Yrjänä Kailanen ja hänen poikansa

Kailanen ja hänen poikansa, by
Gustaf Schröder

Project Gutenberg's Yrjänä Kailanen ja hänen poikansa, by Gustaf
Schröder This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and
with almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away
or re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included
with this eBook or online at www.gutenberg.net
Title: Yrjänä Kailanen ja hänen poikansa Kuvauksia Ruotsin
suomalaisten elämästä ja eränkäynnistä Wermlannin ja Taalain
metsäseuduilla
Author: Gustaf Schröder
Release Date: September 5, 2005 [EBook #16652]
Language: Finnish
Character set encoding: ISO-8859-1
*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK YRJÄNÄ
KAILANEN JA HÄNEN POIKANSA ***

Produced by Tapio Riikonen

YRJÄNÄ KAILANEN JA HÄNEN POIKANSA
Kuvauksia Ruotsin suomalaisten elämästä ja eränkäynnistä

Wermlannin ja Taalain metsäseuduilla
Kirj.
GUSTAF SCHRÖDER
Suomennos.
Werner Söderström, Porvoo, 1894.

SISÄLLYS:
Tekijän esipuhe Lukijalle Historiallinen johdanto 1. Maahanmuutto 2.
Vainon aika 3. Suomalaiset Amerikassa 4. Siirtyminen Norjaan 5.
Suomalaisten ystävä 6. Siirtymistiet ja asunnot Yrjänä Kailanen ja
hänen potkansa 1. Matkalle lähtö 2. Antti ja Pekka matkalla Ruotsiin 3.
Ensimmäinen suuri metsästys 4. Maanmiehiä tavataan 5. Pekan
seikkailu karhunajossa. Majavanpyynti 6. Pekanhuhdassa. Ilveksenajo
7. Näädänpyynti 8. Malmivuorella 9. Taas matkalla 10. Autiotalo 11.
Erämaissa 12. Karhunkaadanta 13. Yrjänä matkalla herttuan luo 14.
Suomalaismökki Oren metsässä 15. Hyökkäys ja ilkityö 16. Onnellinen
tapaaminen 17. Lumituiskun peitossa 18. Kuusivuoren suomalais-ukko
19. Peuratunturi 20. Majavanpyydystäjät 21. Oikeudenkäynti
erämaassa 22. Jälleennäkeminen 23. Bogen 24. Kamala vieras 25.
Takaisin tuntureille 26. Myötävirtaan koskia pitkin 27. Surmanlaakson
kahakka 28. Viggenin tappelu 29. Antti 30. Pekka 31. Henkipatto 32.
Taistelu Bysjön jäällä 33. Hirmuinen kosto 34. Nuori Pekka

TEKIJÄN ESIPUHE.
Lukijalle.
Jo lapsena kiintyi huomioni Wermlannin synkillä salomailla asuviin
suomalaisiin. Heidän ulkomuotonsa, tapansa, pukunsa ja kielensä eivät
voineet olla herättämättä sekä vanhojen että nuorten huomiota. Heidän

köyhyytensä, heidän ankara taistelunsa olemassaolosta ja ennen
kaikkea heidän eränkäyntinsä ja tarinansa vetivät puoleensa
vastustamattomasti ja herättivät mielessäni voimakkaan halun
lähemmin tutustua noihin erikoisiin ihmisiin.
Sitten toimeni veivät minut moneksi vuodeksi aivan heidän keskuuteen.
Mitä silloin jouduin näkemään, vain lisäsi tiedonhaluani ja
harrastustani tuota melkein unohduksiin joutunutta kansaa kohtaan,
joka 19 vuosisadan keskivaiheilla eleli synkissä metsäseuduissa ja jota
tuskin nimeksikään tunsi sen maan väestö, jossa se oli raivannut korpia
ja elänyt aikojaan.
Tämä eloisa innostus antoi minulle aiheen sovittaa etupäässä nuorisoa
varten ja kertoa ne tarinat ja sadut, jotka olen kuullut ja säilyttänyt
muistissani. Niissä on paljon totta, siitä ei ole epäilystäkään, vaikka
kansa onkin taipuisa ihannoimaan ja kaunistamaan kaikenlaisilla
hyvillä ominaisuuksilla niitä henkilöitä, jotka ovat saavuttaneet sen
luottamuksen ja kunnioituksen, mutta sitä vastoin näkee ainoastaan
varjopuolia niissä, jotka ovat herättäneet siinä vastenmielisyyttä.
"Historiallisen johdannon" ainekset olen lainannut etupäässä tohtori
Petrus Nordmannin yliopistollisesta väitöskirjasta "Finnarne i mellersta
Sverige" (Helsingissä 1888), lehtori Gottlundin teoksesta "Lukemisia
suomalaisille" sekä Albrekt Segerstedtin käsinkirjoitetuista
muistiinpanoista.
Jos yksinkertaiset kertomukseni suomalaisten elämästä ja eränkäynnistä
voivat herättää harrastusta ja säilyttää muiston vieraasta kansasta, joka
uskomattomia vaivoja ja puutteita kärsien on raivannut korpia
viljelykselle ja on nyt saatettu yhdenvertaiseksi meidän, ruotsalaisten,
kanssa, tämä vähäinen teos on saavuttanut tarkoituksensa.
Tukholmassa marraskuulla 1893.
GUSTAF SCHRÖDER.

HISTORIALLINEN JOHDANTO.

1. MAAHANMUUTTO.
Aika, jolloin suomalaiset muuttivat Ruotsiin, lienee tätä nykyä enää
vaikeasti määrättävissä. On tutkijoita, jotka arvelevat, että suomalaisia
on ollut Ruotsissa jo ennen svealaisten maahantuloa. Toiset väittävät
heidän tulleen Eerik Pyhän käskystä. Kumpaankaan olettamukseen ei
ole päteviä todistuksia. Sen verran vain näyttää olevan historiallisesti
todistettu, että heitä oli v:n 1520 tienoilla ns. Wermlannin vuoren
ympäristöllä, jossa heitä jo silloin asui sangen suuri määrä.
Aivan varmaan on maahanmuuttoa jatkunut vielä mainitun ajan jälkeen,
vaikkei kenties sanottavassa määrin ennen kuin nuijasodan päätyttyä,
jolloin Kaarle-herttua lupasi suomalaisille suojeluksensa ja antoi heille
autioita metsäseutuja raivattaviksi ja asuttaviksi. Etupäässä tämä lienee
siihen aikaan koskenut Wermlantia, päättäen kertomuksesta, jonka
Eerik Yrjönpoika v. 1594 antoi herttualle.
Muutamia harvoja suomalaisia oli asettunut asumaan Ångermanlantiin
ja Medelpadiin, sen saamme tietää kirkon kymmenysten kantakirjasta
vuodelta 1600 ja Medelpadin tuomiokirjasta vuodelta 1610.
Samaan aikaan siirtyi suomalaisia Helsinglantiin ja Gestriklantiin. V.
1609 antoi Geflen kuninkaallinen käskynhaltija turva- ja
veronvapautuskirjan kolmelle Järbossa ja Ofvansjössä asuvalle
suomalaiselle perheelle; ja Kaarle-kuningas antoi helmikuun 18 p:nä
1611 avoimen turvakirjan "suomalais-joukolle", joka oli asettunut
asumaan Ockelbohon.
Vaikk'eivät mitkään historialliset asiakirjat osoita, että tähän aikaan
olisi maahan muuttanut asukkaita yhä edelleen, voidaan kuitenkin,
nojautuen suomalaisten keskuudessa liikkuviin suullisiin kertomuksiin,
olettaa tämä varmaksi, koska suomalaisia näyttää kaikkina aikoina
olleen lukuisimmin tässä maakunnassa sekä sen rajaseuduilla Norjan
puolella. Tämän voi päättää jo siitäkin, että papiston v. 1606 laatimien
henkikirjoitusluetteloiden mukaan jo silloin oli Dalbyn
suomalaismetsissä 131 16-20 vuoden ikäistä henkilöä ja että

pappismies Fernow, joka arvatenkin 1700-luvun keskivaiheilla tutki
Wermlannin maata ja kansaa, lausuu v. 1779 julkaisemassaan
"Kertomuksessa Wermlannista" suomalaisista, että heitä nuijasodan
jälkeen tuli laumoittain Ruotsiin, "jossa Kaarle-herttua vastaanotti
heidät armollisesti ja kehoitti heitä asettumaan metsäseutuihin
asumaan". Suuri joukko tuli Wermlantiin, jossa he asettuivat
Bergslagenin, Elfdalin, Fryksdalin, Jössen kihlakunnan, Nordmarkin ja
Gillbergin kihlakunnan salomaille eli aivan kuin puoliympyrään yli
koko maan. On luultavaa, että Fernow laati tämän kertomuksensa