Elämän hawainnoita VI: Rakkauden suurin uhri; Sortunut; Olkkos=Kaisa | Page 9

tunsiwat. Se oli kai sen tunnon synnytt?m?, ett? t?ss? on joku w??ryys tapahtunut.--Heill? ei ollut mit??n asetta, mill? olisiwat koettaneet yl?s saada noita j?rwenkuiluun itsens? haudanneita. Wihdoin toipui joku heist? sen werran, ett? h?n wapisewin polwin woi l?hte? likimm?isest? talosta keksi? noutamaan, ja kun se joutui paikalle, ei kauwan wiipynyt, ennenkun Matti ja Kaarina oli wedetty j?rwen pohjasta maalle.
He oliwat k?ytt?neet itsens? toisiinsa kiinni Matin pitk?ll? willawy?ll?, mik? oli sit?warten matkaan otettu; asia oli siis edelt?p?in tarkoin mietitty. N?yttip? silt? kuin he olisiwat olleet el?wi? ja olisiwat toisiaan innokkaasti syleilleet, sill? he oliwat kietoneet k?siwartensa toisiensa ymp?rille niin lujaan, ettei heit? woitu toisistaan eroittaa; luultawasti oliwat he siin? asemassa olleet j?rween heitt?ytyess??n. Siin? he nyt makasiwat uskollisina toisilleen. He oliwat unhottaneet toiselta puolen wanhempain wihat, toiselta is?n werrattoman rakkauden; hylj?nneet yst?w?t, wiholliset, maailman ja el?m?n, ikuiseksi liitty?kseen toisiinsa; siin? oli heille kyll?ksi, kunhan waan ei heit? woitu eroittaa. Paljon, paljon oliwat he uhranneet oikeutetulle rakkaudelleen, jopa niin paljon, ettei sen suurempaa uhria woida koskaan rakastetulleen tehd?. Surkeina todistajina makasiwat he nyt tuossa rikkaudenhimon helteess? paatuneen syd?men w??r?st? w?kiwahasta, joka saattaa armotta sortaa ja muokata Jumalan pyhitt?m?n alkuper?nkin. Kaiken tuon oliwat he kumminkin turhaksi tehneet sek? est?neet kaikki esteet, wainot ja sorrot, sill? todellakaan ei woinut heit? mik??n woima t?ss? maailmassa eroittaa.
Ensim?isest? h?mm?styksest??n toinnuttuaan, tekiw?t yst?w?t nuorteista koiwuista paarit, joille he nostiwat tuon kuoltuaankin niin kauniin parin, ja l?htiw?t kantamaan sit? Honka=Kriston turwe=m?kki? kohden; sinne p??sty??n laskiwat he surullisen taakkansa kaswitarhan turwepenkille, siihen jossa min?kin heid?t kohtasin, ja silloin kun se tapahtui, oliwat kantajat juuri poistuneet kotiinsa.
* * * * * *
Heltyiw?tk? Kowalaisten syd?met tuon surullisen tapauksen johdosta? Ei, sit? ne eiw?t tehneet. He olisiwat raastaneet heid?t wiel?kin erilleen ja haudanneet Matin erikseen, mutta yleinen mielipide oli niin jyrk?sti sit? wastaan, etteiw?t he uskaltaneet niin tehd?. Nuoret pojat tekiw?t niin ison ruumisarkun, ett? wainajat mahtuiwat yhdess? siihen. Nuoret tyt?t puettiwat ja hankkiwat heid?t, seppel?itsiw?t heid?n otsansa ja koristiwat heid?n arkkunsa kukkakiehkuroilla. Paljon oli w?ke? heit? saattamassa wiimeiseen lepokammioonsa, nuoria ja wanhoja, eik? yhdenk??n silm? ollut kuiwa, Kowalaiset eiw?t olleet surusaatossa, eip? Honka=Kristokaan; edelliset eiw?t mahtuneet sinne tulemaan, j?lkim?inen ei kyennyt, sill? h?n oli kaatunut kowalle tautiwuoteelle. Kowalan pikku Kalle oli kuitenkin tullut w?kisinkin ruumissaattoon ja h?n itki ett? oli wedeksi sulaa, waikka h?n sai ij?np?iw?n pit?? sed?n kellon.-- "Parempi se noinkin oli", oliwat Kowalaiset sanoneet, mutta Honka=Kriston mielest? se ei ollut parempi, sill? kolmen wiikon kuluttua laskettiin h?nkin maan mustaan multaan w?wyns? ja tytt?rens? wiereen.
* * * * *
Kymmenen wuotta on kulunut. Kowalan taloa ei ole en??n silloin; eip? ole sen asukkaistakaan muita elossa kuin pikku Kalle. Monenkertaiset tulipalot ja wahingot oliwat h?witt?neet tawarat, monenlaiset tappawat taudit tuhonneet asukkaat, ja ihmiset sanoiwat: "Se oli Jumalan rangaistus." Kummallista! Miksik? juuri pikku Kallen piti j??d? eloon? --Tutkimattomat owat Jumalan tuomiot.--Laskettiin lukua ja silloin hawaittiin, ett? Kowalan rikkauksista oli j??nyt j?ljelle juuri senwerran, mit? pikku Kallelle olisi osaksi tullut talon rikkaimmallaan ollessa----Kummallista wiel?kin! Eik? ole?

SORTUNUT.
Er??ll? matkallani pys?hdyin asiaini wuoksi useaksi p?iw?ksi muutamaan maamme isoimpaan kaupunkiin. Kes? oli kauniimmallaan. Pitk?ksi tuli aika oudossa paikassa, outojen ihmisten seassa. Ik?wiss?ni l?hdin k?welem??n kaupungin hautausmaalle, katsellakseni wainajin wiimeisi? lepokammioita. Siell? wiihdyin aiwan hywin yksin?isess? hiljaisuudessa, sill? ei yksik??n elollinen kappale h?irinnyt minua enemp?? kuin noitakaan, mitk? maailman hy?riw?st? melskeest? erottuaan oliwat lepoon lasketut t?h?n rauhan satamaan. Min? waiwuin niin sywiin ajatuksiin el?m?st?, kuolewaisuudesta ja tulewaisuudesta, etten ulkomaailmasta huomannut mit??n muuta, kuin niit? kuolleitten muistomerkkej?, joita j?lkeenj??neet oliwat pystytt?neet heid?n haudoillensa. Melkein huomaamattani kuljin niiden seassa paikasta toiseen, tarkastellen muistomerkkien erinkaltaisuuksia, ulkopiirteit?, muistokirjoituksia, loistawuutta, loistamattomuutta, ynn? muuta semmoista. Suuria erinkaltaisuuksia oli niiss?kin. Siell? l?ytyi harmaasta kiwest? ja marmorista weistetyit? sek? raudasta waletuita mit? uljaimpia muistopatsaita, kirjaeltuja loistawimmilla kultakirjaimilla, runollisilla lauseilla ja w?rssyill?, mit? ik?n? maailmassa oli woitu keksi?. Toiset sit?wastaan oliwat paljoa ala=arwoisemman n?k?iset. Mink? haudalle oli waan turwe=penkereen ymp?rille ladottu tarha ympyri?isist? pienist? maakiwist?; mink? muistoksi pistetty yksinkertainen puuristi, johon oli weitsen k?rjell? leikattu latinalaisilla kirjaimilla wainajan nimi, syntym?= ja kuolemawuosi; mille oli suotu ?ljymaalilla maalattu lauta, mihin toisenw?risell? maalilla oli samat temput tehty.--Niin, eroitusta oli siell?kin ja luultawasti oli se eroitusta k?yh?in ja rikkaitten w?lill?; mutta olipa heill? nyt jotain yht?l?isyytt?kin, se nimitt?in, ett? he oliwat kaikin hiljaa, eik? mit??n sortoa kuulunut toisella toistansa wastaan.
Noita kaikkia harkitessani ja miettiess?ni olin huomaamattani kulkenut kaukaisempaan sopukkaan hautausmaata. Sattumalta hawaitsin siell? er??n lappiollaan makaawan, hakkaamattoman pienenlaisen paaden, joka my?s n?ytti jonkunlaiselta kuolleen hautamerkilt?. L?henin sit?. Pian huomasin, ett? asia oli kuten ennustin. Selw?sti n?ki, ett? kiwi oli aikoinaan ollut jonkunlaisen pengerryksen p??ll?, mutta ajan hammas oli sen niin rajoittanut, ettei siit? en??n paljon j?lki? n?kynyt. Muita muistomerkkej? oli pidetty hyw?ss? kunnossa, puhdistettu niiden ymp?rist?j?, sidelty niihin kukkaseppeleit?, istutettu uusia kukkasia j.n.e. Mutta t?lle ei liene tehty mit??n sen koommin kun se siihen kerran laskettiin; silt? ainakin n?ytti. Kiwen peitti melkein kokonaan pitk? hein? ja rikkaruoho, jotka minun t?ytyi raiwata ensin pois, ennenkun sain sen kokonaisuudessa n?hd?kseni. "Mit?h?n tuossa noin unhoitetussa