Ennen ja nykyään 1 | Page 2

rajalla haamoitti valkeat purjeet kuin
jättiläislinnun levitetyt siivet, ja pimeää vettä vasten välähteli kuin
valkean kimallus. Purjeet näkyivät selvemmin. Välähdykset kävivät
kirkkaammiksi. Siellä oli kolme komeaa viikinkilaivaa lähestymässä, ja
kultaiset lohikäärmeen päät välkkyivät kuin tuli auringon paisteessa.
Laivat laskivat rantaan.
Majassaan istui vanha uros perä-rahilla, koko väki ympärillään, ja
ylevältä näytti kaunis Brynhild lieden ääressä. Ovi avautui ja tupaan
astui nuori sankari, loistavassa asussa, pedon talja hartioilla. Häntä
seurasi kaksitoista voimakasta miestä. Siinä oli tuo mainio
Helge-sankari, joka oli käynyt kaukaisilla viikinkiretkillä, voittanut
monta vihollista, anastanut suuria aarteita ja rakentanut itselleen linnan
Englantiin.
-- Terve sinulle, mahtava Rolf! tervehti Helge. Satakunta miestä ja
suuri joukko lahjoja muassani olen rauhallisessa tarkoituksessa: tullut
vierailemaan luoksesi.
Vanhus ojensi itsensä.
-- Ole tervetullut, Helge Gadmarin poika! Sinä ja sinun väkesi olkaat
tervetulleet talooni! Monta härkää pitää teurastettaman, simaa
yltäkyllin oleman, ja harpun äänen kaikuman sinun kunniaksesi. Astu
esiin, urhea vieraani, ja asetu viereeni! Tytär! ojenna meille kultainen
sarvi.
Brynhild täytti sarven ja vei sen isälle, joka joi ja ojensi sen vieraalleen.
Muukalainen otti juomasarven. Hänen silmänsä loistivat, kuin hän
katsahti impeen.
-- Sorea neiti! Sinun kunniaksesi tyhjennän sarven, sanoi hän.
Uhkeat vieraspidot vietettiin viikinkilinnassa. Tulisoitot paloivat
tuvassa. Paistit paistettiin. Simaa ja viiniä oli yltäkyllin. Uljaita urotöitä
kertoeltiin, lauluja laulettiin, ja harppua soitettiin. Mutta ylistuvassa
istui kaunis Brynhild yksinään, ja kalliolla, kuohuvan meren rannassa,

oli nuori orja.
Kolme päivää ja kolme yötä kesti pitoja. Kolmantena päivänä, jolloin
vieras uros oli valmis lähtemään pois, astui hän perheenisän eteen,
sanoen:
-- Voimakas Rolf! Suuresti olen minä ihastunut tyttäreesi. Tahdotko
antaa hänet minulle vaimoksi? Kauneimman laivoistani kaikkineen,
mitä siihen kuuluu, ja sata naulaa hopeaa tarjoon minä sinulle
antimeksi neitosesta. Kallisarvoista vaatteusta hän saa pitää, maata
purppura- ja silkkipeitoilla ja täyttää sarven huoneessani. Lempeä
tahdon minä olla hänelle, niinkuin voimakkaan, tuleekin olla hentoa ja
siveää naista kohtaan. Sano, otatko korviisi puhettani?
Rolf nousi ylös, sanoen:
-- Urhokas Helge! Suurella ilolla kuulen sanasi ja olen täydellisesti
tyytyväinen niihin runsaisin lahjoihin, joita sinä tarjoat. Palttinaiset ja
karitsan villaiset vaatteet, hopea- ja kultakoristimet, seitsemän
täysinäistä arkkua, lahjoitan minä morsiamelle myötäjäisiksi.
Tapahtukoon sinulle niinkuin mielesi halajaa!
Hän löi miekan lappeella pöytään. Brynhild astui tupaan.
-- Tytär! Tämä jalo sankari on valinnut sinut morsiameksensa, ja minä
olen antanut sinut hänelle kallisarvoista ja komeaa korvausta vastaan,
kuten sopii niin mainehikkaille uroille kuin hän ja minä. Laita itsesi
valmiiksi seuraamaan häntä, kuin hän täältä lähtee ja palvellos häntä
uskollisella mielellä ja uutterasti kaikkina elinpäivinäsi.
Neitosen posket tulivat vaaleaksi kuin lumi.
-- Minä en tahdo seurata Helgeä, isä! Minä en rakasta häntä.
Vanhus löi miekalla pöytään, niin että huone kajahti ja harpunkielet
helähti.
-- Asa-Thorin nimessä! Rohkeneeko tytär kieltää, kuin isä on hänet
uskonut ja luvannut morsiameksi kuuluisalle sankarille? Vaikene ja
tottele vastustamatta minun käskyäni!
-- Nuori impi on kaino kuin kyyhkynen, sanoi Helge. Mutta kainous
haihtuu myrskytuuleen laivankannella ja kyyhky hiipii uskollisen
miessydämen turviin.
Hän otti kultaisen renkaan ranteestaan ja asetti sen neitosen käteen,
mutta Brynhild kiskaisi sen pois ja sinkahutti lieden hehkuun. Silloin
välähtivät Helgen silmät kuin tulenliekki. Hän nosti immen tukevalle
käsivarrelleen ja ojensi kätensä vanhukselle ja pojille.

-- Terve teille ja hyvästi, jalo isä! ja te, nuoret uroot! Kuin kevättuuli
taas puhaltaa, olkaa tervetulleet vieraspitoihin minun linnaani!
Uljain askelin morsian käsivarrellaan, vetäytyi hän linnasta, miestensä
seurassa. Rannalla, missä laivat olivat valmiina, seisoi Alf-orja. Miekka
kädessä astui hän urosta vastaan, kohotti miekan hänen otsaansa
kohden ja huusi:
-- Naisryöstäjä! Päästä impi vapaaksi sylistäsi! Kuin ei vapaasukuinen
isä eikä veljet suojele neitoa muukalaisen väkivallasta, niin orja
vetäköön miekan.
-- Kuka olet sinä katala raukka, joka uskallat astua, solvausta suu
täynnä, mahtavaa sankaria vastaan? ärjyi Helge ja heitti morsiamen
miehilleen; ne hillitsivät neitosen, joka taisteli kuin vangittu kotka,
temmatakseen itseänsä irti heidän käsistään, ja kaatoivat hänen
alukseen. Helge veti miekkansa ja hurjaksi kävi ottelu rannalla hänen ja
Alfin kesken. Veri purskahti, ja orja suistui halaistuin otsin mereen,
jossa valkoinen kuohu muuttui ruusunpunaiseksi hänen verestään.
-- Purjeet pullistuivat ja laivat kiitivät pois yli ulapan.
Myrsky-yö vetäytyi jälleen Pohjanmerelle. Laivankannella seisoi
kalpea impi, pitäen jäykin käsin pitkästä, liehuvasta tukastaan kiinni, ja
hänen silmänsä paloivat kuin tuhovalkea pimeänä yönä. Meri ärjyi.
Myrsky vinkui. Kultakoristeinen lohikäärme nauskui, kiitäen siivet
leveellään yli syvyyden. -- Neitosen luo laivankannelle astui voimakas
uros.
-- Lempeä impi! kuului hänen äänensä. Minun morsiameni olet sinä.
Minä olen sinut kunniallisesti pyytänyt ja laillisen korvauksen kautta
saanut isältäsi. Tule syliini!
Hän ojensi kätensä neitoa kohden, tahtoen syleillä häntä. Mutta tämä
pakeni hänen edestään kuin tuulenlöyhäys. Huimassa vauhdissa koetti
uros tavoittaa häntä, mutta ei saavuttanut.
-- Pian on kyyhky väsyvä, kuin haukka sitä ahdistaa, huusi hän
vihoissaan ilkkuvalla äänellä. Mihin tahtoo hän paeta laivankannelta
aavalla merellä?
Silloin juoksi Brynhild ylös laivan etukeulaan ja osoitti ulos merelle.
Tämän nähdessään kauhistui uros.
-- Ollos rauhassa! huusi hän, meni ruoriin ja pysyi siellä alallansa.
Mutta ryöstetty impi seisoi laivalla ja katseli ulos mustaan yöhön. Hän
ajatteli valoisata huonetta, jossa pystyvalkea räiskyi liedellä, ylistupaa,

jossa hänen