Enoni | Page 3

puolin.
"Pohjoisessa on Boulogne ja etel?ss? Etaples", sanoi toinen merimies juhlallisesti.
Boulogne! Etaples! Mit? muistoja her?ttiv?tk??n n?m?t nimet minussa! Boulogneen me minun poikana ollessamme olimme aina kes?isin menneet kylpem??n. Muistin miten min? pienn? ressuna astelin is?ni vierell?, kun h?n oli k?velem?ss? rannalla ja ihmettelin, mink? vuoksi jokainen kalastaja otti lakin p??st??n, kun me l?hestyimme. Ja Etaples taas, niin sielt? olimme paenneet Englantiin; v?ki sy?ksyi meid?n j?less?mme laiturille, ja min? autoin is??ni heikolla ??nell?ni, kun h?n karjui niille ja k?ski heid?n v?isty?, sill? ?itini polveen oli sattunut kivi, ja me kaikki olimme s?ik?hdyksiss?mme ja katkeroittuneita. Ja t?ss? nyt olivat n?m?t minun lapsuuteni paikat, loistaen toinen pohjoisessa, toinen etel?ss?, ja niiden v?lill?, korkeintaan kymmenen englannin penikulman p??ss?, synk?ss? pime?ss? oli minun oma linnani, oma maatilani Grosbois, jossa esi-is?ni olivat el?neet ja kuolleet jo kauan sit? ennen kuin meik?l?iset olivat Wilhelmi herttuan kanssa menneet valloittamaan mahtavan saaren toisella puolen Kanavan. Min? terotin katseeni pime?ss? aivan kuin kuvitellen, ett? linnantornien huiput jo n?kyv?t.
"Niin", sanoi toinen merimies, "t?m? on pitk? asumaton ranta, ja min? olen monta tuollaista junkkaria kuin te, auttanut maalle t??ll?."
"Keneksi minua sitten arvelette?" kysyin.
"Hm, seh?n ei minuun kuulu, sir," vastasi h?n. "Niit? on sellaisia toimia, joista on parasta olla puhumatta."
"Luuletteko minua salaliittolaiseksi?"
"Niin, itse sanotte ... me jumaliste olemme sellaisiin tottuneet."
"Kunniasanallani vakuutan, ett? en ole salaliittolainen."
"Karannut vanki sitte?"
"En sek??n."
Mies kumartui eteenp?in airoonsa nojaten, ja siin? h?m?r?ss? n?in, ett? h?nen kasvoillaan oli omituinen ep?ilev? ilme.
"Taidatte sitten olla muuan Boney'n vakooja..." huudahti h?n.
"Min?! Vakoojako!"
??neni jo vakuutti h?nelle.
"Hm, sitten en jumaliste tied?, mik? olette miehi?nne", sanoi h?n. "Vaan jos olisitte ollut vakooja, niin en olisi k?tt?ni liikuttanut saattaakseni teit? maalle, vaikka laivuri olisi mit? sanonut."
"Mutta min? en voi puolellakaan sanalla moittia Boney'ta", sanoi toinen merimies karkealla basso??nell?. "H?n on kelpo mies merimiesraukkoja kohtaan."
Minua h?mm?stytti kuulla h?nen sill? tavoin puhuvan, sill? Englannissa oli mieliala Ranskan uutta keisaria kohtaan hyvin katkera, vaan miehen puheesta sain pian selityksen; miehell? oli, niin kuin h?nen puheestaan sitten selvisi, omat syyns?.
"Boney'ta meid?n on kiitt?minen siit?, ett? merimies voi kulettaa kotia kahvi- ja sokeriv?h?sens? ja maasta kulettaa silkkins? ja konjakkinsa", sanoi h?n. "Kauppiaalla on ollut aikansa, nyt on merimiehen vuoro."
Min? nyt muistin, ett? Buonaparten persoona oli hyvin suosittu salakuljettajain keskuudessa, joka olikin luonnollista, kun h?n oli saattanut kaiken kaupan Kanavassa heid?n k?siins?. Merimies souti edelleen vasemmalla k?dell?, vaan oikealla h?n viittasi yli v?rikk?iden tanssivien aaltojen.
"Tuolla on itse Boney", sanoi h?n.
Te, jotka el?tte rauhallisempina aikoina, ette voi k?sitt?? sit? v?ristyst?, joka meni ruumiini l?pi n?m?t sanat kuullessani. Siit? oli ainoastaan kymmenen vuotta, kun ensi kerran olimme kuulleet puhuttavan t?st? miehest?, jolla oli omituinen italialainen nimi -- ajatelkaa, kymmeness? vuodessa, jonka ajan tavallinen sotamies tarvitsee p??st?ksens? aliupseeriksi tai virkamies saadakseen viidensadan markan palkankorotuksen, siin? ajassa h?n oli tyhj?st? kohonnut kaikeksi. Yhten? kuukautena kansa kysyi, mik? h?n on, toisena kuukautena h?n oli levinnyt Italiassa kuin rutto. Venetsia ja Genua kuihtuivat, kun t?m? mustapintainen, n?listynyt poika laski k?tens? niiden p??lle. H?n synnytti kauhua sotamiehiss? taistelutantereella, h?n voitti valtiomiehet neuvoskamarissa. Hurjalla pontevuudella h?n kiiti it?maille, ja kun ihmiset viel? olivat ihmeiss??n siit? tavasta, jolla h?n Egyptin oli muuttanut Ranskan alusmaaksi, niin h?n oli taas Italiassa ja oli toisen kerran kukistanut It?vallan. H?n kulki yht? nopeasti kuin huhu h?nen l?hestymisest??n, ja minne h?n vain tuli, niin siell? tuli uusia voittoja, uusia muodostuksia, vanhat j?rjestelm?t luhistuivat ja vanhat rajat pyyhk?istiin pois. Hollanti, Savoiji ja Sveitsi olivat en??n ainoastaan nimi? kartoilla. Ranska nieli Europaa joka puolelta. T?m?n parrattoman tykist?upseerin he olivat ylent?neet keisariksi, ja vaivatta h?n oli kukistanut nuo tasavaltalaiset, joiden edess? vanhin kuningas ja ylpein aateli oli seisonut avuttomana. Sen vuoksi me, jotka olimme n?hneet h?nen lent?v?n paikasta toiseen kuin mink?h?n kohtalon sy?st?v?n, ja jotka aina kuulimme h?nen nimens? yhteydess? jonkun uuden uroty?n ja uuden voiton, olimme lopultakin alkaneet pit?? h?nt? jonakin ihmist? korkeampana, jonakin ihmeolentona, joka peitti varjoonsa Ranskan ja uhkasi Europaa. H?nen j?ttil?isolentonsa kohosi yli mantereen, ja niin syv?n vaikutuksen h?n oli minuun tehnyt, ett? kun tuo englantilainen merimies k?dell??n salaper?isesti viittasi mustuvan merenpinnan yli ja sanoi: "Tuolla on itse Boney!" niin min? samassa silm?nr?p?yksess? katsoin sinne ja odotin n?kev?ni jonkun j?ttil?is-haamun, ylenluonnollisen olennon, mustan, muodottoman ja uhkaavan, vy?ryv?n Kanavan yli. Nytkin pitk?n ajan kuluttua ja vaikka tied?mme h?nen kuolleen, t?m?n suuren miehen nimell? on loihdun voima meihin, vaan kaikki, mit? h?nest? saa lukea ja kuulla, ei voi antaa sit? k?sityst? siit?, mit? h?nen nimens? merkitsi, kun h?n oli kunniansa kukkuloilla.
Mit? nyt n?in, oli aivan erilaista kuin olin odottanut hurjien kuvailujeni mukaan. Pohjoisessa oli pitk? matala niemi, jonka nimi on unehtunut mielest?ni. Illan valaistuksessa sill? oli ollut sama harmajanviheri? v?ri kuin muillakin niemill?, vaan nyt pime?n tullessa se v?hitellen sai himme?n loiston aivan kuin j??htyv? rauta. T?llaisena myrsky-y?n?, kun se v?liin oli n?kyviss?, v?liin kateissa veneen keikkuessa aalloilla, t?m? hehkuva juova teki salaper?isen ja kammottavan vaikutuksen. Punainen juova, joka halkaisi pime?n, oli kuin vasta taottu, viel? hehkuva j?ttil?ismiekka, jonka k?rki viittasi Englantiin.
"Mik? tuo on?" kysyin.
"Se on niin kuin sanoin, nuori