Alla kasvon kaikkivallan

뫖
Alla kasvon kaikkivallan, by Eino Leino

The Project Gutenberg EBook of Alla kasvon kaikkivallan, by Eino Leino This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included with this eBook or online at www.gutenberg.net
Title: Alla kasvon kaikkivallan
Author: Eino Leino
Release Date: December 24, 2004 [EBook #14440]
Language: Finnish
Character set encoding: ISO-8859-1
*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK ALLA KASVON KAIKKIVALLAN ***

Produced by Tapio Riikonen

ALLA KASVON KAIKKIVALLAN
Mystillinen trilogia
Kirj.
Eino Leino
1917.

SIS?LLYS:
ALLA KASVON KAIKKIVALLAN. Mystillinen trilogia. Er??n aikansa lapsen ajatuksia, tunnustuksia ja kaukon?kyj?
Itsest?ni min? vain todistan
I. Jumaltieto
T?hdet Ihmiset Pajavirsi Lemmenvirsi Tietovirsi Taitovirsi Kirkkovirsi Kuningasvirsi Tuomarivirsi Toukovirsi Mieronvirsi T?ydelliset
II. Jumaltunto
Syvyyden ??ni? Laiva Syd?men hyvyys Runous ja taide Ristiriita Jumala on rakkaus Itsetutkistelua Rikos Neiet niemien neniss? Nuori V?in?m?inen Sininen loihtu Aurinkolaulu Piika pikkarainen Yksil? ja yhteiskunta Neien surma Vastahankaan Raivottaret Iltah?m?r? Myrskyjen nokka Taivaan vallat Kuolema Kiertokulku Maailmanloppu Niniven lapset Kohtalottaret Maailmantaiteilija
III. Jumaltahto
Yleis-itsel? J?lleensyntyminen Ristin tie Kansan suosio Rauhantekij? Mestari Vapaus Itse-uhri Jumalan yrttitarha Polun p??ss? N?kym?t?n saattaja Uni-el?m? Myrsky-ihmiset El?m?n muukalaiset Kuolemattomuuden toivo Oikeudenmukaiset Yli-ihminen Neitsyt-?iti
Epilogi

ALLA KASVON KAIKKIVALLAN
Mystillinen trilogia
Er??n aikansa lapsen ajatuksia, tunnustuksia ja kaukon?kyj?
(1917)

ITSEST?NI MIN? VAIN TODISTAN.
Tied?n, ett? H?n on olemassa.
H?n, jota kaikki kirkkokunnat kiitt?v?t ja jonka palvelus on yhteist? kaikille uskonnoille.
Laki tai Logos, Henki tai Herra, Brahma tai Jehova, kaikki ovat yht? hyvi? nimi? H?nelle. P??asia, ett? H?n on H?n ja ett? me H?nen nimell??n k?sit?mme Kaiken-Yhteytt? ja maailmanrakenteen ??ret?nt?, ihmeellist?, itsetietoista j?rke? ja j?rjestyst?.
Omasta puolestani nimit?n H?nt? mieluimmin Jumalaksi.
H?n on! Maailmankaikkeus ei ole en?? tyhj? ja autio minulle.
En ole l?yt?nyt H?nt? kirjoista enk? kansantaruista, en luonnosta enk? yksil?iden ja kansojen el?m?st?. Olen l?yt?nyt H?net omasta kuolemattomasta itsest?ni.
Nyt n?en H?net kaikkialla.
En aio todistella H?nen olemassa-oloaan enk? edes koettaa kuvailla H?nen olemustaan, sill? eiv?th?n mitk??n ihmiskielen eiv?tk? ihmismielen sanat kuitenkaan riitt?isi siihen.
Aion laulaa vain kuin lintu ??nell?ni. Aion kuuluttaa vain H?nen ij?ist? kunniaansa.
Teen sen ilosta enk? velvollisuudesta.
Teen sen saman luonnollisen v?ltt?m?tt?myyden voimasta kuin meri pauhaa tai koski kohisee, kuin aamukaste kimaltelee auringossa tai k?rsiv?n poskelta kyynel vier?ht??.
Laulunlahjani pyh? pakko se on. Tied?n sen H?nelt? saaneeni, tahdon tuntea sen H?nelle my?s takaisin antavani.
H?n on tehnyt suuren ihmeen minussa. Ja nyt n?en min? pelkk?? ihmett? kaikkialla.
Tuskin tulevat n?m? n?kemykseni ket??n toista hy?dytt?m??n tai kenellek??n muulle H?nen olemassaoloaan todeksi vakuuttamaan. Enk? usko, ett? ihmiset olisivat edes onnellisemmat, jos niin tapahtuisi.
Mutta min? olen varma siit?, ett? he silloin olisivat hiukan lempe?mm?t ja hiukan laupiaammat toisilleen.
Olen liian vanha jaksaakseni k?sityst?ni muille tyrkytt??. Olen liian viisas edes koettaakseni k??nnytt?? ket??n samoin uskomaan ja ajattelemaan.
H?n on opittava eik? opetettava.
H?n on tunnettava, kunkin omassa mieless??n ja omassa sielussaan, eik? kaikkialla ja joka hetki suullaan tunnustettava.
Mutta kerran tai kaksi el?m?ss??n saattaa ehk? tehd? sen, H?nen pyh?? nime??n turhaan lausumatta, silloin kun tuntee, ett? H?nen suuri hetkens? on l?hestynyt.
Silloin on H?nen nimens? mainittava. Silloin on kuulutettava H?nen kunniaansa.
Tuo hetki tulee joskus jokaiselle.
Nyt on se tullut minulle. En voi v?ist?? enk? v?ltt?? sit?, en voi valehdella enk? teeskennell? H?nen edess??n.
Itsest?ni min? vain todistan.

I. JUMALTIETO.
?Vain t?ydellisille voi H?n ilmoittaa itsens? t?ydellisen?.?

T?HDET.

1.
Seisoin yksin hiljaisessa talvi-y?ss?. N?in maailmoiden ??rett?myyden kuin korkean t?htiteltan kaartuvan ylitseni.
??net?n hartaus t?ytti minut. Ei pelko eik? vavistus, vaan pyh?, rajaton kunnioitus ja kiitollisuus kaiken sen suuren ja ij?isen edess?, jota tunsin olevani kutsuttu aavistamaan, vaikka en ehk? valittu tajuamaan tai kenellek??n muulle tajuttavaksi tekem??n.
Siksi huokasi sieluni kohti korkeutta:
--T?hdet kirkkaat! Mit? saattaa kurja kuolevainen tiet?? H?nest?, joka oli, joka on ja joka yksin on todella olevainen?
Vy?ryi vastaus kuin syvien vetten pauhu. Taikka saapui se minun omasta syd?mest?ni:
--Kukaan ei voi tiet?? H?nest? enemp?? kuin kukin tulee H?nt? omassa itsess??n tuntemaan.
Eik? tuo vastaus viel? tyydytt?nyt minua.
Se vain her?tti toisia kysymyksi?. Kuulin niiden ponnisteleivan esille sielustani kuin tuskan ?hkyn?ll?:
--Miksi H?n ei siis ilmoita meille itse??n? Eik? H?n voi taikka tahdo tehd? sit?? Miksi H?n ei muuten valmistaisi meille tuon riemun vapautusta?
Antoi vastauksen kuin et?inen t?htikuoro. Taikka ehk? soinnahti tuon pulman kuullessaan kuin tuhansin kannelkielin oma korkeampi, henkisempi minuuteni:
--H?n tekee sen aina ja kaikkialla. T?ytyy olla vain korvat kuulla ja silm?t n?hd? sit? havaitakseen.
Eik? tuokaan vastaus viel? tyydytt?nyt minua. Mutta se vaiensi minut moneksi pitk?ksi tuokioksi.

2.
Mietin ja mietin. Tunsin, ett? tarvittiin rohkeutta tunnustaa julki, mit? nyt liikkui sielussani.
Min?k?, jumalankielt?j?, min?k?, tunnettu vapaa-ajattelija, min?k?, koneellisen maailmankatsomuksen tunnustaja, t?ss? seisoin yksin?isess? talvi-y?ss? ja kaikessa hiljaisuudessani tutkistelin suhdettani korkeimpaan olentoon?
Eik? se ollut tuiki naurettavaa?
Olihan maailman-arvoitus luonnontieteellisesti ratkaistu jo. Eih?n ollut mit??n Henke? ihmishenke? korkeampaa, ei mit??n Totuutta korkeampaa kuin ihmistotuus. Ihminen oli luomakunnan kruunu, syntynyt maan tomusta tosin, mutta s?teilev? jo kirkkaasti ja korkealle omalla valollaan.
Miksi ei tuo riitt?nyt sitten? Mik? pakotti minut t?ll? hetkell? jotakin toista, itse?ni suurempaa ja ij?isemp?? olentoa maailmankaikkeudesta etsim??n?
Ja mik? se oli tuo sis?inen ??ni, jonka kuulin koko ajan kuin et?isen kuparikellon korvissani kumahtelevan?
Ymm?rsin pian, ett? Totuuden ??ni se oli. Enh?n sit? voinut enk? tahtonut v?ltt??, sill? olinhan siit? saakka kuin opin ajattelemaan pyrkinyt Totuuteen.
Olisihan se ollut samaa kuin kielt?? oma henkinen