Anna Liisa; Kotoa pois

฀Anna Liisa; Kotoa pois

The Project Gutenberg EBook of Anna Liisa; Kotoa pois, by Minna Canth This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included with this eBook or online at www.gutenberg.net
Title: Anna Liisa; Kotoa pois
Author: Minna Canth
Release Date: August 13, 2004 [EBook #13173]
Language: Finnish
Character set encoding: ISO-8859-1
*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK ANNA LIISA; KOTOA POIS ***

Produced by Tapio Riikonen

ANNA LIISA; KOTOA POIS
Kirj.
Minna Canth
1920 (1895).

ANNA LIISA
N?ytelm? kolmessa n?yt?ksess?

HENKIL?T:
KORTESUO, tilallinen. RIIKKA, h?nen vaimonsa. ANNA LIISA, | heid?n tytt?ri??n. PIRKKO, | JOHANNES KIVIMAA, Anna Liisan sulhanen. MIKKO, tukkimies, Kortesuon entinen renki. HUSSO, h?nen ?itins?. ROVASTI, | L??K?RI, | kirkonkyl?n herroja. NIMISMIES, | KAUPPIAS. | RISTOLAN EM?NT?. HEIMOSEN EM?NT?. KATAJAM?EN IS?NT? y.m. kyl?l?isi?.

(Tupa Kortesuon talossa. Per?ll? ovi. Siit? oikeaan uuni. Etulavalla vasempaan ristikkojalkainen p?yt?, oikeaan korkeat luomapuut. Penkki? sein?mill? ynn? p?yd?n ymp?ri. Vasemmalla sein?ll? kaksi ikkunaa, oikealla yksi.
Anna Liisa luo kangasta. H?n on valkoverinen, solakka nainen, surumieliset, suuret, siniset silm?t, kaunis, mutta hiukan kalpea; h?nen vaaleat hiuksensa riippuvat paksulla palmikolla takana. Hetken p??st? tulee Johannes sis??n.)
JOHANNES. P?iv??, Anna Liisa.
ANNA LIISA. Johannes! Sep? hauskaa.
JOHANNES. Sattuipa hyvin, kun tapaan sinut t??ll? yksin?si. Viel?k? sin? nyt alotat kangasta?
ANNA LIISA. Viel?.
JOHANNES. Ja aijot saada sen valmiiksi my?s?
ANNA LIISA. T?ytyy. T?st?, n?etk?s, tulee vihkim?leninki.
JOHANNES. El?? Vai vihkim?leninki! Mutta kyll?p? sitten saat pit?? kiirett?. Sill? tied?tk?s mit? minulla nyt on mieless??
ANNA LIISA. Noo? Annahan kuulla.
JOHANNES. Ehei!--Ei sit? noin ty?t? tehdess?, se kun on niin ylen t?rke?t?. K?y istumaan tuonne p?yd?n luokse, niin kerron.
ANNA LIISA (s?ps?ht??) Ylen t?rke?t?? Mit? se sitten onkaan?
JOHANNES. Ei mit??n ik?v??. El? pelk??. Kovin sin? olet paha s?ikkym??n.
ANNA LIISA (pyyhk?isee otsaansa, rauhoittuu). Niin, eik? se ole hupsua? Turhanp?iv?isest? kun aina veret s?v?ht?v?t.--Istu sin? penkille tuohon, min? otan jakkaran.
JOHANNES (silittelee h?nen hiuksiaan). Siihenk? sin? taas asetut alas? Tulisit ennemmin t?nne polvelleni.
ANNA LIISA. Ei, anna minun istua n?in ik??n. T?ss? sinun jalkojesi juuressa on niin hyv? olla.
JOHANNES. Mutta syliss?ni olisi viel? parempi. Tulepas koettamaan.
ANNA LIISA. Ei, ei. En min? tule.
JOHANNES. Et tule? Miksi et tule?
ANNA LIISA. En nyt. Sitten toisen kerran.
JOHANNES. Sittenk?, kun olen kertonut asiani? Tuletko sitten?
ANNA LIISA. No, ehk?p?.
JOHANNES. Hyv? on. Min? pid?n kiinni sanastasi.
ANNA LIISA. Mutta mit? sinulla nyt on sitten mieless?si?
JOHANNES. Sit? vaan, ett? panemma kuulutuksiin ensi pyh?n?. Ja kolmen viikon p??st? pid?mme h??t.
ANNA LIISA. Niink? pian?
JOHANNES. Niin, mit?s niist? en?? viivyttelee. Kuta likemp?n? se aika on, sit? parempi. Vai kuinka sinusta?
ANNA LIISA. Minusta samoin. Mutta mit?h?n siit? arvelee is? ja ?iti?
JOHANNES. Min? heilt? kysyn. Ovatko he kotosalla?
ANNA LIISA. Kyll? luulen. Eiv?tk? liene siell? jossain kartanolla.
JOHANNES. Sitten saamme heti kuulla. Mutta nyt syliini ensin.
ANNA LIISA. El?h?n viel?. Meill? olisi niin paljon puhuttavaa, Johannes.
JOHANNES. Voimme sen tehd?, vaikka istut t?ss? polvellanikin.
ANNA LIISA. Ei siit? tule mit??n. Tied?th?n sen ennest??nkin.
JOHANNES. No, puhutaan sitten pian.--hyvin pian.
ANNA LIISA. Min? vaan en tied?, kuinka alkaisin.
JOHANNES. Ala lopusta.
ANNA LIISA. Ei, el?p?s laske leikki?. Puhutaan ihan vakavasti.
JOHANNES. Puhu sin?, min? kuuntelen, enk? naura ensink??n.
ANNA LIISA. Ennenkuin menn??n pappilaan, min? viel? kysyisin sinulta, Johannes: oletko varma siit? ettet t?t? koskaan kadu?
JOHANNES. Mink?t?hden katuisin, kun min? sinua rakastan?
ANNA LIISA. Niin, mutta rakastatko sill? rakkaudella, joka kaikki kest??, kaikki k?rsii, kaikki anteeksi antaa?
JOHANNES. Eik? koskaan sammu. Juuri sill?, tytt?seni. Ja nyt on minun vuoroni puhua.
ANNA LIISA. Puhu.
JOHANNES. Min? sanon nyt ensinn?kin, ett?--?
ANNA LIISA. Ett?--?
JOHANNES. Ett? sin? olet niin--niin ihmeen kaunis, Anna Liisa.
ANNA LIISA. Sit?k? vaan?
JOHANNES. Ei, viel? min? sanon muutakin. Sanon senkin, ettei koko maailmassa ole toista sinun vertaistasi tytt??, ei miss??n suhteessa.
ANNA LIISA. Voi, Johannes, tuohan se minua juuri--
JOHANNES. El? keskeyt?, anna minun puhua loppuun.--Ei miss??n suhteessa, niinkuin jo sanoin. N?es, nyt puhun min?kin vakavasti. Tied?tk?s, Anna Liisa, mik? se oli, joka sinussa miellytti minua viel? enemm?n--paljon, paljon enemm?n kuin kauneutesi ja solakka vartalosi? Se oli juuri tuo hiljainen, tasainen olentosi. Sin? olit minusta ihan toisenlainen kuin muut nuoret. Paljon syvempi, paljon kehittyneempi. Niinkuin sinulla olisi ollut enemm?n tunteita ja enemm?n ajatuksia kuin muilla kell??n. Ja niinkuin sin? olisit ollut paljon ylemp?n? meit? muita--
ANNA LIISA. Ei--ei! Johannes, lopeta jo.
JOHANNES. Niin, henkisesti ylemp?n?, tarkoitan, henkisesti ja siveellisesti--
ANNA LIISA. El? puhu noin. Sin? masennat minut.
JOHANNES. Mik? on totta, se on totta.
ANNA LIISA. Ei, se ei ole totta. Min? en ole muita parempi--huonompi, p?invastoin. Se minua juuri kauhistuttaa, kun sin? luulet minusta niin liian paljon hyv??.
JOHANNES. Kas nyt! Luuletkos, ett? olisin sinuun rakastunut, ellen olisi uskonut sinusta hyv???
ANNA LIISA. Seh?n se on!
JOHANNES. Taikka ett? olisin sinuun n?in yh? enemm?n kiintynyt, jos olisin tullut muuta kokemaan?
ANNA LIISA. Min? koetan olla hyv?, Johannes. Min? koetan tehd? parastani.
JOHANNES. Sinun ei tarvitse koettaa. Sin? olet hyv? ilmankin. Sin? et osaa olla muuta kuin hyv?. (Painaa h?nen p??t?ns? taaksep?in, katsoo h?nt? silmiin.) No, mit? nyt, Anna Liisa? Sinullahan on kyynelet silmiss?si?
ANNA LIISA. Eik?s mit?!
JOHANNES. Ihan selv?sti. El? v?it? vastaan, n?enh?n min?.
ANNA LIISA. Nep? kuivuvat siihen paikkaan. Nyt niit? ei en?? olekaan. Onkosta?
JOHANNES.