Aksel ja Valpuri

Aksel ja Valpuri, by Adam Oelenschl?ger

The Project Gutenberg EBook of Aksel ja Valpuri, by Adam Oelenschl?ger This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included with this eBook or online at www.gutenberg.org
Title: Aksel ja Valpuri Murhen?ytelm? viidess? n?yt?ksess?
Author: Adam Oelenschl?ger
Translator: J. Enlund
Release Date: October 28, 2006 [EBook #19650]
Language: Finnish
Character set encoding: ISO-8859-1
*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK AKSEL JA VALPURI ***

Produced by Tapio Riikonen

AKSEL JA VALPURI
Murhen?ytelm? viidess? n?yt?ksess?
Kirj.
ADAM OEHLENSCHL?GER
Suomentanut J. Enlund
Otava, Helsinki, 1895.

Henkil?t:
HAKON HERDEBRED, Norjan kuningas. REINEN SIGURD, h?nen hovip??llikk?ns?. AKSEL THORDINPOIKA, h?nen heimolaisensa. VALPURI, Akselin morsian. WILHELM, h?nen yst?v?ns?. ERLAND, arkkipiispa. KNUUTI, mustaveli. Vanha BJ?RN, Nuori ENDRID. KOLBEIN ja useampia SOTUREITA. Er?s VIHOLLISSOTURI seuroineen. GOTTFRID, Wilhelmin asepalvelija. KUNINGATAR THORA rouvineen ja neitoineen. Sotureita. Munkkeja.
Aika: v. 1162.
Tapahtumapaikka: Kristuksenkirkko Nidarosissa. Kummallakin puolella kammiohautoja; keskell? laattiaa Harald Gillen hautakivi. Etualalla kaksi jykev?? pylv?st?, jotka kupua kannattavat; vasempaan on kolme risti? piirretty, oikeassa on merkki AV sinisirkkusilla seppel?ittyn?. Kaukana per?alalla p??alttari. Alttaritaulun p??ll? kultainen arkku, jota p?iv? kuorin moniv?risist? akkunoista valaisee. K?yt?v?n keskikohdalla kynttil?kruunu.

ENSIMM?INEN N?YT?S.
Aksel. Wilhelm.
WlLHELM. T?? Trondhjemin siis kuuluisa on kirkko, Jonk' ompi itse Roomaan maine mennyt.
AKSEL. Kehuiko liioin?
WILHELM. Ei.
AKSEL. Mi templi!
WILHELM. Dovre Kuvuiksi korkeoiksi koveroittu.
AKSEL. On pyh?n rauhaisuuden asemani Ja hartautta saattaa syd?meen,
WILHELM. Kuink' oiva n?ky, keskik?yt?v?st? Kun alttaria kohden katsoo.
WILHELM. Ovatko joskus viel? kuninkaat Sen partaa leikanneet ja kynsi??
AKSEL. Messu On kuorissa jo aljettu, ja kuule, Et?inen aamuveisu kuinka soi Ja kaikuu kirkon kaarroksissa. Kovin Tiukasti keltavahakynttil?t ne Valostaa vaskikruunustansa. Niinp? Suruiseen syd?meenkin toivo tuikkaa. Oi, n?ky kaunis! Nuori aamukoi Kun hohtaa l?pi kaunov?risen It?isen ikkunan. Oi, terve, p?ivyt! Her?t?t kaikki lapsuuteni muistot.
WILHELM. Ja mit? merkitsee tuo kulta-arkku Yl' alttarin?
AKSEL. Se pyh?n Olavin On arkku.
WILHELM. Sek? Olavin on arkku?
AKSEL. Se. Siin? hurskahasti s?ilytell??n T?n Pohjan pyhimyksen pyh?t j?tteet.
AKSEL. Ei; Harald Haarderaade huomas, ett' Ei sovi pyh?n ruumiin juhlallista Lepoa h?irit?; h?n mereen arkun Avaimet heitti. Hiljaa rauhassaan Nyt jalon pyhimyksen multa lep??.
WILHELM (katselee pylv?it?). Oi, pyh? Innosents, kuink' oivat pylv??t! Vahvemmat niill' on niskat, selk?piit, Kuin meill?; uljailevat viel? silloin Kuin meid?n ovat luumme aikoja Jo turpeen alla uupuneina maanneet. Mut mit? merkitsee nuot ristit tuossa?
AKSEL. Pylv?st? toista, Wilho, katsokaamme!
WILHELM. Vaan sano ensin, mit? ristit tuossa.
AKSEL. Ne ovat Haarderaade, Olav' Kyrre Ja Mauno kuninkaiden mittamerkit. Mut, Wilho, tuota toista katsokaamme!
WILHELM. No, mit? siin??
AKSEL. Merkki v?h?isempi; Ei likimainkaan mink??n urhon mitta, Vaan viidentoista vanhan tytt?sen; Ei kiveen hakattuna, puitteisiin Vaan hienoin viivoin pintaan piirretty.
WILHELM. Valpuris mitta?
AKSEL. Varro, varro v?h?n! Suo viivytellen ihailustani Mun enent??.
WILHELM. Ja milloin piirsit sen?
AKSEL. Viis vuotta sitte, jolloin Jumalaa Rukoilemaan ma tulin templiin sek? Hyv?stit lemmelleni sanomaan Ja is?nmaalle. -- Kuollut Valpurin Ol' ?iti ?sken; Valpur luostariss' ol' Lukua, ompelua oppiakseen. H?n viidentoista vanha oli vaan, Mut, veikkonen, t?ys sielu enkelin? Jo silm?n sinitaivahasta hymys. Ol' aamu varhainen kun t?nne tulin. Kuningas Eisten oli p?iv?? ennen Otettu vangiks, julman surman saanut. Mua kauhu karkotti pois Norjan maasta. Maan miesten kesken raju riita riehui. Mun riehui rinnassani rakkaus. Ma Herraa rukoelin h??t?m??n Tuot' tulta, joka, vaikka viatonna, Mut toki rikollisna, leimusi Mun kaunokaista orpanaani kohtaan. Ma rukoilin ja rukoillessan' aukes Tuoll' ovi luostarin, mist' aina messuun Anihartaat nunnat t?nne tulevat. Tuloa varhaista ma kummastelin. Mut, ah, niiss' yks ol' ainoinen, jot' ei Viel' oltu joukkoon vihitty ja jonka Suloa huntu s??lim?tt? viel? Ei peitt?nynn?. Luontevasti musta Pukunsa sorjan vartalonsa verhoi. Hiuspalmikkonsa silkinhienoiset Ain' alas hartioille riippuivat. H?n mua ei n?hnyt; polvilleen h?n lankes, Ah, t?h?n, ?itivainaans' haudan ??reen, Kohotti py?re?t k?s'vartensa ja K?tens? kauniit, hartaast' anoen: "O, Herra, rakkauten' sammuta! Tue, ?iti, tytt?resi puhtautta." Nyt unhotin m? pyh?n Olavin Ja pyh?t kaikki, itse taivaan, sill? Mun Valpurissan' taivas ilmestyi. En lemmest?ni lausunut viel' ollut. Pariksi meit? tosin sanottiin Jo lapsuudessa -- pilan vuoksi, sill? Se sulo impi, Wilho, kallis ol' Jo silloin poikosenkin syd?melle. Ma rakkauden rohkeutta t?ynn? Nyt liekkiv?n? l?hestyin, ja vaarat Jo kaikki kadonneiksi n?yttiv?t. Mun jalkoihini lohik??rmeen lailla Lamahtui kohtaloni; uljaasti, Kuin pyh? Mikael, sen p??ll? seisoin, Ja kohden taivasta kun lentimill? Ihailukseni yl?s kohosivat, M? keih??n pedon selk??n sy?ksin. N?in Luo Valpurin ma astuin. Vasenk?ten' Ma kiersin siron vartalonsa ymp?r' Ja oikealla vedin miekkani ja Nimess? kaikkein pyh?in vannoin: Valpur On Aksel Thordinpojan morsian Jo p??ll? maan, tai tuolla taivaass'.
WILHELM. Mun aimo veikkon'!
AKSEL. Amen, Valpur vavahti: "Sa vannoit, Aksel? Eik? uskontoa, Tapoja vastaan ole lempemme? Samaahan sukua me olemme. Semmoista naimist' eik? kirkko kiell?? Ja ?itimme, -- he kuolinvuoteellansa Eiv?tk? vakavasti pyyt?neet Meit' est?m?h?n tunteitamme. Meille Surua vaan ja surmaa ennustettiin, Jos vastoin neuvojansa tekisimme. Kas ?itej?mme hautakivill??n! P??t nyykyksiss?, itkein s??liv?t, Syv?sti surkuttelevat he meid?n, Lastensa, kovaa kohtaloa!" Wilho! M? silloin piirsin merkit pylv??seen Ja j?lleen vannoin: paavin luvan tuon Ma, taikk' en koskaan -- koskaan en?? palaa.
WILHELM. Kuink' onnellista olla m??r?n p??ss?, Varattu kaikella, mit' ennen puuttui. Nyt nimimerkkej?si katsokaamme!
AKSEL. Niin, ensi ennustus