Agnes

蒖
Agnes, by Minna Canth

The Project Gutenberg EBook of Agnes, by Minna Canth This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included with this eBook or online at www.gutenberg.net
Title: Agnes
Author: Minna Canth
Release Date: December 18, 2003 [EBook #10492]
Language: Finnish
Character set encoding: ISO-8859-1
*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK AGNES ***

Produced by Esa Toivonen and Tapio Riikonen

AGNES
Kirj.
Minna Canth
1892

I
H?n oli minun ihanteeni koulussa. Tunnilla saatoin v?list? unohtua h?nt? katselemaan niin, etten tiennyt mist? puhekaan oli, kun ?kkiarvaamatta sain kysymyksen. S?v?hdin punaiseksi silloin, en osannut vastata, sain opettajalta moittivan katseen ja muistin sitten jonkun aikaa kiinnitt?? huomioni h?neen.
Agnesin silmi? min? varsinkin ihailin. Ne olivat suuret, ovaalin muotoiset ja ruskeat. Pitk?t, mustat ripset niit? varjostivat. Katse oli syv?, hiukan haaveileva; siin? somasti kuvastui hienojen tunteiden pienimm?tkin v?reet ja vaihtelut.
H?nen silmiss??n oli aina sielua ja eloisuutta. Ei niit? koskaan tavannut uupuneina tai lamassa, niinkuin minun ja muiden tytt?jen usein olivat. Senp? vuoksi ei h?nt? v?synytk??n katselemasta ja ihailemasta.
Ja toden totta, kaunis h?n oli! Hivi? mehev? ja valkoinen, sametin hienoilla poskilla hele? puna. Otsan kuuleata puhtautta korottivat mustan kiilt?v?t hiuskiemurat ja valkeata niskaa vasten tekiv?t samoin nuo risteilev?t palmikot v?rillisen? vastakohtana eritt?in hyv?n vaikutuksen.
Mit? olisi kuitenkin kauneus yksin merkinnyt, mutta kun sen ohessa koko h?nen olentonsa oli t?ynn? hempe??, vieh?tt?v?? suloutta, jok'ainoa liike pehme? ja sulava, ruumiin asento luonteva, k?ynti norja ja kevyt. Ei ollut kukaan h?nen vertaisensa, ei sinne p?ink??n.
Mutta en min? h?nt? ainoastaan n?iden ulkonaisten ominaisuuksien t?hden ihaillut. Pian kaiketi niihin olisi kyll?stynytkin, jos h?n sis?llisesti olisi ollut ontto ja tyhj?, niinkuin kaunottarien useimmiten sanotaan olevan. Mutta Agnes oli siin?kin meit? kaikkia etev?mpi. H?nen ajatuskykyns? oli selv? ja nerokas, h?nen luonteensa viattoman puhdas, h?nen halunsa kehitykseen ja hyv??n ylip??n palava. Minusta oli mahdoton ajatellakaan, ett? h?n saattaisi erehty? tai tehd? jotain moitittavaa. Jos milloin olin kahden vaiheella enk? oikein ymm?rt?nyt, mik? oli oikein, mik? v??rin, kysyin aina itselt?ni: kuinka menettelisi Agnes t?ss? tapauksessa? Ja sitten tein niinkuin tiesin, ett? h?n tekisi.
Enemm?n minuun vaikutti Agnesin ??net?n moite, kuin mik??n opettajan m??r??m? rangaistus. Muistanpa viel? er??nkin tapauksen.
Olimme tulleet aamulla liian aikaiseen kouluun. Kello oli vasta puoli yhdeks?n, ja yhdeks?lt? tunti alkoi.
--Liisi, l?ht??n k?velem??n, ehdotti Fanny, jonka halu tavallisesti oli kaikkeen s??dytt?myyteen ja vallattomuuteen.
Min? olin heti valmis ja Annan saimme houkutelluksi mukaan.
K?velimme jotenkin pitk?lle, kappaleen matkaa tulliportista ulos. Nauroimme, pakisimme ja taas nauroimme. Ei ollut juuri mit??n naurun aihetta, mutta sis?llisen ilon ja el?m?nhalun t?ytyi jollakin tavalla puhjeta ilmoille. Ja tietysti unohdimme sek? ajan kulun ett? koulun.
Tuli puukuorma vastaan.
--Hyv? is?nt?, ottakaa meit? hevoseen, me olemme niin v?syneit?, rukoili Fanny oikein surkealla ??nell?.
--Niin, ottakaa meid?t tuonne kuorman p??lle, emme me paljoa paina.
H?n seisahutti ja katseli meit? hymyillen.
--Ett?k? te sitten pysyisitte siell??
--Kyll? me pysymme.
--No, nouskaahan koetteeksi.
Yl?s kapusimme yks' kaks', ja tyytyv?isin? k?k?timme korkeudessamme, halkojen p??ll?.
Taivas, kuinka se oli hauskaa!
--Ajammeko n?in kaupungin l?pi?
--Ajamme.
--Voi, mutta uskallammeko? kysyi Anna.
--Mek? emme uskaltaisi? Fanny heitti uhkarohkeasti p??t?ns? taakse.
--Tietysti uskallamme, vakuutin min?.
Hevonen astui k?yden kaupungin katuja, ihmiset katsoivat meihin kuin kummaan, mutta me pysyimme ylh?isess? asemassamme ja heitimme heihin ylpeit? silm?yksi?.
--Mihink? sit? ajetaan? kysyi mies.
--Rouvasv?en koululle.
--Miss? se on?
--Keltainen talo torin laidassa.
H?n siis aikoi kyydit? meid?t koululle saakka.
--Mit?h?n tyt?t sanovat, kun n?kev?t meid?n ajavan puukuormalla kouluun? Eiv?tk?h?n ihmettele?
Me nauraa tirskuttelimme, mutta koulun kohdalla koetimme n?ytt?? vakavilta. Emme olleet tiet??ksemmek??n, ett? t?mm?inen kulku oli outoa.
Jo olimme ikkunain kohdalla. Siell? oli merkillisen hiljaista sis?ll?. Heitimme syrj?katseen sinnep?in. Taivas--he istuivat jo tunnilla!
Ylpeys katosi ja ilo kerrassa h?visi kasvoilta.
--Mit? nyt teemme? Kuinka uskallamme menn? sis??n? Ja mit? sanomme? Kuka menee ensiksi?
Hevonen oli seisahtunut portille. Surkeasti nolostuneina kapusimme alas, emme muistaneet edes kiitt??k??n yst?v?llist? ajuriamme.
--Niin, kuka menee ensimm?isen? luokalle?
Fanny heitti p??t??n taakse, tempasi oven auki ja astui sis??n. Min? seurasin, vaikka en t?ysin yht? uljaana. Anna sitten kolmantena, koko lailla meit? arempana.
Yleinen huomio k??ntyi meihin, jok'ainoa silm? meit? seurasi siell?, miss? koetimme s?vyis?sti pujottautua paikoillemme.
Sitten alkoi heti kohta ankara tutkinto, jonka j?lkeen tuomio lankesi. Tunnin aresti--niin kuului p??t?s. Tunnin aresti? Pyh--mit? me siit?. Mielell??n sen k?rsisi tuommoisen hauskan seikkailun j?lkeen. V?litunti kun alkoi, emme en?? olleet mill?mmek??n koko rangaistuksesta.
--Tyt?t kokoontuivat ymp?rillemme.
--Mist? asti te ajoitte puukuormalla?
--Sielt? aina Kotkankallion luota.
--Hyv?nen aika! Ja kaupungin l?pi?
--Tietysti.
--Jess' siunatkoon. Eik? tullut vastaanne ket??n?
--Tuli toki montakin. Piispa esimerkiksi.
--Jumala! Ja h?n n?ki teid?t?
--N?ki tietysti. Mutta me emme olleet h?nt? huomaavinamme.
--Ajatelkaas!
--Niin, ajatelkaas!
He katsoivat toisiinsa ja katsoivat meihin, silm?t suurina. Meit? ihmeteltiin. Ja mek?s siit? mieliss?mme.
Kilvan aloimme kerskailla uskaliaisuudestamme. Ihmiset olivat rient?neet ikkunoihin meit? katsomaan, vastaan tulijat pys?htyiv?t kaduilla, mutta me vaan emme v?litt?neet! Semmoista seikkailua ei viel? ikin? ollut kenellek??n tapahtunut, emmek? me sit? milloinkaan maailmassa unohtaisi. Niin se oli hauskaa, ja kun kuorma viel? oli niin tavattoman korkea, siin? vissiinkin oli kokonainen syli halkoja, v?hint??n! Eik? sit? joka tytt? olisi uskaltanut tehd?, tuskinpa yksik??n koko koulussa, paitsi meit? kolmea.
Olimme niin olevinamme, ettei v?h? mit??n. Tyt?t ymp?rill?mme eiv?t lakanneet kummastelemasta, ja kovasti olimme