ynsi?t? halveksimista, eik? parempi k?rsi? Menalcasta, vaikka t?m? on musta ja sin? olet kirkas kuin p?iv?? Oi ihana poikanen! El? luota liioin kauneuteesi. Valkoiset ligusterit j?tet??n varisemaan; mustat mustikat poimitaan. Sin? halveksit minua, Alexis, etk? kysy, kuka olenkaan, kuinka rikas olen lumivalkiasta karjasta, kuinka maidosta rikas. Tuhat lammasta kulkee minulla laitumella, Sicilian vuorilla. Tuoretta maitoa ei minulta puutu kes?ll?, ei talvella. Min? laulelen samaa, mit? Circen Amphioninki oli tapa laulella Aracynthon vuorella Atticassa, kun kutsui karjaansa kotiin. Enk? ole niin tuiki rumakaan. Nykyj??n n?jin rannalla kuvani, kun meri tuulilta seisoi tyvenen?. Jos tahdot arvostella, niin en pelk?? Daphnia, saati vaan ei kuvani minua pet?. Oi, joska sinulle lyst?isi asua kanssani n?ill? ylenkatsotuilla maaseuduilla ja n?iss? mataloissa majoissa, sek? ampua hirvi? ja saatella kililaumaa viheri?itsev?n ibis-juuren luokse! Silloin t??ll? metsiss? minun kanssani osoitteleisit Pania laulannossa. Pan oli ensim?inen, joka opetti vahalla yhdist?m??n usiainpia ruokoja. Pan pit?? huolen lampaista ja lammasten paimenista. Etk? tarvinne katua huilulla kuluttaneesi huuliasi. Sit? samaa osataksensa, mit? ei Amyntas tehnyt? Minulla on seitsem?st? eripaksuisesta katkon-putkesta liitetty huilu, jonka Damoetas muinen minulle lahjoitti, sanoen kuollessansa: sin? olet toinen, jolla t?m? nyt on. N?in sanoi Damoetas; ja tyhm? Amyntas kadehti t?t?. Ilman t?t? on minulla kaksi valkian-kirjavata mets?kaurista, jotka l?ysin vaarallisessa laksossa. N?m?t tyhjent?v?t jokap?iv? kahden lampaan nis?t, ja niit? pid?n min? sinua varten. Jo ammoin on Thestylis pyyt?nyt saada vied? ne minulta; ja h?n ne saapiki, koska lahjani ovat mielest?si halvat. Tule siis t?nne, kaunis poikanen! Kah, kuinka nymphit kantavat sinulle lemmenkukilla t?ytettyj? vasuja! Valkoinen Najadi poimii sinulle keltavia orvokkia ja valmukukkia, joihin liitt?? narcissia ja hyv?nhajuisia tillikukkia; sitte koristelee h?n pehmeit? vaccini-kukkia kellahtavilla kultakukilla, seotellen niihin villikaneelin ja muita sulohajuisia kukkasia. Itse olen poimiva harmaita omenoita lienteine untuvineen, sek? kastani-p?hkin?it?, joita Amaryllini rakasti. N?ihin olen lis??v? vahakeltaisia luumuja: kunnia on annettava t?lleki hedelm?lle. Teit?ki, laakerit, olen poimiva, ja sinua myrttipensas, joka olet sit? l?hin arvossa; koska sill? tapaa aseteltuina annatte suloisia sekahajuja. Corydon! Sin? olet talonpoikainen. Alexis ei huoli lahjoistasi; ja jos lahjain annossa kilpailet, niin ei Iolas ole huonompi sinua. Voi, mit? nyt, raukka, itselleni tein? P??stin, onneton, etel?tuulen kukkasiin ja mets?-siat kirkkaille l?hteille. Ket? pakoilet, mielet?n? Jumalatki ja Dardanian Pariski asuivat metsiss?. Pallas itse asukoon linnoissa, jotka rakenti; meille kelvatkoot mets?t ennen kaikkia. Julma leijona ajelee sutta, susi itse vuohta; vallaton vuohi etsiskelee kukoistavaa cytiso-pensasta, Corydon sinua, Alexis! Oma mielipiteens? vieh?tt?? itsekutaki. Katsos, kuinka h?rj?t tuovat takasi auroja, jotka rippuvat ikeiss?, ja kuinka laskeutuva aurinko kaksikerroittaa kasvavat varjot. Rakkaus polttaa minua yht?hyvin; sill? lieneek? rakkaudella m??r??? Oi Corydon, Corydon! Mik? mielett?myys sai sinussa vallan? Puolileikattuna rippuu sinulla viinik?ynn?s lehtev?ss? jalavassa. Miksi et kernaammin pajun oksista ja pehmeist? kahiloista nido ehki jotaki, mit? tarve vaatii? Kyll? olet l?yt?v? toisen Alexin, jos t?m? sinua halveksii."
Kolmas Ecloga.
Palaemon.
Menalcas.
Sanos minulle, Damoetas, kenenk? on karja? Onko se Meliboeon?
Damoetas.
Ei, vaan Aegon'in. Aegon sen nykyj??n j?tti minulle.
Menalcas.
Oi lampaat! Oi te onneton karja! Sill? aikaa, kun h?n itse lempii Neaeraa ja pelk??, ett? t?m? pit?? minun h?nt? parempana, lyps?? t?m? vieras kaitsija lampaat kahdesti tiimassa. Kunto viepyy karjalta ja maito karitsoilta.
Damoetas.
Tied?p? toki m??r?lt? soimata miehi? mokomista. Tied?np? min?ki, kuinka sinua -- -- -- silloin kun kauriit syrjitt?in katselivat, ja miss? luolassa -- -- -- vaikka Nymphit kevytmielisesti vaan naurahtelivat.
Menalcas.
Se oli silloin, luullakseni, kun n?kiv?t minun konnamaisesti vesurilla leikkovan Myconin pensahistoa ja nuoria viinik?ynn?ksi?.
Damoetas.
Taikka kun t??ll? vanhain saksantammein luona taitoit Daphnin jousen ja vasamat, joita sinun, ilki? Menalcas, k?vi kateeksi, kun n?jit ne olevan pojalle annetut. Tottapa olisit kuollut, jos et olisi jollaki tavalla saanut vahinkoa tehd?.
Menalcas.
Mit?h?n is?nn?t tehnev?t, kun rosvo-orjat tuollaisia julkenevat? Enk? n?hnyt sinua, kelvoton, kun v?ijyksiss?si kaappasit Damonin kauriin, Lyciscan kovasti haukkuissa. Ja kun huusin: "minne tuo nyt rient??? Tityrus, korjaa karjasi!" -- Silloin sin? jo olit saraheinikossa k?tk?ss?.
Damoetas.
Koska tuli voitetuksi laulannossa, eik? olisi pit?nyt h?nen antaa minulle se kauris, jonka huiluni h?nelt? lauluilla ansaitsi? Jos et tied?, niin sanon, ett? tuo kauris oli minun. Damon itse sen minulle tunnusti; mutta sanoi ei saattavansa sit? antaa.
Menalcas.
Sin?k? h?nen voitit laulannossa? Onko vahalla liitetty? huilua koskaan sinulla ollutkaan? Eik?, k?lpys, ole tapasi ollut r?myisell? ruo'olla tienhaaroissa tuhlailla pahanp?iv?isi? lauluja.
Damoetas.
Tahdotko siis, ett? vuorottain koetamme kesken?mme, mit? kumpiki osaa? Min? panen t?m?n lehmyisen veikkaan (ettet tuota hylkisi, niin tied?, ett? sit? lypset??n kahdesti p?iv?ss?, ja se imett?? kahta vasikkaa). Sano sin?ki, mill? pantilla kilpailet kanssani?
Menalcas.
Karjasta en uskalla mit??n panna veikkaan kanssasi. Minulla on, n?et, is? ja kova ?itipuoli kotona. Kahdesti p?iv?ss? molemmat lukevat karjan, ja toinen lukee vohlat. Mutta, koska mielesi tekee hullutella, niin panen sen, mink? itseki olet tunnustava paljoa paremmaksi, nimitt?in nuot saksantammiset pikarit, jumalallisen Alcymedonin puolikorkiat teokset, joihin on koverimella taiten kuvattu notkia viinik?ynn?s, joka peitt?? kalvakan muratin lev?ll? olevat ryp?leet. Keskell? on kaksi kuvaa, Conon ja joku toinen, en muista kuka, joka puikollaan on piirustanut ihmisten n?ht?v?ksi koko maanpiirin, sek? mitk? ajat ovat leikkaajan, mitk? kym?r?n kynt?j?n muistettavat. Enk? ole huuliani niihin viel? koskettanut, vaan pid?n niit? tallella.
Damoetas.
Minulleki on sama Alcymedon tehnyt
Continue reading on your phone by scaning this QR Code
Tip: The current page has been bookmarked automatically. If you wish to continue reading later, just open the
Dertz Homepage, and click on the 'continue reading' link at the bottom of the page.