Aksel ja Valpuri | Page 2

se mulle olkoon.
(Menee pylv?st? kohden ja havaitsee kukkasseppeleen.)
Oi, Wilho, Wilho! Valpur uskollinen On mulle; taivas niin ei sininen, Kuin kukat tuossa.
(Syleilee yst?v??ns?.)
WILHELM. Oi sua onnellista, Kun rakastat ja olet rakastettu.
AKSEL. Nyt malttavainen ole Akselille. ?l' inho, veikko, h?nen hellyytt?ns?. Pian on h?n onnellinen, sitte nauttii H?n el?m??ns? kera Valpurin Ja jalon Wilho veikon. Kanssan' Norjaan Sa tulit tutustumaan Pohjan luontoon; Sun kaikki tulee n?hd?, mutta, Wilho, Pohjoinen ompi rakkauskin; naista Arvossa pit?m??n on Pohjan urhost' Etel?maiden ritar' oppinut. Tapoja, mielt? Pohjan tutkia Jos tahdot, tulee rakkaudestamme Sun alkaa.
WILHELM. Lemmi, veikko, uneksi Ja onnellinen ollos! Rehellisen Sa Saksalaisen yst?v?kses otit, Ja tosimy?t?tuntoisuutta tapaat Sa aina t?ss? rinnassa.
AKSEL. Sen tied?n. Odinin joukko milloin jakaantui, J?i kielen juuri toki ehe?ksi Ja mielenlaatumme, ja niinp? tulee Siis Gotilaisten ja Germanilaisten Ain' yst?vin? olla.
WILHELM. Yht? uljas Ritari olit Henrik Leijonan S? retkill?, kuin uskollinen sulho Sa luona lemmenmuistojesi olet. Nyt rakkautes seuraan sinut j?t?n Ja laivaan v?elle k?skyj' antamaan M? rienn?n.
AKSEL. Min?kin --
WILHELM. Ei, esteit? On sulla. Vallita mun anna vaan. Nyt kiitos kauniin kirkon n?yt?nn?st?! Penkiss? tuoll' on matkasauvan vieress' Se pyhiinvaeltajankaappu, jossa Pukeutuneena aiot ensikerran Taas Valpurisi n?hd?. Siihen iloon Nyt j???s; laivassa taas tapaat minut.
AKSEL. Kuninkaan linnaan sinut saatan, jahka --
WILHELM. Ma piispaa ensin terveht?isin; -- vaan Ei siihen kiire, lemmen kiire on.
(Menee.)
AKSEL. Sa kunnon Wilho, kelpo Saksalainen! Valio yst?v', uljas aseveikko! -- Kuink' iloisesti p?iv?kulta paistaa Niin mieleeni, kuin kirkon kaarroksiinkin. -- Mut mik? haamu himment?m??n hiipii Mun ihanata iloani? Haa! Se mustaveli Knuuti on! Sen tunnen. Sen viel' on silm?nluonniss' sama luihuus Ja huulten hymyss' sama kavaluus, Kuin viisi vuotta sitte. -- Karttaisinko? Mut h?n jo minut n?ki. Viipyneek? H?n t??ll? kunnes Valpur tulee? Huuhka! Vai sin? ensim?isn? vastassani T??ll' olet. Sep? pahan onnen enne. --
KNUUTI tulee. Kah, pyh? risti! N?enk? oikein? Aksel! Kuink', onko Aksel Thordinpoika maassa! Vai pett?v?tk? silm?ni?
AKSEL. Kyll' oikein Ne selitt?v?t, hurskas is?! Aksel On t?ss?. Herran rauhaa, veli Knuuti! Kuink' on nyt teid?n?
KNUUTI. Herra siunatkoon Sua tervehdyksest?si! Kuinka on? Niin on kuin ennen. Papin oloa. K?yn luostarista kirkkoon, kirkosta Taas luostariin; sielt' askel vihdoin vaan On hautaan. Siin' on munkin el?m?. Mut, poika kulta, kuink' on sinun? Oi, Kuink' olet suureks, j?ntev?ksi k?ynyt. Miss' olet ollut, mit? tehnyt? Vuodess' Urhea sulho kokee enemm?n, Kuin kaikki munkit elin-aikanansa. Mut miksi olet taas nyt palannut?
(Katselee tarkasti Akseliin.)
AKSEL. Se kummallista onko teist?, ett? Is?ins? maahan Norjan poika palaa?
KNUUTI. M? tied?n, miksi maasta l?ksit. Ah! Niin oivaa nuoren pojan tarkoitusta Kaikk' kirkon veljet kiitt?k??t. Sa poissa Olollas tahdoit h??t?? synnillist? Halua sulo Valpuria kohtaan. Siin' oikein teit, teit hyv?n, kauniin ty?n. Mut, poikaseni, palannut nyt olet? Viis vuott' on tok' jo kulunut, niin oikein! Sill' aikaa, arvaan, unhottaa voi paljon; Ja ihanat on Roomalaisten naiset, Kuin liljat pyyl??t, verev?t kuin ruusut, Niin lempe?t kuin kyyhkyt, hehkuvaiset Kuin tuli. Siell? Pohjan vaaleat kaunot Pian unhottuvat. Eik? niin, mun poikan'?
AKSEL. Niin k?ynee, is?.
KNUUTI. Niin lie k?ynytkin, Jok' oli hyv?, sill? suureen syntiin Syd?mes silloin oli lankeemassa.
AKSEL. No, kuinka Valpur voi?
KNUUTI. Kuin immet voivat; H?n on jo hurskas, hyv?, siev --
AKSEL. H?n niin ol' Jo l?hteiss?n'.
KNUUTI. No niin, h?n hehkenee, H?n hehkenee.
AKSEL. Vai yh? suloisemmaks?
KNUUTI. Sit' en voi p??tt??, rakas poika! Maallist' Ei suloisuutta munkki tajuu, pit?? Vaan taivaallista silm?ll'.
AKSEL. Onko Valpur Viel' luostariss'?
KNUUTI. On toisinaan. Vaan Thoran, Kuninkaan ?itin luona linnass' on H?n useimmin. Kai pian jo sinne j??kin.
AKSEL. Niin miten?
KNUUTI. Morsian viel' Akselin h?n Piloilla kyll' on kyl?n tytt?in suussa, Mut tiedet??np? hyvin, ett? Hakon Kuningas Norjan kuningattareks Pian Valpur neidon ottaa.
AKSEL. Mit?? Hakon?
KNUUTI. No, syd?mens? kaikell' innolla H?n Valpur neitokaista rakastaa.
AKSEL. Ja Valpur?
KNUUTI. Valpur -- samoin h?nt?.
AKSEL. Siin? Sa valhettelit, veli Knuut!
KNUUTI. Oi, oi, Nuor' yst?v?ni! Synti?s ma varmaan Sun luulin hurskaasti jo hillinneesi.
AKSEL. Ei Hakonia h?n rakasta, vaan vihaa.
KNUUTI. Krist' varjelkohon! Vihaa kuningasta?
AKSEL. H?n onko Valpuria kosinut?
KNUUTI. On, aikaa jo, ja neidon sukulaiset Ne kaikki tuohon my?ntyiv?t.
AKSEL. Vaan Valpur, Sa munkki, Valpur eip? my?ntynytk??n.
KNUUTI. Kristillisyyteen on h?n kasvatettu, Siveyteen; h?n tiet??, ett? naisen On kuuliaisuus paras kaunistus.
AKSEL. Ei, munkki, kautta taivaan t?htein! Valpur Ei Hakonille mene, Akselin H?n ompi morsian.
KNUUTI. Sa luuletko Tuon suuren pahennuksen aikaan saavas?
AKSEL. H?n morsioni laillisesti on, Niin eess? Jumalan kuin syd?meni.
KNUUTI. Vaan miten, Aksel? --
AKSEL. Kuninkaalle puhun M? siit', enk' ole velvollinen teille Tili? tekem?h?n. Mun on Valpur Uhalla kaikkein piruin, -- kaikkein munkkein.
(Menee.)
KNUUTI. T?? oiv' on uutinen! On hyv? mulle. T?? kirkon asiaksi k??ntyy. Meid?n P??piispa t?h?n seikkaan tuskin puuttuu; H?n itse rakastunut ollut on, Se vanha houkko. Siisp? -- veli Knuuti! Hyv?ll? Aksel Valpurist' ei luovu; On rakkaudessaan taas unhottanut -- -- Ilm'antamaan ma kuninkaalle rienn?n T?n koko seikan. Kipe? ja vanha On Erland; toista piispaa aatella Pian pit??. Kelpo virka, varsinkin Nyt n?ihin ajoin. Norjan kuningas H?n kaipaa miest?, joll' on ?ly? Ja voimaa, joka harras virassaan On ollut. -- Rohkeutta, veli Knuuti! Nyt tilaisuus tul' aivan parahiksi. Sit' ei voi sulho kyllin palkita, Jok' auttaa h?nt? lemmityist??n saamaan. T??