Coriolanus | Page 7

paikka.
(Menenius, Sicinius ja Brutus tulevat.)
MENENIUS. Auguri sanoi minulle, ett? t?n? iltana saamme kuulla uutisia.
BRUTUS. Hyvi?k?, vai pahoja?
MENENIUS. Ei ainakaan kansan toivon mukaisia, sill? se ei rakasta Marciota.
SICINIUS. Luonto pedotkin opettaa yst?v?ns? tuntemaan.
MENENIUS. Sano siis, ket? susi rakastaa?
SICINIUS. Lammasta.
MENENIUS. Niin kyll?, sy?d?ksens? sen: niinkuin nuo n?lk?iset plebejitkin tekisiv?t tuon jalon Marcion.
BRUTUS. Niin, kyll? h?n on lammas, h?n, vaikka ynisee kuin karhu!
MENENIUS. Niin kyll? h?n on karhu, h?n, vaikka el?? niinkuin lammas. Te olette ik?miehi? kumpikin, vastatkaatte kysymykseeni.
MOLEMMAT TRIBUUNIT. Kyll?; puhukaa.
MENENIUS. Mik? pahe Marciolta puuttuu, jota ei teiss? kummassakin ole ylenm??rin?
BRUTUS. H?nelt? ei puutu ainoakaan pahe, h?ness? on niit? kosolta kaikkia.
SICINIUS. Eritt?inkin ylpeytt?.
BRUTUS. Ja kerskaavaisuudessa h?n voittaa kaikki muut.
MENENIUS. Sep? kummallista. Tied?ttek? itse, miten teit? kumpaakin kaupungissa, nimitt?in meiss?, s??tyl?isiss?, arvostellaan? Tied?ttek? sit??
MOLEMMAT TRIBUUNIT. Mitenk? siis meit? arvostellaan?
MENENIUS. No, koska nyt ylpeyden mainitsitte, etteh?n minuun suutu?
MOLEMMAT TRIBUUNIT. Asiaan, asiaan!
MENENIUS. No, se ei ole mik??n suuri asia; sill? mit? pieninkin tilap??-varkaus olisi omiansa sieppaamaan teilt? koko joukon malttamusta. P??st?k?? luontonne valloilleen, ja suuttukaa mielinm??rin, vallankin jos se on mieleen teille. Syyt?tte Marciota ylpeydest?, niink??
BRUTUS. Me yksin emme sit? tee.
MENENIUS. Sen hyvin tied?n; yksin te voitte sangen v?h?n tehd?. Teill? on apureita monenmoisia, muuten n?ytt?isiv?t toimenne ihmeellisen yksinkertaisilta; kykynne on liian alaik?inen, saadakseen yksin suurta aikaan. Mainitsitte ylpeyden. Oi, jos voisitte n?hd? oman niskanne nikamiin ja luoda pienen katseen omaan rakkaaseen itsehenne! Oi, jos sen voisitte!
BRUTUS. No, mit? sitten?
MENENIUS. Silloin n?kisitte kaksi niin kelvotonta, ylpe?t?, v?kivaltaista, itsep?ist? virkamiest? (toisin sanoin: narria), ettei Roomassa mokomia.
SICINIUS. Tekin, Menenius, olette vallan hyvin tunnettu.
MENENIUS. Niin kyll?, iloiseksi patriisiksi, joka mielell?ni juon pikarillisen tuimaa viini?, sekoittamatta siihen pisaraakaan Tiberin vett?. Sanotaan, ett? olen liian heikko mielitekojani noudattamaan; tulinen ja kiihkoinen tyhj?st? joutavasta; ett? enemm?n seurustelen y?n takapuolen kuin aamun otsapuolen kanssa. Mit? ajattelen, sen ma lausun, ja kaiken vihani puran ilmi heng?tess?ni. Kun tapaan kaksi semmoista valtiomiest?, kuin te olette (Lykurgon kaltaisia ette sent??n ole), ja jos tarjoomanne juoma ei ole makuisaa kidalleni, niin irmastelen sille. En saata sanoa, ett? te viisaudessanne olette hyvin asianne esitt?neet, jos joka sanasta n?en aasin korvien t?rr?tt?v?n; ja vaikka minun t?ytyykin k?rsiv?llisesti kuulla, kun sanovat teit? kunnollisiksi ja vakaiksi miehiksi, niin verinen valhe on sanoa naamojanne siivoiksi. Jos kaiken t?m?n n?ette minun pikkumaailmani kartasta, seuraako siit?, ett? olen vallan hyvin tunnettu? Mit? vikoja saattaakaan teid?n korkeasti valistunut sokeutenne t?st? minun luonteestani noukkia, jos olen vallan hyvin tunnettu?
BRUTUS. Hyv?, hyv?! Me tunnemme teid?t vallan hyvin.
MENENIUS. Te ette tunne minua, ettek? itse?nne, ettek? mit??n. Teid?n kunnianhimonne haluaa vaan k?yh?in raukkojen kumarruksia ja kursailua; te voitte koko pitk?n pituisen aamup?iv?n istua kuulemassa viininmyyj?n ja pomeranssimuijan riita-asiaa, ja kuitenkin lyk?t? tuon kolmen pennin jutun toiseen istuntop?iv??n. Jos kahta riitapuolta kuulustellessanne sattumalta saatte mahapakon, niin irmastelette kuin irvi?t, nostatte verisen lipun ja julistatte sodan kaikkea mielenmalttia vastaan, ?rjytte y?astiaa ja j?t?tte riita-asian kesken ja yh? enemm?n vaan sotkettuna k?yttelyst?nne. Koko sovinto, mink? asiassa aikaansaatte, on siin?, ett? kumpaakin riitapuolta sanotte konnaksi. Kyll?p? olette kaunis pari!
BRUTUS. No niin, tietty?h?n on, ett? olette sopivampi p?yt?ilvi?ksi kuin kelvollinen j?seneksi Capitolin neuvostoon.
MENENIUS. Itse papinkin on pakko ruveta koiransilm?ksi, jos kohtaa noin naurettavia olennoita. J?rkevink??n puheenne ei maksa partanne liikkumista; ja partanne saa liian kunniallisen haudan, jos joutuu paikkar??t?lin p??naluksen t?ytteeksi, tai v?livilloiksi aasin kuormasatulaan. Ja kuitenkin sanotte Marciota ylpe?ksi, h?nt?, joka halvimman arvion mukaan on yht? ansiollinen kuin kaikki teid?n esi-is?nne Deucalionista alkaen, vaikka, ken tiesi, jotkut ja parhaat niist? ovat olleet perim?isi? teloittajia. Hyv?? y?t?, te, kunnian-arvoiset herrat! Pitempi keskusteleminen teid?n kanssanne saastuttaisi aivoni, sill? olettehan tuon plebeji-karjan paimenia. Rohkenen sulkeutua suosioonne.
(Brutus ja Sicinius siirtyv?t n?ytt?m?n per?lle. Volumnia, Virgilia, Valeria y.m. tulee.)
Kuinka voitte, hyv?t rouvat, kauniit ja jalot (jalompi ei olisi kuu, jos se maassa vaeltaisi), ja mihin noin tarkasti katseenne kiinnit?tte?
VOLUMNIA. Kunnon Menenius, Marcius, minun poikani, l?henee. Junon t?hden, ?lk?? meit? viivytt?k?!
MENENIUS. Haa! Tuleeko Marcius kotiin?
VOLUMNIA. Tulee, kunnon Menenius, ja suurimmat kunnianosotukset ovat h?nen osakseen tulleet.
MENENIUS. He, Jupiter, ota lakkini ja kiitokseni! -- Heleijaa, Marcius tulee kotiin!
MOLEMMAT ROUVAT. Niin, h?n tulee.
VOLUMNIA. N?hk??s, tuossa on kirje h?nelt?, senaatti on saanut toisen, h?nen vaimonsa kolmannen, ja luulenpa ett? on teillekin kirje kotonanne.
MENENIUS. Koko minun taloni t?n? iltana pemutkoon! -- Minulleko kirje?
VIRGILIA. Niin, varmaankin on siell? kirje teille; olen n?hnyt sen.
MENENIUS. Minulle kirje! Seh?n tuopi minulle terveytt? seitsem?ksi vuodeksi; ja koko sen ajan irvistelen min? l??k?reit?. Galenon kaikkivaltaisin tohtorinlippu on pelkk?? puoskaroimista, eik? t?m?n elinrohdon rinnalla parempi hevosl??kityst?. Eik? h?ness? ole haavoja? H?nell? on tapana palata kotiin haavoitettuna.
VIRGILIA. Oi, ei, ei, ei!
VOLUMNIA. On, h?n on haavoitettuna, ja siit? kiit?n jumalia.
MENENIUS. Niin min?kin, jos niit? vaan ei ole liiaksi. -- Tuoko h?n voiton lakkarissaan? -- Haavat h?nt? kaunistavat.
VOLUMNIA. Otsallaan, Menenius; h?n palajaa kotiin kolmannen kerran tammiseppele p??ss?.
MENENIUS. Onko h?n Tulloa hyv?np?iv?isesti l?ylytt?nyt?
VOLUMNIA. Titus Lartius kirjoittaa heid?n otelleen kesken?ns?, mutta Aufidion p??sseen pakoon.
MENENIUS. Parasta olikin sen saatan vakuuttaa. Jos h?n olisi puoltaan pit?nyt, en maarin min? olisi tahtonut semmoista tulloamista k?rsi?, vaikka olisin saanut kaikki Coriolin kirstut kultineen p?ivineen. Onko siit? senaatille ilmoitettu?
VOLUMNIA. Hyv?t rouvat,