Ennen ja nykyään 1 | Page 2

Laivat laskivat rantaan.
Majassaan istui vanha uros per?-rahilla, koko v?ki ymp?rill??n, ja ylev?lt? n?ytti kaunis Brynhild lieden ??ress?. Ovi avautui ja tupaan astui nuori sankari, loistavassa asussa, pedon talja hartioilla. H?nt? seurasi kaksitoista voimakasta miest?. Siin? oli tuo mainio Helge-sankari, joka oli k?ynyt kaukaisilla viikinkiretkill?, voittanut monta vihollista, anastanut suuria aarteita ja rakentanut itselleen linnan Englantiin.
-- Terve sinulle, mahtava Rolf! tervehti Helge. Satakunta miest? ja suuri joukko lahjoja muassani olen rauhallisessa tarkoituksessa: tullut vierailemaan luoksesi.
Vanhus ojensi itsens?.
-- Ole tervetullut, Helge Gadmarin poika! Sin? ja sinun v?kesi olkaat tervetulleet talooni! Monta h?rk?? pit?? teurastettaman, simaa ylt?kyllin oleman, ja harpun ??nen kaikuman sinun kunniaksesi. Astu esiin, urhea vieraani, ja asetu viereeni! Tyt?r! ojenna meille kultainen sarvi.
Brynhild t?ytti sarven ja vei sen is?lle, joka joi ja ojensi sen vieraalleen. Muukalainen otti juomasarven. H?nen silm?ns? loistivat, kuin h?n katsahti impeen.
-- Sorea neiti! Sinun kunniaksesi tyhjenn?n sarven, sanoi h?n.
Uhkeat vieraspidot vietettiin viikinkilinnassa. Tulisoitot paloivat tuvassa. Paistit paistettiin. Simaa ja viini? oli ylt?kyllin. Uljaita urot?it? kertoeltiin, lauluja laulettiin, ja harppua soitettiin. Mutta ylistuvassa istui kaunis Brynhild yksin??n, ja kalliolla, kuohuvan meren rannassa, oli nuori orja.
Kolme p?iv?? ja kolme y?t? kesti pitoja. Kolmantena p?iv?n?, jolloin vieras uros oli valmis l?htem??n pois, astui h?n perheenis?n eteen, sanoen:
-- Voimakas Rolf! Suuresti olen min? ihastunut tytt?reesi. Tahdotko antaa h?net minulle vaimoksi? Kauneimman laivoistani kaikkineen, mit? siihen kuuluu, ja sata naulaa hopeaa tarjoon min? sinulle antimeksi neitosesta. Kallisarvoista vaatteusta h?n saa pit??, maata purppura- ja silkkipeitoilla ja t?ytt?? sarven huoneessani. Lempe? tahdon min? olla h?nelle, niinkuin voimakkaan, tuleekin olla hentoa ja sive?? naista kohtaan. Sano, otatko korviisi puhettani?
Rolf nousi yl?s, sanoen:
-- Urhokas Helge! Suurella ilolla kuulen sanasi ja olen t?ydellisesti tyytyv?inen niihin runsaisin lahjoihin, joita sin? tarjoat. Palttinaiset ja karitsan villaiset vaatteet, hopea- ja kultakoristimet, seitsem?n t?ysin?ist? arkkua, lahjoitan min? morsiamelle my?t?j?isiksi. Tapahtukoon sinulle niinkuin mielesi halajaa!
H?n l?i miekan lappeella p?yt??n. Brynhild astui tupaan.
-- Tyt?r! T?m? jalo sankari on valinnut sinut morsiameksensa, ja min? olen antanut sinut h?nelle kallisarvoista ja komeaa korvausta vastaan, kuten sopii niin mainehikkaille uroille kuin h?n ja min?. Laita itsesi valmiiksi seuraamaan h?nt?, kuin h?n t??lt? l?htee ja palvellos h?nt? uskollisella mielell? ja uutterasti kaikkina elinp?ivin?si.
Neitosen posket tulivat vaaleaksi kuin lumi.
-- Min? en tahdo seurata Helge?, is?! Min? en rakasta h?nt?.
Vanhus l?i miekalla p?yt??n, niin ett? huone kajahti ja harpunkielet hel?hti.
-- Asa-Thorin nimess?! Rohkeneeko tyt?r kielt??, kuin is? on h?net uskonut ja luvannut morsiameksi kuuluisalle sankarille? Vaikene ja tottele vastustamatta minun k?sky?ni!
-- Nuori impi on kaino kuin kyyhkynen, sanoi Helge. Mutta kainous haihtuu myrskytuuleen laivankannella ja kyyhky hiipii uskollisen miessyd?men turviin.
H?n otti kultaisen renkaan ranteestaan ja asetti sen neitosen k?teen, mutta Brynhild kiskaisi sen pois ja sinkahutti lieden hehkuun. Silloin v?l?htiv?t Helgen silm?t kuin tulenliekki. H?n nosti immen tukevalle k?sivarrelleen ja ojensi k?tens? vanhukselle ja pojille.
-- Terve teille ja hyv?sti, jalo is?! ja te, nuoret uroot! Kuin kev?ttuuli taas puhaltaa, olkaa tervetulleet vieraspitoihin minun linnaani!
Uljain askelin morsian k?sivarrellaan, vet?ytyi h?n linnasta, miestens? seurassa. Rannalla, miss? laivat olivat valmiina, seisoi Alf-orja. Miekka k?dess? astui h?n urosta vastaan, kohotti miekan h?nen otsaansa kohden ja huusi:
-- Naisry?st?j?! P??st? impi vapaaksi sylist?si! Kuin ei vapaasukuinen is? eik? veljet suojele neitoa muukalaisen v?kivallasta, niin orja vet?k??n miekan.
-- Kuka olet sin? katala raukka, joka uskallat astua, solvausta suu t?ynn?, mahtavaa sankaria vastaan? ?rjyi Helge ja heitti morsiamen miehilleen; ne hillitsiv?t neitosen, joka taisteli kuin vangittu kotka, temmatakseen itse?ns? irti heid?n k?sist??n, ja kaatoivat h?nen alukseen. Helge veti miekkansa ja hurjaksi k?vi ottelu rannalla h?nen ja Alfin kesken. Veri purskahti, ja orja suistui halaistuin otsin mereen, jossa valkoinen kuohu muuttui ruusunpunaiseksi h?nen verest??n.
-- Purjeet pullistuivat ja laivat kiitiv?t pois yli ulapan.
Myrsky-y? vet?ytyi j?lleen Pohjanmerelle. Laivankannella seisoi kalpea impi, pit?en j?ykin k?sin pitk?st?, liehuvasta tukastaan kiinni, ja h?nen silm?ns? paloivat kuin tuhovalkea pime?n? y?n?. Meri ?rjyi. Myrsky vinkui. Kultakoristeinen lohik??rme nauskui, kiit?en siivet leveell??n yli syvyyden. -- Neitosen luo laivankannelle astui voimakas uros.
-- Lempe? impi! kuului h?nen ??nens?. Minun morsiameni olet sin?. Min? olen sinut kunniallisesti pyyt?nyt ja laillisen korvauksen kautta saanut is?lt?si. Tule syliini!
H?n ojensi k?tens? neitoa kohden, tahtoen syleill? h?nt?. Mutta t?m? pakeni h?nen edest??n kuin tuulenl?yh?ys. Huimassa vauhdissa koetti uros tavoittaa h?nt?, mutta ei saavuttanut.
-- Pian on kyyhky v?syv?, kuin haukka sit? ahdistaa, huusi h?n vihoissaan ilkkuvalla ??nell?. Mihin tahtoo h?n paeta laivankannelta aavalla merell??
Silloin juoksi Brynhild yl?s laivan etukeulaan ja osoitti ulos merelle. T?m?n n?hdess??n kauhistui uros.
-- Ollos rauhassa! huusi h?n, meni ruoriin ja pysyi siell? alallansa. Mutta ry?stetty impi seisoi laivalla ja katseli ulos mustaan y?h?n. H?n ajatteli valoisata huonetta, jossa pystyvalkea r?iskyi liedell?, ylistupaa, jossa h?nen ?itins?, kuninkaan tyt?r kaukaisilta mailta, jonka h?nen is?ns? morsiamenaan oli tuonut kotiin sotaretkelt? ja joka oli kuollut, h?nen viel? lapsena ollessaan, opetti h?nt? neulomaan silkki? ja kultaa, ja jolta h?n sai kuulla monta ihmeellist? satua. H?n ajatteli nuorukaisen halaistua otsaa, joka viel? t?n? aamuna oli niin puhdas ja kirkas; h?n kohotti k?tens? ?ist? taivasta kohden ja vannoi pyh?n valan, jonka ainoastaan myrsky ja jumalat