Abdallah eli nelilehtinen apila | Page 9

laiskoja dervishej?, jotka kaikkein silm?in eteen levitt?v?t julkeutensa ja ahnautensa. Ent? nuot sotamiehet, joiden h?vytt?myytt? ei saa miekanly?nnill? h?k?ist?! Ja nuot orjat sitten jotka vaan n?ytt?v?t olevan sit? varten olemassa ett? veisiv?t meilt? meid?n omain k?ttemme k?yt?nn?n ja jotka nuuskivat intohimojamme, k?ytt??kseen niit? eduksensa! Ei, toista toki er?maa on! Min? pid?n tuhansia kertoja enemm?n hirmuisista myrskytuulistamme kuin kuumasta ja helteisest? ilmasta t?ss? vankeudessa. Teltiss? on vaan miehi?. Keih?s k?dess? itsekukin siell? n?ytt?? mist? h?n k?ypi. Sielt? ajetaan pois se katala koira joka laiskana kerj??, siell? ly?d??n kentt??n se r?yhke? joka ei tied? osoittaa kunnioitusta paremmillensa.
-- Sin? puhut kultaa, poikani, sanoi Mansur, k?dell??n kampaillen pitk?? partaansa; vahabiti tuskin olis ankarampi.
Kun lasna ollessani luin ulkoa imett?j?lt?ni opituita l?ksyj?ni, min? ajattelin niinkuin sin? nyt. J?? meille v?h?ksi aikaa ja rupea kauppiaaksi. N?hty?si kuinka rikkaus antaa halvimmallekin ihmiselle mahtia, nuoruutta, siveytt?; kuinka p?iv?n valtijattaret, naiset, viel?p? pyhimyksetkin polvistuvat tuon metallin eteen jota sin? halveksit, tulet toisin ajattelemaan ja kaupunkien iljett?v? hajukin on tuntuva sinusta suloiselta. Kyll?h?n ihanata on el?? kuin p??sky vapaana avaruudessa, mutta ennen tahi my?hemmin siin?, niinkuin h?n, kiini joudutaan. Duro on maailman kuningas, ja p?iv? on tuleva jolloin urhoollisimmat, samoin kuin oppineimmatkin, ovat vaan rikkahimpain palvelijoita.
-- Min? tied?n, vastasi Abdallah ylev?sti, ettei mik??n muu kuin haudan multa voi tukahuttaa kullan himoa Aatamin lapsissa; mutta er?maassa k?y toki unssi kunniata enemm?st? kuin leivisk? kultaa. Jumalan avulla tahdon el?? niinkuin esi-is?ni ovat el?neet. Joka ei mit??n halua on aina vapaa. Hyv?sti siis Mansur, hyv?sti veljeni; t?n?p?n? tiemme eroavat; jospa se tie jonka valitset veisi sinut siihen tarkoitusper??n johon jokaisen oikeauskoisen tulee pyrki?.
-- Hyv?sti, hyv? Abdallah, vastasi Omar; itsekukin meist? menee minne sallimus viepi; mit? kirjoitettu on, se on kirjoitettu; sin? olet syntynyt teltiss? el?m??n ja min? kauppiaaksi. Hyv?sti, lapsuutemme yst?vyytt? en ole unhottava; ole varma siit? ett? jos joskus tarvitsen voimakasta k?tt?, niin sit? sinulta pyyd?n.
-- Kiitoksia, veljeni, huudahti beduiini, ja k?yden Mansurin poikaa vy?t?isiin k?sin, syleili h?n h?nt? hell?sti, pid?tt?m?tt? ja salaamatta kyyneli??n.
Omar otti n?m?t yst?vyyden osoitukset huoletonna vastaan, ja kun Abdallah, allap?in ja pahoilla mielin, oli l?htenyt huoneesta ja poismenness??n useita kertoja oli katsonut taaksensa, puhkesi egyptil?inen sanomaan:
-- Mit? ajattelit sin?, is?seni, kun annoit minun noin kauan olla tuon beduiinin luona. Jos olisit kuollut ja min? olisin esiintynyt sinun perillisen?s, kaupungin vanhukset olisivat sanoneet: "Emme ole ik?p?ivin?mme kuulleet sanottavankaan ett? vanhalla Mansurilla on ollut poikaa tahi tyt?rt?," ja kukapa muu kuin pasha olis silloin tullut sinun perilliseksesi. Vie minua hetikohta basaariin, esit? minua kaikille kauppiaille, jotka ovat yst?vi?si, ota minut edell? kaikkia kumppanikses ja anna minulle omituinen my?m?makasiina hoidettavakseni. Min? tunnen tyk?n?ni ??rett?m?n halun kultaa k?sitell?, min? olen jo teltiss? laskuni tehnyt, min? tied?n kuinka tulee kohdella ihmisi? ett? v?h?ll? vaaratta paljon voitettaisin. Et tarvitse poikaasi h?vet?.
-- Poikani, huudahti Mansur, ojentaen vapisevat k?tens?, viisaus puhuukin suusi kautta; mutta nyt on jo my?h?inen menn? en?? ulos, eik? ole sinulla soveliasta pukuakaan. Mutta huomenna menemme basaariin, ja huomenna pit?? onneni ja kunniani koko Djeddahissa olla tietona.
Kaiken y?n n?ki Omar unissaan kultaa ja hopeata, kaiken y?n heittelehti Mansur sinne t?nne vuoteellaan, saamatta silmi?ns? umpeen: h?nest? tuntui niinkuin h?n alkaisi el?? uudestaan pojassaan, joka oli viel? kavalampi ja neuvokkaampi, viel? itarampi ja ahneempi kuin h?n. "Ah!" huudahti h?n iloissaan, "min? olen onnellisin kaikista isist?! Eip? dervishi minua pett?nyt; jos poikani v?ltt?? tuon h?nt? uhkaavan vaaran, kukapa saattanee rajaa m??r?t? sukuni rikkaudelle?"
Mielet?n! Sin? unhotit, ett? jos kulta onkin siunaus sille joka sit? antaa, se on myrkky sille joka sit? k?tkee. Joka ottaa ahneuden syd?meens? asumaan, se ottaa siihen ihmisten vihollisen, ja voi sit? joka valitsee saatanan majatoverikseen!

VIIDES LUKU.
Uusi Salomo.
Varhain aamulla seuraavana p?iv?n? vei Mansur poikansa kylpylaitokseen ja puetti h?net niin kuin h?nen uusi s??tyns? vaati. Raitainen, hele?v?rinen silkkitakki, avara kauhtana pehmeimm?st? ja hienoimmasta verasta, valkoinen kirjailtu lakki, jonka ymp?rille musliininen turbaani oli k??rittyn?, t?mm?inen oli se p?n?kk? asu mink? Djeddahin taitavin r??t?li toi Omarille. T?ss? puvussa egyptil?isen kasvot n?yttiv?t viel? j?ykemmilt? ja h?nen ihonsa viel? mustemmalta kuin tavallisesti. R??t?li oli kumminkin toista mielt?; h?n ei osannut kyllin kiitt?? Omarin suloista n?k?? ja surkutteli suuresti niit? kaupungin naisia jotka taitaisivat v?linpit?m?tt?m?sti n?hd? noita kasvoja, t?ytt? kuuta kauniimpia. Kun ei ollut en?? mit??n t?htein? eilisen p?iv?n beduiinista, laitettiin aamiainen ja tarjottiin sorbettia, jonka per?st?, sittenkun vanha Mansur viel? oli antanut muutamia is?llisi? neuvoja, Omar istui hevos-aasin selk??n ja, n?yr?sti pysyen muutamia askelia j?ljemp?n? is??ns?, l?hti h?nen kanssansa basaariin.
Egyptil?inen vei poikansa er??sen kauppapuotiin joka, niinkuin kaikki muutkin, oli ahdas, mutta t?ynn? kalliita tavaroita. Indian saaleja, Kiinan silkki- ja kultakirja-vaatetta (brokaadia), Bassoran mattoja, jataganneja siseleeratuissa hopeatupeissa, ambra-munstykkisi? ja rubiineilla istutettuja piippuja, rukousnauhoja mustasta korallista, kaularihmoja sekiineist? ja helmist?, -- sanalla sanoen kaikkea mik? viekoittelee naisia ja k?yhytt?? miehi? oli t?ss? tavaramakasiinassa. Puodin eteen oli tehty kivinen korkopaikka; Mansur istui tyynylle, jalat ristiin, ja sytytti piippunsa. Omar otti rukousnauhansa ja alkoi, huolimatta katsahtaakaan v?kijoukkoon, ??neen lukea rukouksiansa. T?ll? nuorukaisella oli vanhuksen viisaus.
P??llysmiehens? n?hty??n kauppamiehet nousivat istuimiltaan ja meniv?t kaikki h?nen luoksensa