Aili | Page 7

silmin Ailiin.
Min?, min? ostaisin leip?? ?idille, Ellille, Jukalle, Matille ja, ja Viitasen Maikille ja Pekalle ja --
AILI.
Nauraa herttaisesti.
Voi sin? pikku enkeli!
Ottaa rahaa kukkarostaan.
Vie nyt t?m? ?idillesi ja pyyd? h?nt? ostamaan ruokaa.
SIRKKU.
Kiitoksia! Voi, voi! N?in paljon! Min? menen ?idin luo.
Juoksee pois.
AILI.
Vaipuu ajatuksiin.
Kuinka en ole ennen tuollaisia olentoja huomannut! Tied?tk?, Vilhelm, mit? aion?
AHRéN.
No?
AILI.
Min? rupean k?yhi? lapsia hoitamaan. En tahdo en?? toimettomana olla.
AHRéN.
Uusi p??h?npisto!

TOINEN N?YT?S.
Sama paikka kuin edellisess? n?yt?ksess?. Vasemmalle viev?n, takimaisen oven vieress? olevalle tuolille on heitetty p??llysnuttu.
I:n KOHTAUS.
Aili yksin.
AILI.
Istuu kiikkutuolissa, kirja k?dess?.
Kuka t?t? viitsii lukea. Mokomaa l?r??! Valitsee se ?itikin aina viisaudessaan juuri sellaisia kirjoja, jotka minua ei en?? huvita. Antaisi edes lukea kelpo kirjoja, kun ei t?ss? muullakaan saa aikaansa kulumaan. Kun katselee k?yhi?, jotka hommaavat ja ty?t? tekev?t leip?ns? t?hden, niin oikein kateeksi k?ypi; kun n?kee nuorien miehien lukevan ja virkoihin p??sev?n, en voi muuta kuin surra, ett'en ole mieheksi luotu. Miksi pit?? meid?n ylh?isten naisten n?in ty?tt?min?, aivan ilman mit??n innostuttavaa tointa olla. Tuleehan rikkaus ja sivistys t?ten vaan kiroukseksi. -- -- Niin, niin! Kummallinen t?m? maailma sent??n on. Kaikellaisia kysymyksi? hy?rii alinomaa kuni py?rteen? aivoissani. Jos vaikka kenelt? kysyn, kaikki he vastaavat samalla tapaa: "Ette te sellaisia asioita ymm?rr?." "Te olette viel? liian nuori." Miks'en min? ymm?rt?isi niinkuin muutkin. Olenhan huomenna jo 19 vuotias. Mutta lapsi viel? kuitenkin. -- Siksik? ett? olen naimaton neitonen. Jos olisin poika tahi rouva, en olisi en?? lapsi. -- -- ?iti, ?iti! Miksi tahdot sin? v?ltt?m?tt? minua lapsena pit??, vaikka en en?? lapsi ole. Lapsena opetit minut jo t?ysi-ik?isten tavoin k?ytt?ytym??n! Nyt olen todella t?ysi-ik?inen, ja sin? tahdot minua lapsena pit??. Mik? ristiriitaisuus! -- Kun min? kylven, et uskalla sis??n tulla, sill? h?veli?isyyteni, hienotunteisuuteni ei muka sit? salli. Min? omaa ?iti?ni h?pe?isin! Niin! Ja kuitenkin on enon albumi t?ynn? alastomien naisten kuvia. Sitten vasta saan oppia noita heid?n salaisuuksiansa tiet?m??n, kun naimisiin p??sen. Niinh?n he aina sanovat! Hm! Mit? tekev?t sitten mies ja vaimo sellaista, ettemme me tyt?t sit? tiet?? saisi. -- Rippikoulussa selitti kirkkoherra puoli tuntia kuudetta k?sky?, enk? kuitenkaan ymm?rt?nyt siit? sanaakaan. -- Oh, kuinka minun mieleni tekisi repi? r??syiksi tuo kiusallinen verho. Miksi emme me tyt?t sen taakse katsoa saa, kun naimattomat miehet saavat. Min? tahdon t?st? p??st?. Tahdon lent?? vapauteen, vaikka siivet taittuisivat. Tahdon tiet?? kaikki, kaikki. Tahdon oppia tuntemaan maailman, jotta voisin sitten sen kimppuhun k?yd?.
II:n KOHTAUS.
Edellinen, Helli.
HELLI.
Tulee juoksujalassa.
No terve tullut takasin kaupunkiin.
AILI.
Helli!
Heitt?ytyy kaulaan.
Voi kuinka min? olen sinua kes?aikana ik?v?inyt. Min? tarvitsen sinua l?hell?ni.
HELLI.
Mik? sinua vaivaa?
AILI.
Tyhjyys rinnassa, kahleet jaloissa!
HELLI.
Aili parka! Sin? et ole onnellinen. Kasvosi sen todistavat.
AILI.
En!
HELLI.
Etk? rakasta sulhoasi?
AILI.
Katsoo suurin silmin Helliin.
Ky--yll?!
HELLI.
No, miksi sitten onneton olet?
AILI.
Onhan onnen ensimm?inen ehto tyytyv?isyys?
HELLI.
On kyll?.
AILI.
Min? en ole el?m??ni tyytyv?inen. Lapsena olin tyytyv?inen, silloin olin my?skin onnellinen.
HELLI.
No, mik? sinut on nyt t?n? kes?n? niin ?kki? tyytym?tt?m?ksi tehnyt?
AILI.
Silm?ni ovat auenneet. Min? tunnen itseni orjaksi, jolta oma tahto kiellet??n. En saa askeltakaan ottaa ilman, ett? minulle heti huomautetaan: "Ei niin saa tehd?, ei se sovi."
HELLI.
Niin, ?itisi taitaa pit?? sinua kovalla.
AILI.
Sin? sen kyll? jo aikaa huomasit, mutta et minua her?tt?nyt.
HELLI.
Hm! Enh?n voinut teid?n perheasioihinne sekaantua.
AILI.
No, kyll?h?n min? ymm?rr?n.
HELLI.
Mutta onko sinulla kylliksi tahdon voimaa?
AILI.
On kyll?!
HELLI.
Vapauta itsesi kahleistasi.
AILI.
Kuinka olisi se mahdollista?
HELLI.
Eth?n hyv?ksy ?itisi mielipiteit??
AILI.
En suinkaan.
HELLI.
Mit? sitten muuta kuin asetut h?nt? vastaan. Ei sinun tarvitse t?llaisissa asioissa h?nen periaatteitaan noudattaa.
AILI.
?iti?nik? vastaan nousisin! Sit? en toki voi!
HELLI.
Ymm?rr? minua oikein. Sin? olet uuden ajan lapsi, ?itisi vanhan. Ei h?n voi ymm?rt??, mit? nykyajan henki oikeana pit??. H?n on siksi liian piintynyt vanhentuneihin tapoihinsa. Samoin kuin tiede, taide, kirjallisuus aina muuttaa suuntansa, parantuu, samaten t?ytyy meid?nkin muuttua, joll'emme tahdo j?lelle j??d?. Yht? v?h?n kuin voitaisiin v?itt??, ett? meid?n on maata pidett?v? kakkarana, jonka yli aurinko kerran vuorokaudessa vier?ht??, siksi ett? vanhanajan ihmiset niin luulivat, yht? v?h?n tarvitsee meid?n kaikkea sit? oikeana pit??, mit? vanhat ainoana oikeana pitiv?t.
AILI.
Tahdotko sin? saada minut ep?ilem??n kaikkia niit? asioita, joita ?itini on minut opettanut pyhin? totuuksina pit?m??n.
HELLI.
En suinkaan! Min? vaan arvelen, ett'ei totuutta voi l?yt??, ennenkuin kaikkea on ep?illyt.
AILI.
No, jos jokainen olisi oikeutettu omin p?in kaikkea ep?ilem??n, voisi yksi luulla yht??ll?, toinen toisaalla totuuden l?yt?neens?.
HELLI.
P??asia on, ett? jokainen viimein saa sellaisen vakuutuksen, ett'ei h?n sit? voi en?? ep?ill?.
AILI.
Vaikka eri ihmisten vakuutus samasta asiasta olisi kuinka erilainen hyv?ns??
HELLI.
Luonnollisesti. Eiv?th?n ne voikaan samallaisia olla. Niin on ?itisikin laita. H?nell? on omat periaatteensa, mutta ei sinun siksi niit? oikeina tarvitse pit??. H?n tahtoo sinua kasvattaa ahtaudessa, mutta sin? tarvitset vapautta. Ei ole muuta keinoa, kuin ett? vapaudut siteist?si. Koetti minunkin ?itini minua aikoinaan kesytt??, mutta min? tein kerrassaan lopun niist? yrityksist?.
AILI.
Kuinka vapaa ja raikas sin? sent??n olet! Tuo tuntuu minusta niin kummalliselta -- samalla aivan kuin unelmalta vaan. Minun luontoni oli n?et alkuaan paljon hilpe?mpi, vallattomampi kuin sinun. Sinun kouluun tullessasi rupesin jo muuttumaan. Kun min? lapsena p??sin mets??n pujahtamaan, tuntui minusta niin suloiselta, tuntui niinkuin rinnaltani olisi paino vier?ht?nyt. Min? hengitin vapaasti ja liitelin hurjan lailla puulta puulle, kivelt? kivelle. -- Mutta sivistys pani kahleet jalkoihini. Minua alettiin opettaa puhumaan niinkuin sivistyneen naisen tulee, minua kiellettiin juoksentelemasta, sill?