Elsa | Page 4

vaan tulee pysy? j?rk?ht?m?tt? siin? kiinni.
P?iv?n valettua meni h?n Nikkil?n puolelle. Siell? oli jo Latun em?nt?, istuu itkuisin silmin puhellen Nikkil?n em?nn?n kanssa odotellen miehi? nostamaan ruumista makuusijalta. Viion leskest? tuntui kamalan kolkolle. Silm?tty??n ruumista pikimm?lt??n istui h?n syrj??n, niin ettei n?hnyt sit?.
?Kuolema se on meid?n kaikkien osa, niin rikkaan kuin k?yh?nkin?, sanoi Latun em?nt?.
?Onnen osa se oli Nikkil?lle?, sanoi Nikkil?n em?nt? tyytyv?isell? muodolla.
?Onnen osa kerrassaan?, vakuutti Latun em?nt?.
?Maalliseen el?m??n n?hden se oli onnen osa ep?ilem?t?n?, lausui Viion leski huoaten. ?Mutta t?m?n el?m?n takana on iankaikkisuus...?
?Joka on itsekullekin Jumalan armop?yd?ll??, huomautti Latun em?nt? ter?v?sti.
Tuli samassa Vimpari, joka oli toverikseen hakenut naapurin miehi? Korhosen.
??kkil?ht? tuli Nikkil? paralle, jotta ei saanut pappiakaan puhutella?, tuumi s??lien Vimpari.
?No siit? ei vahinkoa?, sanoi Korhonen, joka oli muutaman uskonlahkon etevimpi?. ?Ei se kuitenkaan pappi olisi voinut h?nt? taivaaseen johtaa. Ei sinne menn? vain niin, ett? pappi tulee ja viskaa.?
?Eip?, ei. Ei pappi eik? sakramentit auta?, selitti Vimpari, ?vaan pit?? olla usko?.
?Sit? puuttui Nikkil?lt?.?
?Mist? sen Korhonen tiet???? kysyi Latun em?nt?.
?Min? sen tied?n Jumalan sanasta.?
?Ei Nikkil? uskonut mit??n. Oli liian j?rkimies ja antoi j?relle vallan?, vakuutti Vimpari.
?Se liika j?rki se est?? uskoa ja viepi helvettiin. Sinne se j?rki on Nikkil?nkin vienyt.?
?Mutta ajatelkaapas, Korhonen, ett? tuo ruumis tuossa olisi joku l?heisenne, jos se olisi oma poikanne?, huomautti Latun em?nt?.
?Sama se olisi. Min? sanoisin samoin ja ajattelisin, ett? kun ei ole armon aikaa hyv?kseen k?ytt?nyt, niin menk??n kadotukseen.?
?Te nyt niin kehutte. Vaan jos Jumala antaisi teille luvan tulla taivaaseen ja ottaa jonkun hurskaan mukaanne, niin ottaisitte uskottoman poikanne.?
Vimpari nauraa h?r?ytti ja sanoi:
?No, niin tekisi todemmastaan ihminen. Kyll? sit? itsens? ja omaisensa taivaaseen toimittaisi.?
?Sanokaa mit? sanotte, vaan Jumalan tuomio on langennut uskottomalle jo edelt?p?in kauhistukseksi ja peloitukseksi?, lausui Korhonen kiihtyneen? ja Nikkil?n em?nn?lle uhkaavasti sanoi: ?Sinulle t?m? on varoitukseksi pit?m??n armonajastasi vaari. Ei se ole sinulle sill? hyv?, ett? uskot, vaan sinulla pit?? olla oikea usko, muuten et paremmin kuin Nikkil?k??n taivaaseen p??se.?
?Mihin ei Nikkil? p??se?? kysyi em?nt?.
?Taivaaseen?, huusi Korhonen.
Em?nt? katseli Korhosta silm?t renkaina, joista vedet rupesivat valumaan norosinaan ja leuka alkoi vippasta niin, ett? hampaat yhteen kalisivat. Vihasta v?risev?ll? ja katkonaisella ??nell? sai h?n sanotuksi:
?Tuskin Nikkil? kovin pyrkiik??n, jos sinne tulee sellaisia kuin sin? olet.?
Latun em?nt? purskahti itkem??n:
?Voi meit? ihmisparkoja. Me k?yh?t kurjimpia. Meid?t jokahetkisten koettelemusten pit?isi tehd? n?yriksi, mutta me olemme kopeita. Me odotamme ja toivomme Jumalan armoa ja rakkautta kukin itsellemme, vaan meill? ei ole armahtavaisuutta sinapin siemenen vertaa, l?himm?isen rakkaus meist? on kaukana kuin taivas maasta. L?himm?isen kuolinvuoteenkaan ??ress? meill? ei ole yht??n ainoatakaan rukoussanaa armolliselle kaikkivaltiaalle Jumalalle, vaan asetumme toisiamme tuomitsemaan el?vin? ja kuolleina kadotukseen.?
Kun Viion leski silm?si ruumista, jota miehet alkoivat liikutella, muisti h?n vainajan sanat:
?Rukoilkaa kaikkien edest? rakkaudella.?
Sanomakellojen vakavaa soittoa kuunteli h?n vesiss? silmin istuessaan toimetonna kangaspuittensa ??ress?. Ajatuksensa olivat aivan kuin pys?hdyksiss?, mieli t?ynn? raskautta, sekaannusta ja rauhattomuutta.
Talvinen aurinko, joka jo pyrki pilkoittamaan matalimpien rakennusten harjan yli, paistoi punertavalla valollaan Nikkil?n tupaan, mik? oli nyt asujattomaksi joutunut. Kyynelsilmin istui siell? Viion leski ja Vimparin vaimo puhellen t?m?n ajallisen el?m?n kirjavuudesta odotellessaan Latun em?nt??, joka oli l?htenyt viem??n Nikkil?n em?nt?? k?yh?in huutokauppaan kansakoululle, minne Nikkil?n em?nn?n oli m??r?tty tulla. Latun em?nt? oli luvannut tulla sanomaan minne ja millaiseen taloon em?nt? oli huudettu.
Terveiset h?n toikin viel? Nikkil?n em?nn?lt? ja kertoi em?nn?n olleen ja l?hteneen tyytyv?isell? mielell?. Toimeentulevan talon oli sanottu sen olevan, johon em?nt? joutui, ja hyv?sti oli luvattu hoitaa, kun Latun em?nt? oli sit? pyydellyt.
?Vaan eih?n sit? tied? silt? mink?laiseen hoitoon sattuu?, sanoi Latun em?nt?. ?Kuulosti silt? ja olen min? itsekin n?hnyt, ett? ei ole aina hoitoa mink??nlaista, vaan p?invastoin pidet??n hoitolaista huonommin kuin elukkaa.?
?Ei ole k?yh?n el?m? t??ll? ruusujen ja kukkasten p??ll??, huokasi Vimparin vaimo. ?Kurjuudesta kurjuuteen.?
??nett?min? istuivat he pitk?n aikaa huoaten ja silm?t kosteina.
?P?iv?kulta paistaa vain niin lempe?sti t?h?nkin menneitten majaan?, lausui Latun em?nt? melkein kuin itsekseen ja se oli ??nett?myyden vahvistamiseksi. Kukin tarttui yh? lujemmin kiinni yksin?isiin ajatuksiinsa t?m?n el?m?n katoavaisuudesta ja surullisuudesta.
Tuntui s?ps?ytt?v?lle, kun Vimpari astui sis??n t?m?n syv?n hiljaisuuden kest?ess?.
H?n oli ollut hakemassa asuntoa, sill? se, jonka k?siin Nikkil?n talo oli joutunut, oli k?skenyt sek? Vimparin ett? Viion lesken muuttaa pois, kun taloa ruvettiin rakentamaan. Hikip?iss??n oli Vimpari ja asunto oli sittenkin viel? tietym?tt?miss?.
?Minne h?nt? jouduttaneen ja miten tultaneen toimeen!? p?ivitteli Vimparin vaimo.
?Kysy sin?, eukko, miten t?h?n asti on toimeentultu! Sit? min? ihmettelen, ett? min? en ole viel? kertaakaan kuollut. H?t?k? meid?n on? Onhan meill? poika mieheksi joutumassa ja siit?h?n tulee pappi. Sitten ei ole h?t???, vakuutteli Vimpari.
?Siihen kurki kuolee, kun suo sulaa?, arveli vaimonsa.
?El? sin? niin sano. Onhan ihmisell? joka h?nest? huolen pit??, se joka linnut ruokkii ja kedonkukkaset vaatettaa, kun uskoo. Eik? niin, Viioska? Mutta sit? ihminen ei aina tahdo uskoa. Meill? on ollut lujilla el?m? usein, olen luullut, ett? ei muuta kuin tuohon paikkaan alamme nyykisty? toinen toisemme j?lkeen. Mutta eip?s!?
?Niinh?n se on, ett? kauan on k?yh? kallellaan, ennenkuin kaatuu?, sanoi vaimo.
?Eik? kaadu sittenk??n?, vakuutti Vimpari, ?vaan voi nousta hyvinkin pyst??n. Mutta sin? et usko mit??n,