Elämän hawainnoita I: Uudistalo; Halla=aamuna; Mökin Maiju; Noidan rangaistus | Page 9

Linkil?n Erkki tahtowat welkansa ja koko perheelle tulee surkea kurjuus", mutta halla ei tuosta minun h?d?st?ni piitannut mit??n, tuli wain talon tiluksille, heilutti rajusti j?ist? takkiansa, laskeusi sitten ik??nkuin suullensa ilmassa wainioin yli ja henk?si siin? niin suurella woimalla, ett? se tuntui joka paikkaan. Kaikki kaswit seisoa sojottiwat suorina ja kankeina ja niiss? riippuwat kastepisarat muuttuiwat j??helmiksi, kauhea sumu ja h?rm? t?ytti ilman ja maan, ja harmaa kuura alkoi peitt?? maan. "Woi hyw? Jumala", ?yhk?sin min? unissani h?t?yksiss?ni niin isosti, ett? her?sin omasta ??nest?ni. Uneni oli minuun tehnyt sellaisen waikutuksen, ett? koko ruumiini wapisi ja w?risi siit? kauhusta, jonka ma n?in, enk? woinut isoon aikaan itse?ni liikuttaa. Koko talon w?ki nukkui wiel? raskaasti, waiwoistansa w?syneen?. Aurinko oli juuri noussut. Minua kowin waiwasi uneni n?k? ja ajattelin: olisikohan ukon aawistus k?ynyt toteen? Kahdenlainen syy pakoitti minut nousemaan yl?s: aurinko on nyt jo noussut ja siis n?kee jo l?hte? taipaleelle. Ensin tarkastettuani miten tuolla ulkona asiat owat, pu'in siis p??lleni ja l?hdin ulos. Heti kartanolle astuttuani huomasin, ett? siin? oli wahwasti kuuraa. Se n?ky teki niin kipe?? syd?melleni ett? maailma musteni silmiss?ni, sill? olinpa itsekin monta kertaa saanut tuta hallan waikutuksia. Halla olikin ollut y?ll? niin kowa, ett? se saattoi ulottua minunkin kotiini, koko pit?j??seen--l??niin, ehk?p? koko-- Suomeen; mutta ei omani eik? kenenk??n muiden kohtalo minua niin huolettanut kuin y?taloni, ja surumielin k?welin likim?isille ohra= ja perunapelloille. Koettelin niiden p?it? ja warsia, ne oliwat j??ss? niin ett? poikki meniw?t sujuttaessa; palasin niiden kanssa kartanolle. Kun ma siihen p??sin, kuulin tuwan owen k?yw?n; seisahdin siis odottamaan ket? sielt? tulisi. Silloin n?in omituisen n??n: sokea ukko, waatetettuna, tuli tuwasta porstuaan ja siit? kartanolle. Keskelle kartanoa p??sty?ns? kyyristyi h?n maahan ja koetteli siin? j??tynytt? ruohoa. Niinkuin olisi saanut k??rmeen piston, hypp?si h?n siit? yl?s ja huudahti: "Herra Jumala! kaikki on mennyt." Sitten h?n l?hti k?yd? horjumaan portaita kohden, joille ei h?nell? ollut woimaa nousta muuten kuin nelinkontin. Sein?n tyk? p??sty?ns? kompuroitsi h?n seisaalleen ja alkoi seini? my?ten hiipi? tupaan; min? seurasin h?nen tiet?m?tt?ns? j?ljess?. Kaikki w?ki nukkui sike?ss? unessa. Tuwan keskilattialle p??sty??n sanoi ukko syd?nt?s?rkew?ll? ??nell?: "nouskaa yl?s, ?lk??k? maatko unta n?in rauhallista: wihollisemme on taas tullut ja h?witt?nyt kaikki; kaikki on mennyt, kaikki on kadotettu: ty?t, waiwa, hiki, w?ki, toiwo; kaikki, kaikki on mennyt." Ei ukkosen salaman isku olisi enemp?? waikuttanut huoneessa olijoihin, kuin tuon wanhan, sokean ja paljon kokeneen perheenis?n syd?nt? s?rkew? aamuterwehdys. Kaikki kapsahtiwat wuoteiltansa yl?s ja pukiwat kiireesti p??llens?; lapsetkin her?siw?t siit? melusta. Heist? ei yksik??n mennyt ulos katsomaan, sill? ukon sanat oliwat heille kylliksi, waan he istuiwat alakuloisina ymp?ri huonetta.
--"Mit? nyt sy?d??n?" sanoi er?s ukon wanhemmista pojista huoaten.
--"Sy?minen sy?miss?kin, waan ent?s kruunun r?stit?" muistutti siihen toinen.
--"Ent?s Linkil?n Erkki?" s?esti kolmas.
--"Woi, woi! min? en saakaan awiiseja", p?iwitteli Matti.
--"Leip??, leip??! meill? on n?lk?", huusiwat lapset ja k?mpiw?t ukon syliin.
--"Hyw? Jumala noita wiattomia raukkoja! Mit? hekin wiel? saanewat k?rsi??" sanoi ukko s??lien lapsia, ja h?nen kaswonsa w?r?hteliw?t ja aaltoiliwat suonen=wedon tapaisesti.
--"Jumala on meid?t hylj?nnyt", sanoi wanha mummo tuskin kuultawasti.
--"Niin! Jumala on meid?t hylj?nnyt; kaiken saa heitt?? siihen", sanoi ukko ep?toiwoissaan.
--"Waikka kokee, eip? hylk?? Herra", eh?tti Matti siihen sanomaan. "Ettep? te, is? ja ?iti, taas muistakaan Saarij?rwen Paawoa; eip? h?nk??n langennut ep?toiwoon, waikka kyll? koki. Onpa taas toki terwaksia! koetetaan wiel? ponnistella; kyll? min? koen olla awiiseitta!"
--"Sinulla on, lapseni, luja mielenlaatu", sanoi ukko ja hymyili surullisesti.
Kun minun tarkoitukseni oli matkustaa, hankin min? itse?ni l?ht??n. Syd?melliset j??hyw?iset otettuani perheelt?, sanoin min? Matille, h?nt? hyw?sti j?telless?ni, ettei h?nen tarwitse olla "awiiseitta", kun wain nimitt?? mit? h?n mieluimmin haluaa, sill? min? tilaan ne h?nelle ja h?nell? ei ole muuta tekemist? kuin noutaa ne aina pappilastaan. Matti tuosta niin ilostui, ett? h?n hyppeli ja hykersi k?si?ns? ja tarjoutui heti minua saattamaan. H?nell? ei ollut aineellisia waroja awiisein saamiseksi, mutta h?n antoi mit? h?nell? oli: nuoruutensa woimia. Matista n?ytti nyt kaikki niin waloisalta ja lupaawalta, kuin ei ikin? olisi hallaa ollut, ja h?n m??r?si awiiseiksensa Oulun Wiikko=Sanomat, joihin h?n jo oli perehtynyt. L?hdimme siis matkaan. Opas olikin hywin tarpeeseen, sill? syd?nmaan polut oliwat hywin sekawia ja eksytt?wi?. H?n l?hti kanssani aina parin nelj?nneksen p??h?n. Koko taipaleen kuljimme hywin werkalleen, sill? puhetta oli paljon. Puhelin h?nelle waltiotalouden perustuksista, keinollisen hein?n wiljelyksen hy?dyst? ja kehoitin heit? hakemaan kruunulta lainaa likell? taloansa olewan, hallaa tuottawan suon wiljelemiseen, johon annoin h?nelle yleisi? neuwoja ja wiittauksia; h?n n?ytti ik??nkuin nielew?n jokaisen sanan niist? kyll? waillinaisista tiedoista, joita woin h?nelle antaa. Kun matkan p?? tuli Matille, istuimme wiel? kauan m?tt??ll? ja puhelimme. Syd?mellisesti wiel? k?tt? puristaen erkausimme me, ja Matti l?hti kotiinsa p?in. H?n ei n?ytt?nyt koko matkalla ollenkaan huomanneen, ett? maa oli wiel? wahwassa kuurassa, ja ett? matalimmat wesipaikat oliwat j??ss? ja rapakot roudassa. Niin kauan kuin n?in, katsoin h?nen per??ns?. "Jos" ja "kukatiesi" py?riw?t silloin mieless?ni, ja l?hdin yksin jatkamaan matkaani.
Kun tulin kyl?isiin kyliin, pian tuli selwille, ettei halla ollutkaan rajoittunut ainoastaan y?talooni, waan kaikkialla n?kyiw?t kaswit olewan lupalla=korwin. Perunain warret oliwat aiwan