Aliina | Page 6

tytt?relleen Hiljalle tullut halu n?hd? serkkujaan, ja tyt?r sai siten is?ns?kin taipumaan. Hilja oli vuotta vanhempi Aliinaa ja enn?tt?nyt jo k?yd? rippikoulun. Olipa h?n sit? ennen saanut k?yd? v?h?n kansakouluakin ja kehittynyt siten enemm?n aikaihmiseksi. Viel? heid?n tuumansa silti sopivat yhteen. Aliina n?ytteli tavaroitaan mit? h?nell? oli, v?liin semmoisiakin, joiden Hilja huomautti kuuluvan pienille tyt?ille. Hiljalla kuului olevan enemm?n ja parempia, ainoastaan turkki oli Aliinalla parempi, niin ett? Hiljakin sit? kehui ja koetteli p??lleen.
--Joko olet pit?nyt t?t? miss??n p??ll?si? kysyi h?n.
--En miss??n, sanoi Aliina, muistaen samalla uhkauksensa.
--L?ht??n nyt viimeisen? pyh?n? yhdess? kirkkoon, esitteli Hilja.
--Kun antaisivat meille hevosen, sanoi Aliina ihastuneena esitykseen.
--Jos ei sinun is?si anna, niin kyll? minun is?ni antaa, vakuutti Hilja.
Tyt?t meniv?t kysym??n, ja aivan ensi mainitsemisella saivat hevosen lupaan ja rengin kuskiksi. Mutta tyt?t olivat innostuneet toistensa seuraan ja tahtoivat semmoista hevosta, jolla voisivat itse ajaa. L?ytyi semmoinenkin. Auvinen ei olisi kielt?nyt mit??n. H?n oli itse mukana laittamassa, ettei saanut tulla mik??n kohta huonosti, ja koetteli omin k?sin ajopelien jokaisen solmun ja liitoksen.
--Ajakaa hevosenne leipuri Saliniin, siin? ovat meille tuttuja, neuvoi H?linen, Hiljan is?.
--Mit?s ne siihen menisiv?t, huomautti Auvinen.--Onhan meill? vakituinen kirkkopaikka suntiossa.
--Kyll?p?h?n me osataan, sanoivat tyt?t ja l?htiv?t ajaa heilettelem??n.
Kahden ajaminen oli heist? hupaista, silloin ei ollut ket??n kuulemassa, jos mit? rupattelisi. Ja hevosen ohjastaminen sitten, se oli niin haluista ty?t?, ett? he v?h?n v?li? vaihtoivat ohjaksia. Hilja tiesi viel? keinon miten saada hevonen juoksemaan: vedettiin vain ohjakset ristiin ja silloinpa se antoi aika kyyti?.
--T?m?h?n hauskaa on, kun me arvattiin kahden l?hte?, ihasteli Aliina.
--Ja sin? pelk?sit, ettei is?si antaisi hevosta.
--Niinh?n min? ensin luulin.
--Eik? is?si tavallisesti anna mielell??n, mit? pyyt??? kys?isi Hilja.
--On tuo antanut.
--Pitik? miten paljon pyyt?? t?t? uutta turkkia?
--Ei ollenkaan.
--Eik? ollenkaan, ihmetteli Hilja.--Sep? on kovin hyv?.
Aliina oli kahden vaiheilla, puhuisiko en?? mit??n t?st? asiasta. Nuo ik?v?t muistot olivat kumminkin haihtuneet serkun seurassa, ja kun t?m? mainitsi is?st? kiitellen, ei h?nk??n voinut olla sit? kannattamatta.
--Ostihan se is? ilman tiet?m?tt? samanlaisen p??llisen ?idinkin turkkiin.
--Vai niin; sit? ei tullutkaan katsotuksi.
--Eip?h?n sit? laitettukaan, kun ?iti ei huolinut, vaan antoi my?d? piika-Vapulle, kertoi Aliina paheksien.
--Somapa on se t?ti ollut, s?esti Hilja Aliinan paheksumista. Mit?h?n tuo tuolle; etk? sin? ollut vastaan?
--Olinhan min?, vaan ei se auttanut mit??n.
--Joko se on tuo Vappu teill? monetta vuotta?
--Toista vuotta.
--Kuka teill? oli t?m?n edell? toisena piikana?
--Olipahan muuan Kovatar.
--Miss? se on nyt?
--Tuolla kuuluu olevan suutarin m?kill?.
--Onko se naimisissa?
--Ei ole...
Aliina alkoi ep?ill? serkkunsa uteliaisuutta ja kesken puheen kys?isi:
--Mink? vuoksi sin? sit? niin kyselet?
--Ilman aikojaan, sanoi Hilja ja alkoi kertoa oman kotinsa palvelijoista.
Heill? kuului olleen er?skin piika l?hes kymmenen vuotta ja melkein jokainen kaksi tai kolme vuotta.
Hiljalla oli aikomuksena kysy? enemm?nkin sukulaistalonsa el?m?st?, josta oli kuulunut yht? ja toista huhua, mutta kun h?n huomasi Aliinan k?yv?n alakuloiseksi, niin heitti kesken ja alkoi k??nt?? puhetta hupaisemmille aloille. Jopa se viimein joutui sulhasiinkin, vaikkei niist? Aliina tiet?nyt juuri mit??n.
--Onko sinulla jo sulhanen? osasi h?n kumminkin kysy?.
--Ei toki minulla viel?, kielsi Hilja nauraen.
--Taitaapa olla, koska tied?t niist? ja naurat, uteli Aliina.
--Ei ole, ihan todella, vakuutti Hilja.--Oli niit? kansakoulussa ollessa semmoisia toisten nimitt?mi? leikkisulhasia isoimmilla tyt?ill?, mutta ei sen kummempia.
--Oliko sinullakin?
--Oli.
--Kuka se oli?
--Mik? milloinkin.
--Tiesiv?tk? ne?
--Tiesiv?th?n ne, kun toiset sanoivat, ja sitten kirjoitettiin kirjeit?kin toisillemme.
--Kirjeit?kin? ihmetteli Aliina.--Eik? siit? oltu vihassa?
--Salaa kirjoitettiin.
--Vaikka kohta, en min? vaan uskaltaisi.
--Osaatkos sin? kirjoittaa?
--Hyvin huonosti.
--Eik? sinua ole k?ytettyn? kansakoulussa?
--Eiv?t ole k?ytt?neet.
--Enn?t?th?n sin? viel?. Pyri t?n? talvena, kehoitti Hilja.
--Ett?k? kirjeit? osaisin kirjoittaa? kysyi Aliina nauraen.
--Ei sen vuoksi, vaan oppiihan siell? muutakin, oikaisi Hilja.
--Ottaisivatkohan kouluun n?in vanhana?
--Kyll? sinne otetaan. Esittelep?s is?llesi ja ?idillesi.
--Kun olisi tullut ennen hommatuksi, sanoi Aliina ruveten asiaa ajattelemaan.
H?nt? miellytti melkein eniten se, ett? saisi viipy? viikkoja, jopa kuukausiakin koulussa, tarvitsematta olla ik?vi? kotioloja n?kem?ss? tai kuulemassa.
Kirkkoa l?hestytt?ess? tuli kysymys, mihin he menisiv?t l?mmittelem??n. Hilja tahtoi etup??ss? Saliniin, siin? olivat ihmiset h?nelle ennest??n tuttuja. Aliina t?t? pelk?si liian herraspaikaksi, mutta Hilja vakuutti, ett? siin? on tuiki yst?v?llisi? ihmisi? ja ett? kotona olevat nuorimmat tytt?retk??n eiv?t ole yht??n ylpeit?. Ei sanonut tuntevansa vanhinta, joka on p??kaupungissa opettajattarena. Saliniin he sitten ajoivat, ja Hiljan vakuutus huomattiin kohta todeksi.
Leipurin tytt?ret veiv?t heid?t omaan kamariinsa ja toivat vasta saatuja joululahjojaan katseltavaksi. Ne olivat enimm?kseen vaatetavaroita, pieni? koristuksia ja kirjoja. Vaatetavarat he sanoivat saaneensa vanhemmiltaan, koristukset tuttaviltaan ja kirjat p??kaupungissa olevalta sisareltaan.
Aliina kiintyi katselemaan muutamia punakantisia kirjoja ja kysyi erikseen Hiljalta:
--Luetaanko n?it? kirjoja kansakoulussa?
--Ei n?it? lueta siell?, sanoi Hilja naurahtaen Aliinan tiet?m?tt?myydelle.
Leipurinkin tytt?ret kuulivat kysymyksen ja vanhempi veti salaisesti suunsa nauruun, mutta nuorempi, Iida, otti asian vakavammalta kannalta ja alkoi selitt??, ett? on heill? niit?kin kirjoja, h?n kun parhaillaan k?y viel? kansakoulua, ja toi pienest? kirjahyllyst??n useita Aliinan katseltavaksi. N?yttip? viel?, mink? osan he mist?kin kirjasta enn?ttiv?t viime lukukaudella, ja haki todistuksensakin n?ht?v?ksi.
Aliina kiintyi pian uuteen tuttavaansa ja saaden rohkeutta kysyi:
--Otetaanko sinne kouluun n?in keskell? talvea uusia oppilaita?
--Tulisitko sin?? kysyi Iida puolestaan rohkeasti kuin vanhalta tuttavaltaan.
--En tied?, ilman vaan kysyin.
--Luulenpa otettavan. Ja tule vaan ja tule meille kortteeria, esitteli Iida.
--Onko teill? muita ollut? kysyi Aliina.
--Ei nyt viime lukukaudella, sill? ?iti ei ota tuhoisia, mutta varmaan se