Coriolanus

Coriolanus, by William
Shakespeare

The Project Gutenberg EBook of Coriolanus, by William Shakespeare
This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with
almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or
re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included
with this eBook or online at www.gutenberg.org
Title: Coriolanus
Author: William Shakespeare
Translator: Paavo Cajander
Release Date: December 26, 2006 [EBook #20188]
Language: Finnish
Character set encoding: ISO-8859-1
*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK
CORIOLANUS ***

Produced by Tapio Riikonen

CORIOLANUS
Kirj.

William Shakespeare
Paavo Cajanderin suomennos ilmestyi v. 1887.

Näytelmän henkilöt:
CAJUS MARCIUS, myöhemmin Cajus Marcius Coriolanus,
roomalainen ylimys. TITUS LARTIUS, | päälliköitä sodassa
volskilaisia vastaan. COMINIUS, | MENENIUS AGRIPPA,
Coriolanon ystävä. SICINIUS VELUTUS, | kansantribuuneja. JUNIUS
BRUTUS, | Nuori MARCIUS, Coriolanon poika. Roomalainen airut.
TULLUS AUFIDIUS. volskilaisten sotapäällikkö. Aufidion
alapäällikkö. Aufidion salaliittolaisia. Antiumin kansalainen. Kaksi
volskilaista vahtimiestä. VOLUMNIA, Coriolanon äiti. VIRGILIA,
Coriolanon puoliso. VALERIA, Virgilian ystävä. Virgilian
kamarirouva.
Roomalaisia ja volskilaisia senaattoreja, patriiseja, aediileja. liktoreita,
sotamiehiä, kansalaisia, sanansaattajia, Aufidion palvelijoita ja muita
seuralaisia.
Tapahtuu osaksi Roomassa, osaksi volskilaisten ja antiaattein alueilla.

ENSIMMÄINEN NÄYTÖS.
Ensimmäinen kohtaus.
Katu Roomassa.
(Joukko kapinoivin kansalaisia tulee sisään, sauvoilla, kangilla ja
muilla aseilla varustettuina.)
1 KANSALAINEN. Kuulkaa mitä sanon, ennenkuin eteenpäin
mennään.
KAIKKI. Puhukaa, puhukaa!

1 KANSALAINEN. Oletteko kaikki päättäneet ennemmin kuolla kuin
nälkään nääntyä.
KAIKKI. Olemme, olemme.
1 KANSALAINEN. Ensinnäkin, niinkuin tiedätte, on Cajus Marcius
kansan päävihollinen.
KAIKKI. Tiedämme, tiedämme.
1 KANSALAINEN. Tappakaamme hänet, niin saamme itse määrätä
viljan hinnan. Onko se päätös?
KAIKKI. On kuin onkin. Sen teemme. Pois matkaan.
2 KANSALAINEN. Vielä sananen, hyvät kansalaiset!
1 KANSALAINEN. Huonojahan kansalaisia me olemme, mutta
patriisit muka hyviä. Meille voisi pelastukseksi olla se, minkä isoiset
ylellisyyteensä tuhlaavat. Jos he vaan tähteensä meille antaisivat, niiden
vielä kelvatessa, niin saattaisimme pitää heidän apuansa ihmismäisenä.
Mutta me olemme heille, heidän mielestään, liian kalleita; kiduttava
kälpeytemme, kurjuutemme näky on ikäänkuin erityisluettelo, jossa
näkevät oman ylellisyytensä. Meidän kärsimyksemme on heille
voitoksi. -- Kostakaamme seipäillämme, ennenkuin he meidät
seivästävät, sillä jumalat sen tietäkööt, että tässä puhun enemmän
leivän nälästä kuin koston janosta.
2 KANSALAINEN. Cajus Marciotako etenkin kostonne tarkoittaa?
KAIKKI. Häntä etupäässä; hän kohtelee rahvasta kuin ilmeinen koira.
2 KANSALAINEN. Ettekö muista, mitä hyvää hän on isänmaallensa
tehnyt?
1 KANSALAINEN. Kyllä, ja olisimme valmiit hänelle siitä kiitostakin
antamaan, jos ei hän itse hankkisi itselleen korvausta ylpeydellään.
2 KANSALAINEN. No, mutta älkää noin herjaten puhuko.

1 KANSALAINEN. Minä sanon teille, että mitä hän on erinomaista
tehnyt, sen hän on siinä mielessä tehnyt. Herkkätuntoiset ihmiset
sanokoot sen tapahtuneen isänmaan hyväksi, mutta sen hän on tehnyt
vaan äitinsä mieliksi ja osaksi tyydyttääkseen ylpeyttänsä; sillä hän on
ihan yhtä ylpeä kuin urhoollinenkin.
2 KANSALAINEN. Te panette viaksi hänelle mitä hän ei voi
luonteessaan muuttaa. Ettehän ainakaan sanone häntä ahneeksi.
1 KANSALAINEN. Vaikka sitä en sanoisikaan, en kuitenkaan ole
syytöksien puutteessa; hänessä on vikoja niin runsaasti, että väsyy niitä
luetellessaan. (Ilohuutoja ulkoa.) Mitä ilohuutoja siellä? Toinen puoli
kaupunkia on liikkeellä. Miksi tässä jaarittelemme? Pois Capitoliin!
KAIKKI. Tulkaa, tulkaa!
1 KANSALAINEN. Vait! Ken tuossa tulee?
(Menenius Agrippa tulee.)
2 KANSALAINEN. Menenius Agrippa, se kunnon mies, joka aina on
kansaa rakastanut.
1 KANSALAINEN. Hän se on jotenkin kelpo mies; kunhan vaan
kaikki muut olisivat samanlaisia.
MENENIUS. Mik' ompi, kansalaiset? Minne matka. Kädessä seipäät,
kanget? Mikä nyt on?
1 KANSALAINEN. Asiamme ei ole senaatille tuntematon, he ovat jo
kahden viikon ajan kuulleet hoettavan mitä aiomme tehdä ja minkä nyt
tahdomme heille työssä näyttää. Sanotaan köyhillä armon-anojilla
olevan vahvat keuhkot, mutta nyt saavat tuta, että meillä on vahvat
kouratkin.
MENENIUS. Mut, hyvät ystävät ja naapurukset, Näin hukka teidät
perii.
1 KANSALAINEN. Mahdotonta; Hukassa tässä ilmankin jo ollaan.

MENENIUS. Mut, ystäväni, tietkääs, patriiseilla On hellin huoli teistä.
Tänä puutteen Ja hädän aikana te yhtä hyvin Taivasta sauvoillanne
piestä voitte Kuin Rooman valtaa, joka tietään kulkee. Tuhannet
suitsivitjat katkaisten, Vahvempirenkaiset, kuin millä häntä Sitoa voitte
te. Tää kallis aik' on Jumalten työt', ei patriisein. Täss' auttaa Vain
polven notkistus, ei käsivarret. Ah! kurjuutenne ajaa teitä sinne, Miss'
isompi on kurjuus tarjona. Ja vallanpitäjiä soimaatten te, Joill' isällinen
teist' on huoli, vaikka Kirootte heitä niinkuin vihamiestä.
1 KANSALAINEN. Huoliko meistä? -- Vieläkö mitä! -- He eivät
milloinkaan ole meistä huolineet. Antaneet meidän nälkään nääntyä, ja
omat aittansa viljaa täyteen ahtaneet; säätäneet kiellon koron
kiskomiselle, auttaakseen koronkiskureita; päivittäin peruuttaneet
terveellisiä lakeja, rikkaita vastaan säädettyjä, ja päivittäin keksineet
yhä ankarampia asetuksia, kahlehtiakseen ja sortaakseen köyhää, jos ei
sota meitä niele, niin he meidät nielevät, ja siinä se on heidän
rakkautensa meitä kohtaan.
MENENIUS. Nyt teidän myöntää täytyy, että joko Olette merkillisen
ilkeät Tai tyhmäpäiset pöllöt. Sievän sadun Nyt kerron teille; tunnette
sen ehkä, Mut koska tarkoitukseeni se sopii, Niin ehkä juttelen sen
vielä kerran.
1 KANSALAINEN. Antakaa kuulla; vaan älkää luulkokaan, että voitte
herjamme suittaa tuolla tarinallanne. Antakaa kuulla, olkaa niin hyvä!
MENENIUS. Kerranpa kaikki ruumiin-osat nousit Kapinaan vatsaa
vastaan, tehden kanteen,