Aliina | Page 3

vuotenakin, mutta kellek? niit? my?tiin?
--Ei isommissa summissa my?tyn?, mutta annoinhan min? usein pienille ostajille.
--Minusta olisi viisainta ett? m?isi enemm?lt? yhteen paikkaan eik? riputtelisi v?hitellen sinne ja t?nne.
Em?nt? aikoi korjata kupit pois p?yd?lt?, mutta Auvinen esitteli, ett? Aliinallekin annettaisiin kahvia.
--Mit?p? h?neen lasten tarvitsee totutella, vastusteli em?nt?.
--Annetaan nyt, houkutteli Auvinen.--Eih?n Aliina ole en?? kovin lapsi, kohta rippikoulu-i?ss?.
Em?nt? alkoi kaataa kuppiin. Vappukin sattui tulemaan samassa, ja sille t?ytti em?nt? toiset kupit.
--Tule Vappu juomaan, kehoitti em?nt?,--ja siin? on Aliinallekin.
Vappu astui rohkeasti p?yd?n luokse katsomatta kehenk??n. Aliina piilottautui lasten s?ngyn taakse ja esteli juomasta.
--Tule nyt Aliina, kuului is?n hyvittelev? kehoitus.
--El? houkuta, sanoi ?iti vakavammin.--Olethan jo ollut v?h?n aikaa valveilla ja karjallakin k?vit.
Vappu s?rpi punakkana kahviaan ja vilkaisi syrjitt?isell? katseella Aliinaan.
Auvinen oli tyt?rt??n kohtaan niin hyv?ntahtoisella tuulella, ett? olisi vaikka kantanut sille kahvia, jos olisi ilennyt. Aliina ei yht??n kaivannut t?t? huolenpitoa ja k?vi hyvin vastenmielisesti ottamassa kupit p?yd?lt? ja meni nurkkaan juomaan.
Em?nt? oli siirtynyt keittopataa kohentelemaan ja virkkoi:
--Jokap?iv?inen turkki t?lle Aliinalle pit?isi teett??, sittenh?n siell? navetallakin tarkenisi k?yd?.
--Onhan se vanha turkki, pit?? sit? jokap?iv?isen?, sanoi Auvinen.-- Min? teet?n t?n? talvena Aliinalle Kajaanissa muokatuista nahkoista verka-p??llisen harviais-turkin.
--Kovinpa rikkaasti nyt menn??n, sanoi em?nt? v?h?n ivallisesti.
--Mik? on menness?, kehui Auvinen herttaisesti nauraen.--Sinullekin min? teet?n uuden hyv?n turkin.
--Sit? vailla. Min? tulen viel? monta vuotta toimeen entisell?, on se niin hyv?.
--Eip? siin? ole verkap??llist?.
--Verkaa se on, vaikka kotona kudottua.
Joku riihimies tuli ilmoittamaan, ett? nyt siell? tarvittaisiin s?kkej?.
--Kas kun ne unehtuivat, sanoi Auvinen.
H?n oli jo aikoja sitten sanonut menev?ns? s?kkej? riihelle viem??n.
--Vai jo ne ovat niin lopussa, sanoi em?nt?, ja t?m? minun keittoni joutuu kovin hitaasti, kun on niin huonoja puita.
--Min? tuon tullessani parempia, kun k?yn s?kit antamassa, puheli Auvinen menness??n.
Kohta h?n palasikin, k?sivarrella halkoja, joita laitteli hyvin huolellisesti padan alle.
--Menep? Aliina katsomaan, sanoi em?nt?,--onko Vappu laittanut vett? l?mpenem??n riihimiehille, ja jos ei ole, niin kanna toverina.
--Liika raskastahan se on veden kantaminen Aliinalle, s??litteli Auvinen.--Joutaisinhan t?st? min?kin.
Usein ennenkin oli Aliina kuullut is?ns? h?nt? s??littelev?n, ja se tuntui aina niin hyv?lle mielest?, mutta ei t?ll? kertaa. H?n kiirehti joutuin ulos, pel?ten ett? is? enn?tt?? ennen.

III.
P?iv? alkoi olla lyhimmill??n. Aurinko k?vi tekem?ss? ainoastaan matalan kaaren etel?isell? taivaanrannalla, ik??nkuin salaa pilkist??kseen, viel?k? ihmiset ovat s?ilytelleet itsens? sulana paukkuvan pakkasen k?siss?. Mutta kun aurinko oli ihmiset hyl?nnyt, pakottivat n?m? kivien heit? l?mmitt?m??n. Aamuin ja illoinkin he l?mmittiv?t huoneittensa uuneja, ajaen pakkasta pois ja tuprutellen sille savua vasten silmi?. Ulkona liikkuvat pukivat vahvasti vaatetta ylleen ja varustivat jalkansa monilla sukilla ja suurilla kengill?.
Lahnaniemeen oli kutsuttu suutari Naulanen tekem??n talvikenki?, ja Auvisen p??h?n pisti hakea r??t?likin tekem??n vaatteita. Ensin oli kaupungista haettava tarpeita, ja l?ht?ns? edellisen? iltana h?n hyvitellen mainitsi Aliinalle, ett? kohta t?m? saa uuden turkin.
Aliina oli pienest? pit?en oppinut iloitsemaan is?ns? lupauksista, sill? ne oli aina t?ytetty, eik? ollut nytk??n ep?ilemist?. Mutta ennen h?n ei ollut saanut mit??n n?in arvokasta kuin nyt oli odotettavissa. Is? tuntui taas niin hyv?lt? ja rakkaalta kuin ennenkin, jolloin oli ollut luvassa uusi huivi taikka esiliinavaate. Ja nyt saisi uuden, verkap??llyksisen turkin! Mieli tuli sit? ajatellessa niin iloiseksi, ettei unikaan tahtonut osua silmiin, ja aamusella her?si h?n jo is?n l?ht?? katsomaan.
--Tarkenisikohan Aliina k?yd? p?iv?n tultua kutsumassa r??t?li? m?kilt??n ty?h?n? arveli Auvinen l?htiess??n.--Saisi jo huomenna tulla.
--Kyll? min? tarkenen, kun panen jalkaani ?idin suuret keng?t, vakuutti Aliina iloissaan.
H?n oli niin hyvill??n, ettei aamiainenkaan oikein maistunut. Kuppi j?i melkein koskematta, kun h?n pani lusikan pois ja meni kangaspuiden taakse penkille pitk?lleen odottelemaan p?iv?n valkenemista ja ajattelemaan, miss?h?n asti is? mennee, jokohan olisi perill?.
Vaimov?en poistuttua j?iv?t suutari ja rengit tupaan tupakoimaan ruuan p??lle. He luulivat olevansa yksin tuvassa eiv?tk? huomanneet Aliinaa, vaikka renki Lassi jo kerran kurkistikin katsoakseen.
--Siin?k? se on Kovatar sinun m?kill?si? kysyi Lassi suutarilta.
--Siin?h?n tuo on ollut siit? pit?en, kun kes?ll? sai siihen lapsen, kertoi suutari.
--Miten se siin? el??, onko sill? ty?t??
--Mit?p? ty?t? sill?... On tainnut el?? t?st? saamillaan palkkarahoilla, vaan jo valitti puutetta.
--Ent?s nyt eteenp?in? uteli Lassi.
--Totta is?lt?, vastasi suutari naurahtaen.
--Sit?p? min?, sanoi Lassi ja v?h?n kiivastuen jatkoi: Onko se totta, kun joku puhui, ett? se olisi syytt?nyt minua lapsensa is?ksi?
--Ei minun kuulten ole syytt?nyt ket??n, vakuutti suutari.--Vaan tottapahan tiedoksi tulee: viime viikolla k?vi heitt?m?ss? Kosken lautamiehelle manuun el?kkeest?.
--Mutta jos se minut manuuttaa, niin se ei lopukaan siihen, siit? syntyy kummat jupakat, uhkaili Lassi.
--El? pelk??, lohdutteli suutari,--ei se sinua manuuta. Pahimmassa tapauksessa vieraaksimieheksi.
--Mutta mitenk? se uskaltaa itse?ns? asianomaistakaan manuuttaa? Sakkoahan siit? saapi Kovatar niinkuin toinenkin.
--Mit? se Kovatar sakosta v?litt??, selitti suutari.--Se sy?pi sakkonsa veten? ja leip?n? ja ottaa vaan el?kkeen.
Lassi hiljensi ??nt??n ja virkkoi:
--Eip? palvelija kelpaa vieraaksi mieheksi is?nt??ns? vastaan.
--El? niin liika suoraan, huomautti suutari.--Etk? sin? ole kuullut, ett? puhu miehest? p?iv?kaudet, vaan el? sano nime?.
--Ei se mit??n n?in meid?n kesken, puolusti Lassi.
--Vaikka, sanoi suutari ja lis?si: Niink? sin? luulet, ett? siit? k?r?j?asia tulisi ... ei veikkonen. Raha ja rukiit sen painaa kuulumattomiin.
Aliinalle tuli hyvin vaikea t?m?n keskustelun kuultua. H?n oli jo talven alussa saanut katkeran huomion, ja nyt siihen sielt? ja t??lt? tipahti uutta karvautta. Jokohan t?m?kin on totta? H?n