Elämän hawainnoita II: Waimoni; Puutteen Matti | Page 2

joissa kaikissa oli oma kaswinsa. Useimmat kukat ja kaswit n?kyiw?t olewan melkein kuolleessa tilassa ja selw?sti n?kyi ettei niist? oltu pidetty towiin aikaan mit??n huolta, waikka toisaalta taas n?kyi, ett? talossa oli ennen oltu suuria kukkien rakastajia. Nuo kukat saiwat siis el?? wointinsa mukaan omaa kuihtunutta ja kuolemaa ennustawaa el?m??ns?!--Minua kummastutti tuo kukkien wastakohta huoneissa wallitsewan muun j?rjestyksen suhteen. Waikka oli kew?tkes?, ei myrttik??n n?ytt?nyt wiel? mit??n elon merkki? ja ruusu oli per?ti kellastunut ja kuihtumaisillaan. Selw?sti n?ki, ett? balsamiinit oliwat jo aikaiseen kylwetyt ja istutetut, mutta siihen ne sitten oliwat j??neet onnensa nojaan kuiwuuden k?siin n??ntym??n, jonkat?hden ne oliwat surkastuneita ja auringon kulun mukaan sinne t?nne kiertyneit?; ainoastaan muratti ja pelargonia n?yttiw?t jotain elon merkki?, sill? edellinen oli kiemuroinut ymp?ri seini? ik??nkuin olisi hakenut jotain l?pe? p??st?ksens? pois tuosta surullisesta ja w?h?n toiwoa antawasta paikastaan; j?lkim?inen ei taas n?kynyt huoliwan mit??n, oliko h?nell? kuiwa wai m?rk?, hoidetaanko h?nt? wai ei, sill? se n?ytti wain wiheri?isen ja el?w?n n?k?iselt?; se ei n?ytt?nyt olewan surun lapsi.--N?yttip? silt? mielest?ni kuin tuo kaswi=kuntakin olisi osannut yht'aikaa sairastaa t?ydellisempien elollisten olentojen--ihmisien kanssa.
Noita kaikkia oli minulla aikaa kyllin katsella ja mietti?, sill? is?nt? ei puhunut yht?k??n sanaa, istui wain ??net?nn? ja katsoi synk?sti eteens?.
Nyt juuri kuului toisesta, salin per?ll? olewasta kamarista kimakka-- lapsen itku!--Is?nt? kawahti heti yl?s niin ?kki? kuin olisi saanut k??rmeen piston. H?n riensi kamarin owea kohden ja awasi sen, ja mit? silloin n?in? Siell? sama surullinen, nuori, kaunis nainen, jonka ?sken olin tuolla tuwassa n?hnyt, istui hoitelemassa pient? k?tkyess? olewaa lasta!--Lapsi wiihtyi pian, is?nt? painoi owen j?lleen kiinni ja palasi samalle sijalle, josta h?n oli l?htenyt, ja istui siin? yht? ??net?nn? kuin ennenkin.
"Herra Jumala", ajattelin min?, "onko lankeemus, rikos ja h?pe? painanut tuon surullisen kuwan noin kauniiseen, ik??nkuin wiattomuuden esikuwaan ensin, ja sit?k? is?nt? langenneen is?n? suree, ja siit?k? tuo suru ja umpimielisyys koko talon w?keen? oliwat kysymyksi?, jotka niinkuin salaman iskut leimahteliwat sieluni l?witse. Mutta ei, ei; ei se woi niin olla, sill? olisi mahdotonta, ett? noin puhtaassa ja wilpitt?m?n n?k?isess? Jumalan luodussa saattaisi niin syw? lankeemus tapahtua. H?nen kaswojensa juonteissa en hawainnut yht??n niit? j?lki?, joita turmelus painaa walloittamansa ihmisen kaswoihin--hyi, te ilke?t ajatukset, mit? te mieleen hy?kk??tte!----niin, mutta jos tuo nuori nainen olisi is?nn?n----waimo? Ei, ei, sek??n h?n ei ole, sill? min? selw?sti huomasin--tahi olin ainakin huomaawinani, ett? is?nn?n ja tuon naisen n??ss? oli jotain yhdenkaltaisuutta.--No mik? h?n sitten on?-- Sit? en warmaan tied?, mutta luulenpa h?nen kumminkin olewan is?nn?n-- tytt?ren, lienee h?nen asiansa miten lieneekin." Ne oliwat taas sekaisia kysymyksi? ja wastauksia, jotka yht? nopeasti meniw?t kuin tuliwatkin ja jotka kiihoittiwat uteliaisuuteni korkeimmalleen.
Min? menin is?nn?n tyk?, otin h?nt? k?dest? hiljaa kiinni ja kysyin h?nelt? taas, samassa katsoen h?nt? silmiin: "oletteko te mitenk??n kipe??"
"Kipe?, kowin kipe?", sanoi is?nt?, ja min? oikein s?ik?hdin, kun kuulin h?nen taas ??nt?w?n niin pitk?n ajan p??st?.
"Ettek? saattaisi minulle ilmoittaa sairauttanne? Kenties woisin teit? jotenkin auttaa", sanoin h?nelle.
"Min? en ole ruumiillisesti sairas, mutta ruumiskaan ei woi kest?? sis?llist? sielun tuskaa--oih! Syd?meni on kowin kipe?", wastasi is?nt?, painaen k?tens? syd?melleen ja samassa waieten.
"Kuka iski syd?meenne tuon turmiollisen haawan?" kysyin taas.
"Oma ly?m?ni on se, oma haawoittamani on tuskainen syd?meni", sanoi is?nt? taas waieten ja raskaasti huoaten.
Nyt p??sin j?ljelle. Edess?ni ei ollutkaan ruumiillisesti sairas, waan sairas semmoinen, jonka henki oli sairas ja haawoitettu. Nyt huomasin, ett? edess?ni oli--murtunut, s?rkynyt sielu, joka useinkin on waikeampi parantaa kuin pahatkin wammat lihassa ja weress?. Min? hawaitsin ett? edess?ni oli rikas ala tutkia pirstaantunutta ja waiwoistansa l?hes jo uupunutta ihmissyd?nt?.
"Puhukaa minulle ujostelematta kaikki surunne ja waiwanne! Se helpoittaa paljon tuskaista syd?nt?. Min? olen itsekin paljon k?rsinyt t?ss? maailmassa, jonkat?hden hywin tied?n mit? omantunnon waiwa ihmiseen waikuttaa. Murhe on waikea yksin kantaa, sent?hden ilmoittakaa surunne minulle, niin koetamme sen panna kahtia, ja niin kannamme raskasta taakkaanne yhdess? t?m?nk??n lyhyen ajan, joka on sallittu meid?n yhdess? olla", sanoin tuolle murtuneelle miehelle s??liw?sti, katsoen h?nt? osaaottawasti silmiin ja pit?en h?nt? hell?sti k?dest? kiinni.
"Jospa te, wieras=kulta, saisitte joksikaan minuutiksi syd?meni kewenem??n, niin en tiet?isi mit? teille antaisin", wirkkoi is?nt? tuskissansa.
"Min? toiwon woiwani olla teille joksikuksi lohdutukseksi", sanoin h?nelle luottawasti, sill? min? huomasin, ett? yst?w?llinen ja osaaottawainen k?yt?kseni oli jo sen werran tunkeutunut h?nen syd?meens?, ett? h?n saattoi puhua.
"No kuulkaa sitten kertomus kaikkein wiheli?isimm?st?, onnettomimmasta ihmisest? ja suurimmasta syntisest?, mink? maa koskaan on p??ll??n kantanut! Kenties siksik??n ajaksi lieweneisi hiukankaan kauhea omantunnon waiwani. Sitten kun kaikki olette kuullut, tehk?? minulle mit? tahdotte, sill? niin suurta rangaistusta ei kukaan woi ajatellakaan, ett'en min? enemp?? olisi ansainnut.
Min? olen warakasten wanhempaini ainoa poika, ja t?m? talo, jonka t?ss? n?ette, on heilt? saatu perint?. Ennenkuin olin t?ytt?nyt wiisitoista, kuoli ?itini, ja is? murehti h?nt? niin kowin, ett? h?nkin kuoli muutamain wuosien per?st?. Min? j?in siis nuorena suuren ja rikkaan talon haltijaksi, jota hoidin huolella ja uutteruudella, ja warallisuuteni kaswoi kaswamistaan. Minulla itsell?ni oli n?k?? ja kokoa, eik? minusta tiedetty mit??n pahoja tapoja mainita. Se on tietty, ett? kaikki nuo yhteens? tekiw?t