Coriolanus | Page 9

heidän teitään. Halliten heidän kanssaan.
COMINIUS. Capitoliin!
(Torventoitauksia. Menevät juhlakulussa, niinkuin tulivatkin. Tribuunit
jäävät.)

BRUTUS. Hänestä hokevat nyt kaikkein kielet! Nenälleen lasit
tihrusilmä panee, Nähdäkseen häntä; imettäjä lörppä Poruttaa
vetotaudin kakaraansa, Hänestä rupatellen; parhaan vartin Likaiseen
kaulaans' sitoo kyökkipiika Ja töllistämään ylös seinään kämpii; Rahit,
kuistit, ikkunat on täpötäynnä; Katoilla, harjoill' istuu kahdareisin
Väkeä kaikenlaista, jotka silmin Hänt' ahmii kaikki; joukkoon
tunkeilevat Papitkin, harvoin nähdyt, koittain saada Pukaten paikkaa;
hunnutetut naiset Siloiset poskipäänsä, joilla puna ja valkea käy sotaa,
alttiiks suovat Himoisen Phoibon tulisuudelmille. On melu moinen,
niinkuin häness' asuis Mikäkin jumala, jok' ompi salaa Hänehen
hiipinyt ja hurmaavaisen Sulonsa hälle suonut.
SICINIUS. Tuota pikaa Hän konsul' ompi.
BRUTUS. Meidän valtamme Saa nukkua kai hänen hallitessaan.
SICINIUS. Hän maltill' ei voi kantaa kunniaansa Alusta loppuun; mitä
voittanut on, Menettää hän.
BRUTUS. Se lohduks on.
SICINIUS. Tuo rahvas, Jot' edustamme -- usko pois! -- jo vanhan
Vihankin tähden, pienimmästä syystä, Nuo hänen uudet arvons'
unohtaapi; Ja syytä varmaan antaa hän, niin totta Kuin hän siit'
ylpeileekin.
BRUTUS. Kerran, kuules, Hän vannoi että, konsuliks jos pyrkis, Ei
torill' ilmestyis hän, eikä kantais Nöyryyden nukatonta vaippaa, eikä
Hän tavan mukaan haavojansa näyttäis Ja kerjäis kansan löyhkäist'
ääntä.
SICINIUS. Oikein.
BRUTUS. Niin sanoi hän. Niin, ennen hän sen jättäis Kuin ottaisi, jos
hänt' ei patriisit Ja ylimykset pyytäis.
SICINIUS. Muut' en toivo Kuin että pysyis aikeissaan ja toimeen Ne
panisi.

BRUTUS. Sen varmaankin hän tekee.
SICINIUS. Se hälle, niinkuin toivommekin on, Tuo perikadon
varmaan.
BRUTUS. Häntä kohtaa Tai meitä se. Siis kuiskatkaamme kansaan. Ett'
aina heit' on vihannut hän; että Jos vois, hän heidät tekis aaseiks, tukkis
Suun heidän puoltajiltansa, ja heiltä Vapauden ryöstäis; että hänest' on
he -- Mit' ihmistoimihin ja kykyyn tulee Ja arvohon ja hyötyyn
maailmassa -- Kuin sotakameelit, jotk' appeens' saavat, Kun kuorman
vetävät, ja ruoskaa selkään, Jos uupuvat.
SICINIUS. Niin, tuon jos kuiskaamme, Kun joskus korskall'
ylpeydellään kansaa Hän loukkaa taas (ja sen hän tekee, jos vaan Hänt'
yllytät: jok' yht' on helppo kuin Usuttaa koiraa uuheen), syntyy liekki,
Mi heidät sytyttää kuin kuivan oljen; Ja tämä lieska hänet ijäks mustaa.
(Sanansaattaja tulee.)
BRUTUS. Mik' ompi?
SANANSAATTAJA. Capitoliin oiti! Luullaan Tulevan Marcion
konsuliksi. Häntä Sokeat tunki kuulemaan ja kuurot Näkemään häntä;
eukot sormikkaitaan Ja rouvat, tytöt vöitään, huivejansa Viskoivat
hänen tielleen; aatelisto Kumarsi niinkuin Jupiterin kuvaa, Ja kansa
lakeillaan ja huudoillansa Satehen aikaan sai ja ukkosjyryn. En moista
ole nähnyt.
BRUTUS. Capitoliin! Nykyisiin korva kiintyköön ja silmä, Mut sydän
tulevaisiin.
SICINIUS. Minä seuraan.
(Menevät.)
Toinen kohtaus.
Capitoli.

(Kaksi oikeudenpalvelijaa asettelee pieluksia.)
1 PALVELIJA. Joutuun, joutuun! He ovat kohta täällä. Kuinka monta
mitä on konsuliksi pyrkijää?
2 PALVELIJA. Kolme, sanotaan, mutta kaikki luulevat, että
Coriolanus vie viran.
1 PALVELIJA. Uhkea mies, mutta saakelin ylpeä. Eikä rakasta
rahvasta.
2 PALVELIJA. Onpahan niitä suuriakin miehiä ollut, jotka ovat kansaa
imarrelleet, eivätkä kuitenkaan sitä rakastaneet. Ja niitäkin on, joita
kansa rakastaa, vaikkei tiedä miksi. Siis jos se ei tiedä miksi se rakastaa,
ei se myöskään tiedä miksi se vihaa. Kun siis Coriolanus ei piittaa siitä,
rakastaako häntä kansa vai ei, niin tämä osoittaa, että hän perin tuntee
sen mielenlaadun; ja jalomielisessä suruttomuudessaan hän sitä
peittelemättä näyttääkin.
1 PALVELIJA. Jos hän ei siitä piittaisi, rakastaako se häntä vai eikö,
niin hän olisi väliäpitämätön, eikä tekisi sille hyvää eikä pahaa; mutta
hän etsii sen vihaa kiihkeämmin, kuin se sitä osoittaa saattaa, ja käyttää
joka tilaisuutta julkisesti esiintyäkseen sen vastustajana. Se seikka, että
hän julkisesti etsii kansan vihaa ja suuttumusta, on yhtä huonoa kuin
sekin, jota hän ei kärsiä saata, nimittäin kansan imarteleminen suosion
tähden.
2 PALVELIJA. Hän on isänmaansa kiitollisuuden ansainnut, eikä ole
niin mukavia teitä kohonnut kuin muut, jotka notkeina ja nöyrinä ovat
kansalle lakkiansa nostaneet, eivätkä mitään muuta tehneet
saavuttaakseen arvoa ja mainetta; ei, hän on niin kiinnittänyt ansionsa
heidän silmiinsä ja tekonsa heidän sydämmiinsä, että olisi laillaan
kiittämätöntä solvausta, jos heidän kielensä olisivat vaiti eivätkä sitä
tunnustaisi. Ilkeys yksin saattaisi toista väittää, ja itse joutuen valheesta
kiinni, saisi se nuhteita ja soimauksia joka korvalta, joka sen kuulisi.
1 PALVELIJA. Jääköön hän rauhaan! Hän on kelpo mies. Tie auki, he
tulevat.

(Torventoitauksia. Konsuli Cominius, liktorit hänen edellänsä,
Menenius, Coriolanus, senaattoreja, Sicinius ja Brutus tulevat.
Senaattorit asettuvat paikoilleen; tribuunit samaten.)
MENENIUS. Kun volskilaisist' on nyt päätös tehty Ja sana pantu Titus
Lartiolle, Jää jälki-istuntomme määrättäväks Sen miehen palkka, joka
maansa hyväks Niin jalosti on taistellut. Suvaitkaa Siis, arvoisat ja jalot
isät, että Nykyinen konsuli ja äskeinen Voittoisa päällikkömme meille
vähän Niist' urhotöistä kertoo, joita tehnyt On Cajus Marcius
Coriolanus, jolle Nyt kunnioitus ansaittu ja kiitos Osaksi tulkoon.
1 SENAATTORI. Kertokaa, Menenius; Ei pituudesta haittaa. Ennen
puuttuu Varoja valtiolta palkita Kuin meiltä halu antaa. Suvaitkaa siis,
Te kansan edustajat, meitä kuulla Ja rahvahassa suosimalla puoltaa Mit'
aiomme nyt päättää.
SICINIUS. Sopumielin Olemme tulleetkin; ja sydämmemme Se
kunnioittaa mielellään ja puoltaa Tän istuntomme esinettä.
BRUTUS. Niin, Ja vielä mieluisemmin, jos hän tahtois Parempaa
kansast' ajatella vasta Kuin tähän saakka.
MENENIUS.