Yrjö Aukusti Wallin ja hänen matkansa Arabiassa

Yrjö Aukusti Wallin ja hänen
matkansa
by Julius Krohn

The Project Gutenberg EBook of Yrjö Aukusti Wallin ja hänen
matkansa
Arabiassa, by Julius Krohn This eBook is for the use of anyone
anywhere at no cost and with almost no restrictions whatsoever. You
may copy it, give it away or re-use it under the terms of the Project
Gutenberg License included with this eBook or online at
www.gutenberg.org
Title: Yrjö Aukusti Wallin ja hänen matkansa Arabiassa
Author: Julius Krohn
Release Date: July 11, 2006 [EBook #18808]
Language: Finnish
Character set encoding: ISO-8859-1
*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK YRJÖ
AUKUSTI WALLIN JA HÄNEN ***

Produced by Tapio Riikonen

YRJÖ AUKUSTI WALLIN

ja hänen matkansa Arabiassa
Kirj.
JULIUS KROHN
Werner Söderström, Porvoo, 1880.

1. Wallin'in nuoruus.
Niinkuin Suomen vanhain runojen Kaukomieli ei viihtynyt rauhaisen
kodin yksitoikkoisessa elämässä, vaan halusi, ikävöi ulos etäisille
retkille, missä uutta, outoa olisi nähtävänä, vastuksia, vaaroja
voitettavana, niin näemme nytkin vielä keskessämme semmoisia
luonteita. Niistä tulevat, jos heidän halunsa saa oikean, ihmiskunnalle
hyödyllisen suuntansa, nuo uskaliaat löytöretkeilijät, jotka, huolimatta
vastaantulevista surmista, tunkevat ennen tuntemattomien seutuin läpi
ja laajentavat tietomme kaukaisista maista ja kansoista. Semmoisia ei
myös ole Suomi ollut vailla; niistä on jo Kuvalehti ennen tuonut esiin
M. A. Castrén'in ja A. E. Nordenskjöld'in. Nyt olisi heidän täyden
vertaisensa, pelottoman Arabian tutkijan, Wallin'in vuoro.
Yrjö Aukusti Wallin syntyi Lokak. 24 p. 1811 Sund'in pitäjässä
Ahvenanmaalla. Tässä lapsuutensa ensimmäisessä kodissa hän
luultavasti sai rakkauden mereen ja meri-elämään, joka hänessä vallitsi
kaiken hänen ikänsä. Tosin jätti hän Ahvenanmaan jo 7-vuotisena,
koska hänen isänsä kruununvouti Israel Wallin v. 1818 tuli Turkuun
lääninkamreeriksi. Mutta mielellään ja usein purjehti nuori Wallin
sittemmin ylioppilaana joskus takaisin syntymäseudullensa. Koulussa
oli hän kumppalien kesken hyvässä maineessa pelottomuudestaan ja
lujasta oikeudentunnostaan. V. 1829 yliopistoon päästyä, harjoitti
Wallin lukujansa perinpobjaisesti, vaan kiirehtimättä. Enimmän aikansa
pani hän uuden-aikaiseen runolliseen kirjallisuuteen. Walter Scott'in,
Shakespearen, Rousseaun, Göthen ja Schiller'in teoksia luki hän
ahkerasti, kutakin alkukielellänsä. Erittäinkin oli hän englantilaiseen
kirjallisuuteen mieltynyt ja hyvin sen kieleenkin perehtynyt. Nämät

runolliset luvut antoivat vielä enemmän kiihoitusta hänen
synnynnäiselle halullensa oudoille retkille, kaukaisille maille,
erittäinkin Itämaille. Näihin aikoihin oli Wallin kumppalien seurassa
erin-omaisen iloinen ja hilpeä; mentiinpä siinä joskus liiankin pitkälle.
Hän oli päämiehenä kaikellaisissa veitikan-kepposissa, jotka eivät
kuitenkaan aina olleet hienointa laatua. Omituinen, järkähtämätön
hätäilemättömyytensä, luja ystävyytensä ja loukkaamattomat
leikkipuheensa olivat yleisesti kiitetyt hänen monien
ylioppilas-ystäviensä kesken. Tiheään retkeili myös Wallin merellä,
käyden välistä yksinäänkin monen vuorokauden pituisilla
purjehdusmatkoilla kaukaisissa saaristoissa. Samoin oli hän uskalias
uimari, lähtien jokapäiväisillä uimaretkillänsä monesti kauas ulos
selälle. Musiikkiakin harjoitteli hän mielellänsä ja oppi
useammanlaatuisia soittoja soittamaan. Tämä taito teki hänelle sitten
myöhemmin mahdolliseksi kirjoittaa muistoon useampia Arabialaisten
laulusäveliä, joiden erämaan kaltainen yksitoikkoisuus ei kuitenkaan
kovin hyväile länsimaisia korvia. Kaikesta ylläsanotusta näkyy, että
hänen halunsa oli enemmän luonnon ja elämän tutkimiseen, kuin
kirjalukuun, vaikk'ei kuitenkaan sekään tullut laimin-lyödyksi.
Seitsemän vuotta ylioppilaana oltuaan suoritti Wallin
maisterintutkinnon; siinä hän ei tosin saanut kovin suuria arvosanoja,
vaan arveltiin kuitenkin kumppalien kesken paraskykyiseksi
sen-aikuisista nuorista maistereista. V. 1839 tuli hän Itämaan
kirjallisuuden dosentiksi; se oli ensimmäinen askel hänen vastaisella
elämäntiellänsä. Kuitenkaan ei paljoa puuttunut, niin se olisi voinut
kääntyä ihan toiselle suunnalle. Sillä kun akatemikko Sjögrén Pietarin
akatemian puolesta haki nuorta Suomalaista, jota sopisi lähettää
Siperian suomensukuisia kansoja tutkimaan, oli Castrén'in ohessa myös
Wallin ehdolla. Mutta Sjögrén katsoi edellisen soveljaammaksi.
Sillä välin Wallin meni Pietariin, jossa hän vv. 1841 ja 1842
itämaisessa opistossa opiskeli Arabian ja Persian kieltä Arabialaisen
Tantavin ja Persialaisen Mirza Ismail'in johdon alla. Tässä kiihtyi vasta
oikein lapsuudessa jo herännyt halunsa Itämaille; matkustus Egyptiin ja
Arabiaan päilyi ylinnä hänen toiveittensa joukossa. Siihen antoikin nyt
Suomen yliopistolta saatu matkaraha tilaisuuden. Mutta, vaikka

hehkuen ilosta ja halusta, ei Wallin kuitenkaan kohta paikalla lähtenyt
ikävöityille maillensa. Hän valmisti itsensä ensin matkaan sillä, että
suoritti jokseenkin pitkän oppimäärän käytännöllisessä lääkärintaidossa.
Hänen älykkäästi keksitty tuumansa näet oli kulkea erämaissa lääkärin
nimellä; tällä käytännöllisellä matkan tarkoituksella hän toivoi
viihdyttävänsä Arabialaisten kovin herkän epäluuloisuuden.

2. Wallin'in matka Euroopan kautta ja olo Egyptissä.
Kesällä 1843 läksi Wallin sitten matkalle, jota oli kestävä seitsemän
vuotta. Ensiksi hän kävi Pariisissa, haluten nähdä jotain aikansa
korkeimmasta sivistyksestä, ennen kuin niin pitkäksi ajaksi kätkeytyisi
pois luonnonlasten seuraan. Täällä olisi kuitenkin arvaamaton vaara
melkein kohta alussa tehnyt lopun kaikista aiotuista retkistä. Wallin
sattui Pariisissa yhteen erään hyvin puetun Franskalaiseu kanssa, joka
hiukan osasi puhua Arabian kieltä. Tämän kautta välitetty tuttuus oli
jatkettava sillä, että he kahden läksivät pienelle huvimatkalle ulos
kaupungista. Mutta tuo ystävällinen herra olikin rosvo, joka, vietyänsä
matkakumppalinsa syrjäiseen paikkaan, löi hänet puolikuoliaaksi ja
ryösti aivan paljaaksi. Jonkun aikaa sairastettuansa kovia vammojaan
läksi Wallin viimein Lokak. 14 p. Marseilleen, purjehti siltä erään
suomalaisen kapteenin laivassa Konstantinopeliin ja saapui Jouluk. 14
p. Egyptin maalle.
Ensi-aikansa vietti hän vielä puoli eurooppalaisessa Aleksandriassa,
mutta pyysi jo tässä yhä enemmän perehtyä Itämaan elämään. Hän
kuljeskeli yhä kaduilla ja toreilla, rakentaen tuttavuuttaan Arabialaisten
kanssa, käyden heidän moskeoitansa sekä juhliansa katsomassa, ja
uutterasti ottaen