Dityrambeja | Page 4

tiedä ei oikeasta, tiedä ei väärästä,
se tiedä ei heelmäinsä
hyvien määrästä,
se kuohuu vain mahloja, nesteitä pursuu,
se
kasvaa, se jakaa, se tuhlaa, se antaa,
ja lehvillänsä suruttomain pesiä
kantaa,
sen oksilla ainainen soittelo soi,
elo ainoa totuus on, oi!
Te ette tahdo elämää, vaan etsitte totta!
Mikä totuutenne sitten, te sankarit valjut?
Se elämän on loppu, sen
kieltäjä kylmä,

liikkumaton, täyteläinen, kalpea, jäinen
kuoleman
varjo.
Mitä etsitte vielä?
Rajojen ulkona kalvas on maa,
hiljainen, kelmeä, kiihkoton, hyinen,


totuuden kehto,
äänetön, rauhaisa, lepäävä lehto,
missä ei halujen
kiehuvaa maljaa,
missä ei säveliä, tanssia, naljaa,
miksi vielä
viivytte, totuus on siellä,
johon te tahdotte, jota te etsitte,
lemmitte
yli
elämän kauniiden valheitten?
LAKI.
Kun elon kahlehtia tahdoitte,
niin lain te loitte,
vain lapsi,
viattomuus, ei nouda sitä.
Nyt viattomiksi tulkaa uudelleen --
jos
enää voitte.
LEMPI.
Olkohon lempemme niinkuin lähde
laella tunturin korkean, jylhän,

raikas ja selkee,
kalvolla auringon kirkkahin kulta,
pohjalla
vellovan elämän suoni,
mi väkevänä, kiihkeänä tykkii.
NAINEN.
On nainen Suuri-mahdollisuus yhä:
hän synnyttää voi lailla
syksy-yön
kirkkaimman tähden, taikka marraspilven,
mi tuhoo
ihanimpain tulten työn.
SYKSY.
Syksy saapuu.
Myrskyn jylhät kellot kaikuu,
kuolinkellot,
kylmät,
jäiset kellot,
joilla sääliä ei, armahdusta,
jotka katoa ja kalmaa
laulaa.
Syksy, syksy saapuu,
soivat tuonen suuret, kaameet kellot.
Syksy saapuu.
Heelmät kypsyy, putoo puista
kesän riemuinneista,
heilineistä,
konsa elo kuohui, kiehui,
täytti nesteillänsä syämet,
juuret,
heelmiin kypsytti ja heitti
kylmän, kolkon syksyn hyiseen
helmaan.
Saapuu syksy, surmaa, jäätää --
Heelmät jäävät.
Syksy saapuu.
Puhkee viime hehkuun luonto,
viini huumaava sen
suonet täyttää,
leimaa elon purppuraisen kiihkon
kalvenneihin

kasvoihin ja soittaa
kalman virttä kelloin kumajavin.
Syksy saapuu.
Terve aika,
kylmä, ankara ja säälimätön,
terve
kuolon viime huumauksen aika!
Lietso veriin hengen hurjin hehku,

suihki suoniin kiihkon kuumin viini,
heelmät kypsytä ja sitten surmaa,

lyhyiksi elon hetket leikkaa,
jolloin mennyttä ei aikaa miettimähän,

hetki oleva vain kirkkain, korkein,
johda suuriin, sanattomiin töihin,

töihin vaivan ylpeän ja vaikeen,
syksy, syksy,
tuskan, hehkun,
tuonen tuima aika,
konsa hornan julmat kellot kaikuu.
FRIEDRICH NIETZSCHEN
RUNOJA
ECCE HOMO.
Sukuni ma tiedän juuren!
Lailla leimuliekin suuren
hehkun, tuhoon
itseni.
Mihin tartun, syttyy valo,
minkä jätän, hiiltyy palo:
liekki
olen varmasti!
YSTÄVYYDELLE.
Terve, ystävyys!
Ens' aamurusko
mun toiveheni korkeimman!
Oi
usein tuntui
kuin loputon ois tie ja yö,
ja elo inha,
vailla maalia!

Kaks kertaa elää tahdon,
kun silmässäsi voiton
ja
huomenhohteen näin,
sa rakkain jumalatar!
VENEZIA.
Yössä ruskeessa
sillalla seisoin ma.
Laulu kaukaa soi:
kumpusi
kultana
pois yli värjyväin vetten vyön.
Valot, soitto ja gondolit --

hämyn helmahan kaikki ui juopuen pois...
Kädet oudot sieluni
soittimeen
kävi silloin, gondolilaulun ma
salaperäisen lauloin ja
vapisin
hämykirjavaa autuutta.
-- Mua kuuliko kenkään, oi?...
AURINKO LASKEE.
1.

Sydän polttava,
ei kauan sun janota tarvitse enää!
On lupaus
ilmassa,
sitä huhuuvat oudot huulet mulle
-- saapuvi suuri viileys...
Paahtoi polttaen ylläni päivä:
terve, te äkkiä tulevat tuulet,
terve, te
iltaiset viileät henget!
Humisee oudon raikkaana ilma.
Yö eiköhän vietellen katsele mua?...

Pysy lujana, urhea sydämeni, oi!
Älä utele: miksi?
2.
Eloni päivä!
Aurinko laskee.
Jo virta kultana kimmeltää.
Miks
huokuvi paasi,
sen kiireellä onni
uinuiko päivällä untansa?
Se
onnesta välkkyvi vihreenä vielä
povella ruskean jyrkänteen.
Eloni päivä!
Jo iltasi joutuu!
Jo hehkuvi silmäsi
sammuen
verkkaan,
jo vyöryvi kasteesi
kyynelhelmet,
jo lipuvi valkeita
meriä hiljaa
sun lempesi purppurahehku,
sun autuutes viipyvä,
viimeinen...
3.
Joudu, kirkkaus kultainen!
Sa kuoleman
salaisin, suloisin tunne!

-- Ma kuljinko tietäni nopeasti liian?
Nyt vasta kun jalkani uupuu,

ma katseesi kohtaan,
minut onnesi saavuttaa.
Ylt'ympäri soittoa, aaltoja vaan
Mi ennen ol' raskasta,
vaipui
sinervään unhoon,
nyt venheeni keinuvi jouten,
Myrskyn ja retken
-- oon unhoittanut!
Hukkuivat toivo ja toiveet,
nyt välkkyen sielu ja
ulappa hohtaa.
Seitsemäs yksinäisyys!
En tuntenut koskaan
sulovarmuutta lähellä
niin,
niin kuumaks' en auringon kehrää. --
Viel' eikö jäisinä hehku
mun kukkulani?
Hopean kevyenä nyt
purteni aavalle ui...
End of Project Gutenberg's Dityrambeja, by Aarni Kouta and Friedrich

Nietzsche
0. END OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK DITYRAMBEJA
***
. This file should be named 18303-8.txt or 18303-8.zip *****
This and all associated files of various formats will be
found in:
. http://www.gutenberg.org/1/8/3/0/18303/
Produced by Matti Järvinen, Tuija Lindholm and Distributed

Proofreaders Europe.
Updated editions will replace the previous one--the old editions will be
renamed.
Creating the works from public domain print editions means that no
one owns a United States copyright in these works, so the Foundation
(and you!) can copy and distribute it in the United States without
permission and without paying copyright royalties. Special rules, set
forth in the General Terms of Use part of this license, apply to copying
and distributing Project Gutenberg-tm electronic works to protect the
PROJECT GUTENBERG-tm concept and trademark. Project
Gutenberg is a registered trademark, and may not be used if you charge
for the eBooks, unless you receive specific permission. If you do not
charge anything for copies of this eBook, complying with the rules is
very easy. You may use this eBook for nearly any purpose such as
creation of derivative works, reports, performances and research. They
may be modified and printed and given away--you may do practically
ANYTHING with public domain eBooks. Redistribution is subject to
the trademark license, especially commercial
redistribution.
. START: FULL LICENSE ***
THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE
PLEASE
READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS
WORK
To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free

distribution of electronic works, by using or distributing this work (or
any other work associated in any way with the phrase "Project
Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full Project
Gutenberg-tm License (available with this file or online at
http://gutenberg.org/license).
Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project
Gutenberg-tm electronic works
1.A. By reading or using any