Aseet pois!

Aseet pois!

Project Gutenberg's Aseet pois!, by Bertha von Suttner and Alli Nissinen This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included with this eBook or online at www.gutenberg.org
Title: Aseet pois!
Author: Bertha von Suttner and Alli Nissinen
Release Date: February 24, 2006 [EBook #17846]
Language: Finnish
Character set encoding: ISO-8859-1
*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK ASEET POIS! ***

Produced by Matti J?rvinen, Tuija Lindholm and Distributed Proofreaders Europe.

ASEET POIS!
Bertha von Suttner
Tekij?n luvalla mukaellusta painoksesta suomentanut Alli Nissinen
Ensimm?isen kerran julkaissut Kustannusosakeyhti? Otava 1895. Digitalisoitu kolmannesta painoksesta, joka ilmestyi 1912.

Seitsentoista vuotiaana olin sangen haaveileva tytt?. T?m?n olisin jo varmaankin unhottanut, jollei minulla olisi tallella sen aikaisia p?iv?kirja-muistoonpanojani. Mutta n?iss? muistoonpanoissa ovat entiset haaveiluni, korkealle t?ht??v?t ajatukseni ja ylenpalttiset tunteeni tulleet ikuistetuiksi, ja siten voin min? nyt l?hemmin tarkastella sit? kirjavaa ajatusten tulvaa, joka liikkui siin? tyhm?ss?, kauniissa tyt?np??ss?. T?m?n p??n kauneuden kertovat minulle vanhat valokuvat, vaikka kuvastimeni ei en?? siit? mit??n tied?. Voin k?sitt?? millainen kadehdittava olento tuo nuori, ylistetty, kaiken komeuden ja loiston py?rteess? el?v? Martha Althaus lienee ollut. Punaiset muistoonpanovihkoset kertovat kumminkin paljon runsaammin alakuloisia, kuin rajatonta nuoruuden riemua ilmaisevia tunteita. Ja min? kysyn itselt?ni: olinko todellakin niin kiitt?m?t?n, ett? en huomannut onneani ja mukavuuttani, joka oli osakseni tullut, tahi olinko niin typer?, ett? luulin ainoastaan synk?n alakuloisuuden olevan kyllin arvokasta runollisin sanoin ilmaistavaksi ja ikuistutettavaksi vaikeneville p?iv?kirjan lehdille.
Kohtaloni ei tyydytt?nyt minua, sill? vihkoon olin kirjoittanut:
?Oi, Jeanne d'Arc, sin? taivaan suosima sankarinainen, jos min? olisin sinun sijassasi! Saada heiluttaa valtioviiri?, saada kruunata kuninkaani ja sitte -- kuolla -- kalliin is?nmaan edest?! --?
Tilaisuutta n?iden kainojen toiveiden t?ytt?miseen ei kuitenkaan, valitettavasti kyll?, tarjoutunut. Ei minun my?sk??n sallittu kristittyn? marttyyrina tulla villien petojen raadeltavaksi ja siten kuolla, toivomus, joka muistiin panojeni mukaan vuotena 1853 oli palavan intoni korkeimpana p??m??r?n?. Minun t?ytyi yh? edelleenkin huo'ata tiet?en, ett? ne ty?t, joita sieluni halasi, j?isiv?t tekem?tt?, ja ett? el?m?ni p??piirteiss??n olisi turhaan kulunut. Oi, miksi ei minusta ollut tullut poika, silloin olisin voinut saada toimeen jotain suurta ja ihanaa! Historia n?ytt?? meille hyvin harvoja esimerkkej? naisten urost?ist?. Miten harvoin onkaan meill? Gracchoja poikina, miten harvoin saammekaan kantaa miehi?mme Weinsbergerporttien l?pi, ja miten harvoin huutavatkaan miekkoja-heiluttavat unkarilaiset meille: ?El?k??n Maria Teresia, meid?n kuningattaremme!? Mutta kun on mies, niin ei tarvitse muuta kuin tarttua miekkaansa ja rynn?t? maailmaan saamaan kunniaa ja laakereita, voittamaan maailmanvaltoja, niinkuin Bonaparte, tahi valtaistuimia, niinkuin Cromvell. Muistan, ett? korkein ajatus, mik? minulla oli inhimillisest? suuruudesta, oli sotaisa urhoollisuus. Oppineita, runoilijoita ja muita suuria miehi? kohtaan oli minulla tosin jonkun verran kunnioituksentunnetta, mutta varsinaista *ihailua* her?ttiv?t minussa ainoastaan taistelukent?n voittoisat sankarit. Ne olivat historian etevimm?t kannattajat, ne ohjasivat kansojen ja maiden kohtalot, ne olivat merkityksen ja suuruuden puolesta yht? korkealla muiden ihmisten yli, kuin Alppien ja Himalajan huiput ovat yli laakson ruohojen ja kukkaisten.
T?st? kaikesta en kuitenkaan tarvitse tehd? sit? johtop??t?st?, ett? minulla olisi ollut erityinen sankariluonne. Asia oli yksinkertaisesti sellainen, ett? min? olin haaveileva ja tulin hyvin helposti hurmaantuneeksi, ja olihan silloin aivan luonnollista, ett? etup??ss? innostuin siit?, jota enimm?n ylistettiin sek? oppikirjoissani ett? ymp?rist?ss?ni.
Is?ni oli kenraali it?valtalaisessa armeijassa, ja h?n oli ottanut osaa taisteluun Custozzan luona ?is?? Radetskyn johdolla, jota h?n melkein ep?jumaloitsi. Millaisen joukon kertoelmia sotaretkest? sainkaan kuulla! Minun rakas is?ni oli niin ylv?s sotaisista muisteloistaan ja puhui sellaisella ihastuksella niist? sotaretkist?, joihin h?n oli ottanut osaa, ett? ehdottomasti tunsin s??li? niit? miehi? kohtaan, joilla ei sellaisia muistelmia ollut. Ja miten alentavaa olikaan mielest?ni naissukupuolelle, ettei se saanut tuolla ylevimm?ll? tavalla tuoda ilmoille is?nmaanrakkauttaan ja kunniantunnettaan. Jos joskus kuulin puhuttavan naisten pyrinn?ist? p??st? yhdenarvoisiksi miesten kanssa, niin k?sitin vapaudenaatteen vaan siten, ett? se tarkoitti naistenkin p??semist? aseilla varustettuna sotatantereelle. Miten kauniisti kerrotaankaan historiassa Semiramiksesta tahi Katarina II:sta:
?H?n k?vi sotaa sen ja sen naapurivallan kanssa -- -- -- h?n voitti sen tahi sen maan? --.
Ylip??ns? on historia, sellaisena kuin se nuorille esitet??n, paras syy siihen, ett? nuoriso ihailee sotaa. Historiallisissa oppikirjoissa painetaan lasten mieleen, ett? sotajoukkojen p??llikk? panee yh? toimeen teurastuksia, ett? teurastukset niin sanoakseni ovat se vaikutin, jonka nojalla kansojen historia vierii edelleen l?pi aikojen; ne ovat j?rk?ht?m?tt?m?n luonnonlain seurauksia ja niiden tulee aina uudistua niinkuin myrskyjen ja maanj?ristysten: niihin tosin yhtyy paljon kauhua ja hirmua, mutta t?m? tulee t?ydellisesti palkituksi yleisesti t?rkeiden seurausten ja sen kunnian ja kuuluisuuden kautta, jonka yksityiset sill? tavoin voivat saavuttaa, ja vihdoin sen tietoisuuden kautta, ett? on suuremmoisimmalla tavalla t?ytt?nyt velvollisuutensa. Onko olemassa mit??n ihanampaa kuolemaa, kuin kuolo sotatantereella? Onko olemassa kadehdittavampaa kuolemattomuutta, kuin se mik? tulee kaatuneen sankarin osaksi? T?m? kaikki opetetaan selv?sti ja varmasti kaikissa luku- ja oppikirjoissa, jotka ovat kirjoitetut ?koulua varten?, ja joissa varsinaisen historian rinnalla, joka ainoastaan kuvataan pitk?n? sotatapausten lankana, kerrotaan yksinomaan urhokkaista asetoimista. T?m? kuuluu is?nmaalliseen kasvatustapaan. Koska jokaisesta pojasta aikaa my?ten t?ytyy tulla is?nmaan puolustaja, tulee lapsen ihastusta t?h?n parhaimpaan kansallisvelvollisuuteen her?tt?? ja muodostaa.