Aliina | Page 9

vaikeata oppia l?ksyj?si muuten.
Aliina muutti paikalla lukutapansa. Eiv?t en?? pojatkaan p??se h?nen lukemiselleen nauramaan.
Mutta eip? uusi tapa ollut niink??n helppo oppia. Sanat eiv?t katsomalla iskeytyneetk??n niin helposti muistiin. T?ytyi vaikeiden l?ksyjen ollessa turvautua samaan keinoon, jota Iida oli k?ytt?nyt, ja menn? erilleen, jossa sopi edes puolikuuluvasti antaa ??nen tulla muistin avuksi.
* * * * *
Talvi oli jo kev?iseen p?in kallistumassa. Iloisina palasivat oppilaat koulusta, sill? nyt oli annettu laskiaislupa. Aliina oli saanut opettajattarelta, joka johti tytt?jen k?sit?it?, oman ty?ns? lupap?iv?ksi mukaansa, siell? jouduttaakseen. H?n tunsi itsens? ylpe?ksi ty?st??n, sill? eip? moni ollut oppinut niink??n v?h?ll? neuvokilla virkkaamaan ja ompelemaan. T?m?n ajatuksen yhteydess? tulivat muutkin edistymiset mieleen. Monessa aineessa h?n jo voi ajatella olevansa muiden tasalla, mutta vastaamistavassa oli jotain vikaa, sen h?n oli tullut viimeiselt? huomaamaan. Opettaja nimitt?in antoi usein muiden korjata h?nen vastauksensa, vaikka ensin my?nsi, ett? ?niinh?n se on kirjassa?. H?n p??tti saada neuvoa Iidalta ja kysyi:
--Mik?h?n siin? on, kun min? en osaa oikein hyv?sti vastata, vaikka muistan l?ksyt ihan ulkoa?
--Osaathan sin? vastata, vakuutti Iida.
--Ei se mene aina oikein, v?itti Aliina.--Moni osaa paljon paremmin, vaikka eiv?t muuten muista l?ksyj??n niin hyv?sti.
--Mutta jos siin? on se esteen?, ett? sin? liika tarkasti seuraat l?ksyn sanoja, arveli Iida.
--Sittenh?n en osaisi mit??n vastata, jos en sanoja muistaisi, ep?ili Aliina.
--Eip? sit? tied?, sanoi Iida. Heit?p?s kerran v?h?n v?hemm?lle luvulle ja ajattele enemm?n sit? asiata, josta luet.
--Mutta min?p? en malta heitt?? v?h?lle, jos vaan on aikaa.
--Min? heitt?isin halulla, nauroi Iida,--ja lukisin mieluummin muita kirjoja. Ja sin? hyvin kyll? saatat l?ksyjesi lomassa lukea, kun on niin hyv? muisti, eik? ole muuta ty?t?. Min? haen yhden sisareni kirjan sinulle.
Aliina ei osannut k?ske? eik? kielt??, j?i vain uteliaana odottamaan. Ja kohtapa h?nell? oli k?dess? paksu kirja.
--Eih?n t?m? tule t?n? talvena luetuksi, ep?ili h?n.
--Ei siin? monta p?iv??k??n mene, kun alkuun p??see, sanoi Iida.
--Mist? ?Helenan perheest?? t?ss? kerrotaan? kysyi Aliina.
--Se on vaan kertomus niilt? ajoilta, kun ristinuskoa vainottiin.
Aliina alkoi selailla kirjaa, sill? raamatunhistoriasta tutuksi tullut aine alkoi miellytt??. Keskemp?? kirjaa sattui silm??n kirjeen muotoisia kappaleita, joihin huomio ensiksi kiintyi.
--Aloita alusta, et siit? muuten ymm?rr? mit??n, huomautti Iida.
Aliina aloitti alusta ja huomasi pian, ett? neuvo oli hyv?. Nyt h?n p??si tapahtumain perille alusta alkaen ja kiihtyv? uteliaisuus veti eteenp?in, jotta n?kisi, mit?h?n sitten tapahtui. M?enlasku, samoin kuin k?sity?t ja l?ksyt, unehtuivat kaikki mielest?. Koko sielullaan seurasi h?n Helenan perhett?. Lupap?iv?n iltana oli kirja puoliv?liss? menossa, eik? silt? olisi hennonut nukkumaankaan ruveta. Aamusilla petti uni niin ett? yl?snousu meni l?helle aamiaista.
--... Ja nyt min? en osaa mit??n, h?t?ili h?n ja luki sy?dess??n ja k?velless??nkin mink? enn?tti.
Tunnilla ei kumminkaan tullut suuria erehdyksi?. Pari vastausta vain meni v??rin, kun ajatukset sattuivat hairahtumaan Helenan perheen tapahtumiin. Nyt j?iv?t v?kisinkin kirjan sanat pois ja t?ytyi keksi? omasanaisia vastauksia ja ottaa niille vauhtia kysymyksest?, kuten muutkin tekiv?t.
--Osasitpahan vastata, vaikka et muistanut sanoja ulkoa, kehui Iida koulusta palatessa.
--T?ytyih?n minun osata, kun en malttanut enk? muistanut lukea l?ksyj?ni, kun se kirja oli niin hupainen. Mink? t?hden sin? et ole sit? ennen antanut?
--Sisareni kielsi, kertoi Iida.--Ei olisi nytk??n oikein mielell??n antanut, Sanoi minun turmelevan sinun koulunk?yntisi, kun opetan tarpeettomia lukemaan.
Aliina ei ensin oikein ymm?rt?nyt kiellon tarkoitusta ja yritti tulla ik?v?lle mielelle. Sitten h?n vasta p??si rauhaan, kun Iida selitti, ett? muutamat kuuluvat niin kiintyv?n t?m?nlaisiin kertomuksiin, etteiv?t malta mitenk??n lukea l?ksyj??n.
--Ensin min? toki l?ksyni opettelen, sanoi Aliina hiukan h?peiss??n, sill? v?h?? ennen oli ollut mieless? joutua Helenan perhett? lukemaan.
* * * * *
Kertomuskirjain lukemiseen p??sty? avautui Aliinalle ik??nkuin uusi maailma. Niihin kiintyi h?n kuin parhaisiin, uskollisiin yst?viin. Koti-ik?v?t muistuivat harvoin mieleen, selvimmin silloin, kun is? liikkui kirkolla p?in ja k?vi katsomassa. Is?n k?yntej? ei h?n ensink??n kaivannut. ?idin tulo ilahutti aivan toisella tavalla, mutta ei t?m?nk??n kehoituksista haluttanut l?hte? pyh?n aikoina kotona k?ym??n. Aliina sanoi s??liv?ns? hevosia, kun t?ytyisi asian alkaen kyydit? kouluun, vaikka todellisuudessa s??litti j?tt?? kesken jotain alulla olevaa kertomuskirjaa. H?nell? olikin jo kortteeritalonsa kirjastosta kaikki hupaisimmat kirjat luettuina ja hauskimmat paikat kahdestikin.
Aika oli jo kulunut huhtikuun loppuun. Koululaiset odottivat vapunp?iv?n lupaa ja iloitsivat sen l?hestymisest?. Samaan aikaan oli Aliinalla toinenkin odotus. Iida oli aina iltasilla jutellut tapahtumia ?V?lsk?rin kertomuksista?, jotka oli lainakirjastosta lukenut, ja n?ihin ihastui Aliina niin, ett? olisi tahtonut saada paikalla lukeakseen. Mutta ne olivat jossain pit?j?ll? lainassa, eiv?tk? tuoneet niit? takaisin, vaikka jo aikoja oli lainassaoloaika loppunut. Usein Aliina muisti k?yd? kysym?ss? opettajalta, joko on tuotu.--?Ei ole tuotu, mutta kyll? se kuukauden lopulla tuopi, muuten haetaan hakemalla?, lohdutteli aina opettaja. Ja niinp?s k?vikin. Vapunp?iv?n aattona meni opettaja kaapilleen ja kutsui Aliinaa ottamaan V?lsk?rin kertomuksia. Ilmestyi siihen muitakin halukkaita ja varsinkin Markkalan Ristjaan katsoi olevansa kokonsa ja ik?ns? puolesta oikeutettu.
--Annetaan Aliinalle, t?m? on niin monesti kysynyt, sanoi opettaja ratkaisten asian.
Syv??n niiaten l?hti Aliina kiirehtim??n kirjoineen tytt?jen joukkoon, jotka olivat kokoontuneet maantielle viev?n ver?j?n luo, siit? erotakseen itsekukin omalle haaralleen. Poikien ryhm?t pysytteliv?t v?h?n j?lemp?n?, he olivat saaneet semmoisen m??r?yksen opettajilta.
Maantie kun oli sulana, kuivalla hiekalla, eik? ollut n?kyviss? sellaisia kulkijoita, joista olisi tarvinnut v?litt??,