Daniel Hjort | Page 4

DANIEL HJORT. VANGINVARTIJA.
VANGINVARTIJA.
Mik' on nyt Daniel herran?
DANIEL HJORT.
Sin?k?! Vai huomaa joku minunkin, ja se Se vanginvartija on holveista, Tuolt' el?v?lt? haudattujen maasta. Sopiva mies! S? mit? tahdot?
VANGINVARTIJA.
Tulin Vaan ilmoittamaan ett? vangeista T?n' y?n? kuoli viimeinen.
DANIEL HJORT.
Ha, ha! Sep' oli onneksi tuon kurjan miehen. T??ll' linnass' onni t?n??n vieraan' on Flemingin poiast' alkain vankiin asti. Pois! j?isen kalman hajun t?nne tuot. Ei St?larm sua kuulemaan nyt jouda.
VANGINVARTIJA.
Se tottako ett' alkaa sota taas? Ei holvi sitten jouda kauan tyhj?ks.
DANIEL HJORT.
Jos sin' et sinne muita saa, niin tulen M? itse?ni sulle tarjomaan.
VANGINVARTIJA.
Tuon suust' en koskaan viisaan sanaa kuule.
(Vanginvartija menee).
Kolmastoista kohtaus.
KATRI. DANIEL HJORT.
DANIEL HJORT.
Pois rakkaus, pois s? viime unelmani! S? katkerista katkerin, mit' olen Ma kokenut. Miks maailmaan juur min? J?in orvoks, muukalaiseks, l?yt?lapseks, Joll' is??, nime? ei ole. Juuret Kukalla pienimm?ll' on, meren laine Luo toisen laineen, hautakiven toki Saa sammal kasvaaksensa, vangilla Jok' y?ll? kuoli, h?ll? edes kerran Ol' el?m?, jonk' eteen el?? voi. Mit' ompi mulla?
KATRI (astuu esiin).
Enemm?n kuin luulet, Ja enemm?n kuin lausua voi t?ss?.
DANIEL HJORT.
Haa! taas sa vaimo olet tiell?ni! No puhu kerran, lausu, mit? tahdot?
KATRI.
Mull' on se soihtu, joka elos' y?h?n Luo leimun veriruskean, ja etees Tuo kaikki, mit? kaipaat t??ll?. Kohtaa Mua huomen-illall' yhdeks?lt? Turun Torilla. Tullaan, joudu, hyv?sti!
(vet?ytyy taaksep?in patsaan varjoon).
DANIEL HJORT (poistuu hitaasti, huomattuaan Ebba Flemingin).
Nelj?stoista kohtaus.
KATRI. EBBA FLEMING.
EBBA FLEMING.
Taas sota niittons' alkaa pohjolassa; -- Ja s?, Klaus Fleming, multan' olet maassa! V?kev? henkes sin? meihin luo, Ja syd?miimme sit? voimaa tuo, Joll' lujast' ennen pidit Suomenmaan -- Kun aian virta vy?ryi raivossansa Ja ilmi-kapinassa riehui kansa! -- Vakaana vannotussa valassaan! Sun s?il?s s?ihkyi, voimas tiettihin Min Puolast' aikain pohjan ??rihin, Sanastas riippui Ruotsin kruunukin! Ja h?n, kuink' armas, hell? kodissaan H?n oli; mik? sulo katseessaan! Oi! maannut olen h?nen rinnoillaan.
KATRI (joka on astunut esiin ja kuullut Ebba Flemingin monologin, tekee uhkaavan liikkeen ja on juuri poistumaisillansa, kun Ebba Fleming huomaa h?net ja kavahtaa s?ik?htyneen?).
EBBA FLEMING (kiljahtaen).
Ah! Ken se on? Kuin tulit t?nne?
KATRI.
Hiljaa, Kuin murheen huokaus iloseuraan, salaa Kuin valtiasten joukkoon ylenkatse.
EBBA FLEMING.
Pois kauhistus! Pois sinne, mist? tulit!
KATRI.
Takaisin liian pitk' on Pohjanmaalle. Sen haudoilt', er?mailta terveisi?! Sua tervehtii sun puolisosi ty?t.
Viidestoista kohtaus.
EDELLISET. ARVID ST?LARM. OLAVI KLAUNPOIKA. JUHANI FLEMING. SIGRID ST?LARM. VIERAITA. (Ebba Flemingin kiljahtaessa ovat kaikki tulleet sis??n ja kokountuneet n?ytt?m?n per?lle).
EBBA FLEMING.
Tuo karkoittakaa! (yhtyy toisten joukkoon).
KATRI.
?lk?? liki tulko! Varotkaa mit? tuloss' ompi. Kansan Te surmaan, kuoloon sy?ksitten. Mut vaikka Talomme poltitte ja lemmen voiman Meist' imitte, niin el?? viha viel?! Se hiljaa mieron teit? luikertaapi, Se hautain haamut neuvoksensa saapi, Ovella linnan hiipii, m?kkiin saapuu, Nyt sukukilvet halkee, linnat kaatuu. Se el?? siks kun p??ttyy verisin? Ty?t koston, -- ja se viha olen min?!
(poistuu kiireesti).

TOINEN N?YT?S.
(Turun tori, per?ll? tuomiokirkko. Oikealla k?dell? kauppapuodin ovi. N?ytt?m?n keskikohdalla mestauslava. H?m?r?t?).
Ensimm?inen kohtaus.
KAKSI PORVARIA.
1:N PORVARI.
Hyv?? iltaa, mit? kuuluu?
2:N PORVARI.
Ei kehuttavaa n?in levottomina aikoina kuin nyt on.
1:N PORVARI.
Surkoon lempo. Kyll? aika keinon keksii.
2:N PORVARI.
Niin, jospa vaan olis aikaa odottaa. Puolalaista majoitus-v?ke?, raskaita veroja, tyt?t lukon ja salvan takana, pahoja enteit? taivaalla, sotivia kummituksia ilmassa, merenkulku Ruotsiin estettyn?. Uh! senkin seitsem?n surua t?h?n aikaan. Ehk? lis?ksi viel? jonakin y?n? saamme n?hd? linnan tanssivan polskaa tuomiokirkon kanssa munkkik?ydell?, jotta kaikki maailmassa olis nurin niskoin, paitsi me molemmat.
1:N PORVARI.
Pahaa, yst?v?ni, on aina olemassa. Jos ei ulkopuolellamme, niin on sit? sis?ss?mme. "Jota ankarammin Herra meit? kurittaa, sit? parempaa H?n tarkoittaa", sanoi is?ni el?iss??n. Samaa saarnaa piispakin. Ette olleet kirkossa viime pyh?n?.
2:N PORVARI.
Oli muuta ajattelemista, tapasin ruotsalaisen kuuttolaivurin, reippaan poian, n?et s?. Herttua on herrat Ruotsissa lannistanut ja kuuluu pian t?nnekin tulevan.
1:N PORVARI.
Niinp? niin, tuotahan kerrotaan. Monta on valtakunnassa herraa nyky??n, ja jota useampi kokki, sit? huonompi rokka, ja me se rokka olemme, me.....
2:N PORVARI.
Joka sy?d??n, niink?? Annappas koittaa vaan! Kuulkaas, Jansson, tuolla tapahtuu hirveit? ?isin, tuolla hirsipuun ymp?rill?.
1:N PORVARI.
Huh! tulee pime? jo!
2:N PORVARI.
Minun on t?ytynyt toiseen huoneesen muuttaa vuoteeni, sill? syd?ny?n aikana kuuluu t??lt? ulkoa alituista sihin?? ja suhinaa, ettei talossa saa lepoa kukaan. Menneen? y?n?, kuulkaas Jansson.....
1:N PORVARI.
No niin, mit? sitten?
2:N PORVARI (sulkien puotinsa oven).
Oli kuin tuomiokellot olis ilmassa soineet, ja tuossa mestauslavan ymp?rill? humisi hautavirsi itsest??n, eik? kukaan tiennyt, mik? sen vaikutti.
1:N PORVARI.
Huh! kolkkoa ja pime?t? t??ll? ulkona on. Hyv?sti, velikulta.
2:N PORVARI.
He! etk? tule sis??n puhelemaan hetkeks?
1:N PORVARI.
Kiitos vaan! N?ihin aikoihin viihtyy parhaiten kotosalla, valkean ??ress?, vaimon ja lasten luona. Jumala heille kerran parempia aikoja suokoon! Jumalan haltuun! (Menee. Kuu pilkist?? pilvien ra'osta ja luo mustia varjoja n?ytt?m?lle. Toinen porvari menee puotiinsa ja sulkee oven j?lkeens?).
Toinen kohtaus.
DANIEL HJORT (tulee sis??n).
"Mull' on se soihtu, joka elos' y?h?n Luo leimun veriruskean", h?n lausui. Sen kuulen viel?, korvissani soi se L?p' unettoman y?n ja p?iv?n h?lyn. Vihdoinko edest?ni, kohtalo, S? verhos nostat! Is?, ?iti, koti! Suloiset sanat! Lausuani oudot. T?? onko unta, unta pett?v??? Mun koko sielun' odotust' on, aistit Yhdeksi sulaa: kuuloks. (kuuntelee) Enk? kuule Jo askelt', ??nt?! (Tornin kello ly? yhdeks?n). Kello ly?!
Kolmas kohtaus.
DANIEL HJORT. KATRI.
KATRI.
Miss' olet S?, jonka vuoks kakskymment' olen vuotta Okaissa jalkan' veriin k?ynyt, miss? S? tuttava ja sent??n vieras,