tulevaisuussuunnitelmiaan kulki tuontuostakin tanssiyleis??. Vilahdukselta huomasi Aarnio er??n tummaverisen ja tummasilm?isen ketter?sti liikkuvan neitosen, joka ovesta ravintolan puolelle py?r?htaess??n heitti h?neen hyvin merkitsev?n ja samalla leimuilevan katseensa. Samassa s?v?hti Aarnion mieleen ett? h?n olisi nuo kasvot ja silm?t ennenkin n?hnyt, mutta miss?? Kenties kauvan, kauvan aikaa sitten. Ja lieneep? tuokin tuntenut h?net, kun niin merkitsev?sti katsoi, ihan kun olisi tahtonut syd?meen tunkeutua?
N?in j?i tuon naisen kuva mieleens?, eik? se sielt? karkkounut, vaikka kuinka olisikin tahtonut keskusteluun syventy?. Lopulta ajatuksensa n?kem??ns? niin kiintyiv?t ettei h?n voinut olla menem?tt? saliin viel?kin h?net n?hd?ksens?.
H?n seisattui oven suuhun antaen katseensa leijailla yli salin, joka suunnalle. Mutta vaikeaksipa k?vi satojen joukosta yht? etsi?, etenkin kun oli paras tanssin aika, enimm?t lattialla kiivaassa intohimoisessa vauhdissa py?r?htelem?ss?. H?n oli jo lopettamassa koko t?hystelemisens?, kun katseensa yht?kki? tarkistui ja lopulta kuin imeytyi kiinni vastakkaisella puolella olevan oven kohdalle. Siell?h?n se nyt taaskin seisoi, tuo h?nen huomioonsa niin ?kki? ja s?hk?is?sti kiintynyt esine, nainen, niin kukoistavan kaunis, tummat suortuvat vapaina olkap?ille riippuvina. Sen hento solakka vartalo lis?si vaan ryhtins? joustavaa sulavuutta ja tummat silm?t ne paloivat kun kynttil?t jouluy?n kirkkaassa talvisessa y?ss?. Lumivalkea kaula, kasvojen tumman punertava nuorteus lis?siv?t vaan h?nen miellytt?v?? personallisuuttaan. Ja Aarnio n?ki vaan en??n kuin ilmestyksen, samalla kun yh? suuremmalla innolla koetteli muistutella miss? oli ennemmin tuon naisen n?hnyt.
Yht?kki? nainenkin huomasi h?net, ja niit? silmi? miten ne nyt hehkuivat! N?in heid?n katseensa sulautui yhteen, tunkeutuen lopulta syv?lle sieluun, jonka merkitys my?skin heille molemmille samalla selveni. Ja tuo tietoisuus molemmissa toistensa ymm?rt?misest? t?ytti heid?n syd?mens? ennen tuntemattomalla aavistamattomalla riemulla.
Mihin Aarnio nyt liikkuikin aina tuo lumoava katse h?nt? seurasi. Lopulta ei h?n voinut olla menem?tt? tanssiin pyyt?m??n tuota naista.
Kevyesti kuin keijukaiset he nyt py?riv?t ymp?ri salin laidasta laitaan, siksi kunnes v?synein? istahtivat.
-- Eik? herra en??n tunne minua, oli neitosen ensim?inen kysymys. Ja kun Aarnio yh? viivytteli vastauksessaan, kiirehti h?n jatkamaan: -- Ettek? muista miten lapsena ennen niin usein n?imme toisiamme?
Aarnio oli viel?kin kuin puusta pudonnut, osaamatta ihmetyksest? vastata.
-- Ettek? te muista, jatkoi neitonen hymyillen ja kuten n?ytti my?skin Aarnion muistamattomuudesta huvitettuna: -- ettek? te muista miten monen monta vuotta sitten kaksitoista vuotiaana tytt?riepuna joskus k?vin kotonannekin! -- Olin silloin semmoinen pahasisuinen ja vallaton tyt?n tyller?, lis?si h?n nyt ??neens? nauraen.
-- Minunkin kotonani!...
-- Niin, teid?nkin kotonanne, joskin n?imme toisiamme my?skin paljon muualla, ainakin vuoden ajan!
-- Sep? ihmeellist?!...
-- Sit? se nyt ei pit?isi ainakaan olla, vaan jokap?iv?ist? ja luonnollista! Ettek? muista nimismiehenne kasvattityt?rt?, joka h?nen kanssaan oli muuttanut kaukaa kylm?st? pohjoisesta sinne Etel?-Suomeen?
-- Jo muistan, nyt se tuli jo mieleeni! huudahti nyt Aarnio innoissaan. -- Te olette sitten se pieni Julia! Eik? niin?!
-- Niin, silloin pieni, Julia my?nsi nauraen. -- Ja ettek? te ole Kaarlo Aarnio?
-- Seh?n tuo on nimeni, vastasi Aarnio syd?mellisesti.
T?m?n j?lkeen tanssivat he viel? yh? uudelleen ja uudelleen, eik? se tuntunut rasittavalta, kun olisi p?invastoin tehnyt entist??n yh? virke?mm?ksi.
K?sik?dess? he sitten iltaman loputtua l?htiv?t ja Julia astui Aarnion rinnalla ylpe?n? ja suloudessaan hurmaavana. Aarnio taas k?yden kuin unissa, suloisen tunteen t?ytt?ess? hehkuisan mielens?.
Kadulla Aarnio ik??nkuin ajattelematta kysyi: -- Miss? minut ensiksi huomasitte?
-- Noustessanne puhumaan tunsin teid?t heti, vastasi Julia reippaasti, avomielisesti lis?ten. -- Samalla my?skin ajatuksenikin kiintyi teihin yh? enempi!
-- Ehk?p? lienette pit?neet h?tik?iv?st? puheestani?
-- Niin -- niin ... kyll?, mutta...
-- Sen pidin enempi valmistumattomana, taisi olla enempi ep?selv??..?
-- Niin enh?n min? voi sit? t?ss? nyt arvostella, kun olen niin v?h?n semmoisia asioita seurannut, lis?si Julia ep?r?iv?n vaatimattomuudella.
-- Niinh?n se on, toisti Aarnio, v?h?nh?n sit? meill? viel? seurataan kaikkea uutta ja uudistavaa. Mutta eih?n se ole meid?n syymme!
Heill? oli nyt viel? paljon puhumista kaikista, entisist? muistoista lapsuuden ajoilta ja siit? mit? huomioita olivat tehneet ij?kk??mpin? el?m?n tuoksinassa. Julia palveli nyky??n er??ll? maisterilla, joka oli opettajana lyseossa. Paljon ei h?n loma-aikaa saanut, kun ei ollut kuin kaksi palvelijaa suuressa perheess?.