Coriolanus | Page 8

William Shakespeare
l?htek??mme! -- On, on, on. -- Senaatille on tullut kirje p??llik?lt?, jossa koko t?m?n sotaretken kunnia luetaan poikani ansioksi. H?n on t?ss? sodassa voittanut kaksin kerroin entiset urosty?ns?.
VALERIA. Todellakin kummia h?nest? jutellaan.
MENENIUS. Kummia? Niin totta, ja t?ydell? syyll?, sen takaan.
VIRGILIA. Suokoot jumalat, ett? se olisi totta.
VOLUMNIA. Totta! P?h!
MENENIUS. Totta! Vannon ett? se on totta. Miss? on haavat h?ness?? -- (Trihuuneille, jotka tulevat esiin.) Jumalat teit? varjelkoot, te kaikkiviisaat herrat! Marcius tulee kotiin, ja nyt h?nell? on viel? suurempi syy ylpeill?. -- Miss? on haavat h?ness?!
VOLUMNIA. Harteissa ja vasemmassa k?sivarressa. Oikein komeat naarmat kansan katseltaviksi, kun h?n astuu julkisesti esiin viranhakijana. Kun h?n Tarquinion karkoitti, sai h?n seitsem?n haavaa ruumiiseensa.
MENENIUS. Yhden niskaan, ja kaksi reiteen, -- yhdeks?n niit? oli, minun tiet??kseni.
VOLUMNIA. Ennen viimeist? sotaretke? oli h?ness? viisikolmatta haavan arpea.
MENENIUS. Nyt niit? on seitsem?nkolmatta, ja jokainen arpi oli vihollisen hautana. (Torventoitauksia ja ilohuutoja.) Kuulkaas, torvet soivat!
VOLUMNIA. Ne ovat Marcion sanansaattajia. H?nen edell?ns? k?y riemu, ja j?lkeens? h?n j?tt?? kyyneleit?. K?dess? tarmokkaassa musta surina. H?n iskee, ja se isku miesten turma.
(Torvet soivat, Cominius ja Titus Lartius tulevat, ja heid?n keskell?ns? Coriolanus, tammiseppele p??ss?. P??llik?it?, sotamiehi? ja airut.)
AIRUT. Se kuule, Rooma, ett? Marcius yksin Coriolissa taistel', uuden nimen N?in kunnialla liitt?in entisiins?. Se mainenimi on Coriolanus. -- Oi, tervetullut, kuulu Coriolanus!
(Torventoitauksia.)
KAIKKI. Niin, tervetullut, kuulu Coriolanus!
CORIOLANUS. Heretk??! T?m? syd?nt?ni loukkaa. Vait, vaiti!
COMINIUS. Tuossa ?itis!
CORIOLANUS. Oi, sa mulle Menestyst' olet jumalilta kaikilt' Anonut, tied?n sen.
(Polvistuu.)
VOLUMNIA. Ei, nouse, urho, Mun oma Marcioni, jalo Cajus, Jok' urhot?ist?s juur' sait mainenimen, Mik' oli se? Coriolanus? -- Niink?? -- Mut, vaimos --
CORIOLANUS. Sulo valtiaani, terve! Ehk' oisit nauranut, jos ruumiin' oisin Ma palannut, kosk' itket nyt, kun voitin? Oi, kultani, Coriolissa leskill' On silm?t tuommoiset, ja poikiansa Surevill' ?ideill?.
MENENIUS. Oi, jumalat Sun kruunatkohot!
CORIOLANUS. Viel?k? s? el?t? -- (Valerialle.) Anteeksi, rouvaseni!
VOLUMNIA. Enh?n tied? Mihink? k??nnyn. -- Tervetullut kotiin! Ja tekin, p??mies! -- Tervetulleet kaikki!
MENENIUS. Niin, satatuhat kertaa tervetulleet! Ma voisin itke? ja voisin nauraa. Kevyt on mieleni ja raskas. Terve! Kirotut sisimm?t sen syd?njuuret, Jok' iloll' ei sua katso! -- Teihin kolmeen Rakastuu Rooma aivan. Mutta tietk??s, Omenapuit' on kirpeit?kin t??ll?, Joit' ei voi maukkaiksi jalostuttaa. Soturit, tervetulleet toki olkaa! On nokkonen vaan nokkonen, ja hupsut On hupsun vehkeet.
COMINIUS. Aina yhdenlainen!
CORIOLANUS. Sama Menenius!
AIRUT. Tie auki, syrj??n!
CORIOLANUS (vaimolleen ja ?idilleen). K?tesi, -- teid?n my?s! Mut ennenkuin Saa varjostaa mun p??t?n' oma suoja, Patriisein luona t?ytyy minun k?yd?, Joilt' olen, paitsi terveisi?, saanut My?s kunniaa.
VOLUMNIA. Siis t?ytettyn? n?en nyt Mit' olen toivonut ja mit? mielen' On suurta kuvaillut; vain yksi puuttuu, Ja sit' ei varmaan Rooma sulta kiell?.
CORIOLANUS. Oi, ?iti, heid?n orjanaan k?yn ennen Omia teit?ni, kuin heid?n teit??n. Halliten heid?n kanssaan.
COMINIUS. Capitoliin!
(Torventoitauksia. Menev?t juhlakulussa, niinkuin tulivatkin. Tribuunit j??v?t.)
BRUTUS. H?nest? hokevat nyt kaikkein kielet! Nen?lleen lasit tihrusilm? panee, N?hd?kseen h?nt?; imett?j? l?rpp? Poruttaa vetotaudin kakaraansa, H?nest? rupatellen; parhaan vartin Likaiseen kaulaans' sitoo ky?kkipiika Ja t?llist?m??n yl?s sein??n k?mpii; Rahit, kuistit, ikkunat on t?p?t?ynn?; Katoilla, harjoill' istuu kahdareisin V?ke? kaikenlaista, jotka silmin H?nt' ahmii kaikki; joukkoon tunkeilevat Papitkin, harvoin n?hdyt, koittain saada Pukaten paikkaa; hunnutetut naiset Siloiset poskip??ns?, joilla puna ja valkea k?y sotaa, alttiiks suovat Himoisen Phoibon tulisuudelmille. On melu moinen, niinkuin h?ness' asuis Mik?kin jumala, jok' ompi salaa H?nehen hiipinyt ja hurmaavaisen Sulonsa h?lle suonut.
SICINIUS. Tuota pikaa H?n konsul' ompi.
BRUTUS. Meid?n valtamme Saa nukkua kai h?nen hallitessaan.
SICINIUS. H?n maltill' ei voi kantaa kunniaansa Alusta loppuun; mit? voittanut on, Menett?? h?n.
BRUTUS. Se lohduks on.
SICINIUS. Tuo rahvas, Jot' edustamme -- usko pois! -- jo vanhan Vihankin t?hden, pienimm?st? syyst?, Nuo h?nen uudet arvons' unohtaapi; Ja syyt? varmaan antaa h?n, niin totta Kuin h?n siit' ylpeileekin.
BRUTUS. Kerran, kuules, H?n vannoi ett?, konsuliks jos pyrkis, Ei torill' ilmestyis h?n, eik? kantais N?yryyden nukatonta vaippaa, eik? H?n tavan mukaan haavojansa n?ytt?is Ja kerj?is kansan l?yhk?ist' ??nt?.
SICINIUS. Oikein.
BRUTUS. Niin sanoi h?n. Niin, ennen h?n sen j?tt?is Kuin ottaisi, jos h?nt' ei patriisit Ja ylimykset pyyt?is.
SICINIUS. Muut' en toivo Kuin ett? pysyis aikeissaan ja toimeen Ne panisi.
BRUTUS. Sen varmaankin h?n tekee.
SICINIUS. Se h?lle, niinkuin toivommekin on, Tuo perikadon varmaan.
BRUTUS. H?nt? kohtaa Tai meit? se. Siis kuiskatkaamme kansaan. Ett' aina heit' on vihannut h?n; ett? Jos vois, h?n heid?t tekis aaseiks, tukkis Suun heid?n puoltajiltansa, ja heilt? Vapauden ry?st?is; ett? h?nest' on he -- Mit' ihmistoimihin ja kykyyn tulee Ja arvohon ja hy?tyyn maailmassa -- Kuin sotakameelit, jotk' appeens' saavat, Kun kuorman vet?v?t, ja ruoskaa selk??n, Jos uupuvat.
SICINIUS. Niin, tuon jos kuiskaamme, Kun joskus korskall' ylpeydell??n kansaa H?n loukkaa taas (ja sen h?n tekee, jos vaan H?nt' yllyt?t: jok' yht' on helppo kuin Usuttaa koiraa uuheen), syntyy liekki, Mi heid?t sytytt?? kuin kuivan oljen; Ja t?m? lieska h?net ij?ks mustaa.
(Sanansaattaja tulee.)
BRUTUS. Mik' ompi?
SANANSAATTAJA. Capitoliin oiti! Luullaan Tulevan Marcion konsuliksi. H?nt? Sokeat tunki kuulemaan ja kuurot N?kem??n h?nt?; eukot sormikkaitaan Ja rouvat, tyt?t v?it??n, huivejansa Viskoivat h?nen tielleen; aatelisto Kumarsi niinkuin Jupiterin kuvaa, Ja kansa lakeillaan ja huudoillansa Satehen aikaan sai ja ukkosjyryn. En moista ole n?hnyt.
BRUTUS. Capitoliin! Nykyisiin korva kiintyk??n
Continue reading on your phone by scaning this QR Code

 / 29
Tip: The current page has been bookmarked automatically. If you wish to continue reading later, just open the Dertz Homepage, and click on the 'continue reading' link at the bottom of the page.