Ylösnousemus I

坺Yl?snousemus I

The Project Gutenberg EBook of Yl?snousemus I, by Leo Tolstoi This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included with this eBook or online at www.gutenberg.net
Title: Yl?snousemus I
Author: Leo Tolstoi
Release Date: May 18, 2004 [EBook #12379]
Language: Finnish
Character set encoding: ISO-8859-1
*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK YL?SNOUSEMUS I ***

Produced by Miranda van de Heijning, Riikka Talonpoika, Tapio Riikonen and PG Distributed Proofreaders

YL?SNOUSEMUS I
Kirj.
LEO TOLSTOI
Tekij?n luvalla suomentanut Arvid J?rnefelt
1899.

_"Silloin Pietari tuli h?nen tyk?ns?, ja sanoi: Herra, kuinka usein minun pit?? veljelleni, jolta rikkoo minua vastaan, antaman anteeksi? Onko seitsem?ss? kerrassa kyll??
"Sanoi Jeesus h?nelle: en min? sano sinulle ainoastaan seitsem?n kertaa, mutta seitsem?nkymment? kertaa seitsem?n."_
(Mat. 18: 21, 22.)
_"Miksi siis n?et raiskan, joka on veljes silm?ss?, ja et n?e malkaa omassa silm?ss?s."_
(Mat. 7: 3.)
_"Joka teist? on synnit?n, se heitt?k??n ensin h?nt? kivell?."_
(Joh. 8: 7.)
_"Ei ole opetuslapsi ylitse mestarinsa: mutta jokainen on t?ydellinen koska h?n on niinkuin h?nen mestarinsa."_
(Luuk. 6: 40.)

I.
Vaikka ihmiset, ker??nnytty?ns? sadoin tuhansin pienoiselle pinta-alalle, tekiv?tkin parastaan t?rvell?kseen sit? maata, jonka p??ll? tunkeilivat; vaikka he laskivatkin t?m?n maan kivill?, ettei siin? mit??n kasvaisi, vaikka nyhtiv?t juurineen yl?s jokaisen ruohon, joka pyrki esille, vaikka savuuttivat ilman kivihiilen ja naftan k?ryll?, vaikka typisteliv?t puunsa luonnottoman muotoisiksi ja karkoittivat n?kyvist? kaikki el?imet ja linnut;--kev?t oli sent??n kev?tt? kaupungissakin. Aurinko paistoi, ruoho, saatuaan kasvun vauhtia, vihersi kaikkialla, miss? sit? ei oltu irtinyhdetty, ei ainoastaan bulevardien penkereill?, vaan katukivienkin v?liss?, ja koivut, poppelit, tuomet puhkesivat liimaisiin, tuoksuviin lehtiins?, lehmukset paisuttivat halkeilevia nuppujansa. Naakat, varpuset ja kyyhkyset kev?iseen tapaansa jo rakentelivat iloiten pesi?ns? ja k?rp?set surisivat auringon l?mmitt?mill? seinill?. Iloissaan olivat niin kasvit kuin linnut, hy?nteiset ja lapset. Ainoastaan suuret, ainoastaan t?ysik?iset ihmiset--ne yh? herke?m?tt? pettiv?t ja kiusasivat sek? itse??n ett? toisiaan. Ihmiset eiv?t ajatelleet pyh?ksi ja t?rke?ksi sit?, ett? nyt oli t?mm?inen kev?taamu, ei t?t? jumalan maailman kauneutta, joka on annettu kaikkien olentojen onneksi,--kauneutta, joka her?tt?? rauhan, sovinnon ja rakkauden tunteita, vaan pitiv?t pyh?n? ja t?rke?n? sit?, mink? olivat vaan itse keksineet hallitakseen ja vallitakseen toisiansa.
Niinp? l??ninvankilan konttorissa ei pidetty pyh?n? ja t?rke?n? suinkaan sit?, ett? kaikille el?imille ja ihmisille on annettu kev??n sulous ja ilo, vaan pidettiin pyh?n? ja t?rke?n?, ett? eilisiltana oli saapunut numeroitu, sineteill? ja virallisilla alkukoristuksilla varustettu paperi, jossa k?skettiin kello 9:ksi aamua, t?n? 28 p:n? huhtikuuta, tuomaan oikeuteen kolme vankilassa s?ilytetty? tutkintovankia--kaksi naista ja yksi mies. Toinen n?ist? naisista, ollen kaikkein t?rkein rikoksellinen, oli tuotava erikseen. Ja niinp? nyt t?m?n virkakirjeen perustuksella, 28 p. huhtikuuta, kello 8 aamulla, astui naisosaston haisevaan k?yt?v??n p??vartija. H?nen mukanaan tuli k?yt?v??n k?rsineen n?k?nen nainen, jolla oli harmaat kiharahiukset ja virkanauhat r?ijyn hihoissa sek? siniset reunat vy?ss?. Se oli naisosaston p??vartija.
--Haetteko Maslovaa?--kysyi h?n, l?hestyess??n p??vartijan seurassa er?st? k?yt?v??n p?in avautuvien koppien ovea.
P??vartija, kolistellen lukossa rautaisia avaimiansa avasi kopin oven, jolloin sielt? tulvahti viel? haisevampi l?yhk? kuin k?yt?v?ss? olikaan, ja huusi:
--Maslova oikeuteen!--ja j??den odottamaan sulki j?lleen oven.
Yksin vankilankin pihalla oli tuore, el?hytt?v? henki, mink? tuuli oli ahoilta kaupunkiin tuonut. K?yt?v?ss? sit?vastoin oli painostava, lavantautinen, ulostuksista, tervasta ja homeesta sekoittunut ilma, joka heti masensi alakuloiseksi vastatulijan mielen. Samaa tunsi pihalta tullut vartijanainen, vaikka oli tottunutkin huonoon ilmaan. K?yt?v??n p??sty?ns? h?nt? ?kisti rupesi v?sytt?m??n ja nukuttamaan.
Kopissa nousi kiire: kuului nais??ni? ja paljain jaloin astumista.
--Alappa joutua sielt?, Maslova,--pian!--huusi p??vartija oveen.
Parin minuutin kuluttua tuli kopista nopein askelin, ?kki? k??ntyen ja asettuen p??vartijan viereen, lyhyenl?nt? ja hyvin kohorintanen nuori nainen, harmaassa, valkoisen r?ijyn ja valkoisen alushameen p??lle puetussa mekossa. Jaloissa oli naisella liinaiset sukat ja niiden p??ll? vankikeng?t, p??ss? oli valkoinen huivi, jonka alta, n?ht?v?sti tahallaan, oli ty?nnetty esille muutamia py?ryl?it? mustista kiharaisista hiuksista. Naisen kasvoissa oli ylt'yleens? se erikoinen kalpeus, joka tavataan kauan sis?ll? olleiden ihmisten kasvoissa ja joka v?rilt??n muistuttaa perunan ituja kellarissa. Samallaiset olivat pienet, leve?t k?det ja valkonen, t?ytel?s kaula, joka n?kyi mekon suuren kauluksen v?list?. N?iss? kasvoissa, eritt?inkin niiden v?s?ht?neen kalpeuden vuoksi, her?tti huomiota hyvin mustat, s?ken?iv?t, v?h?n turvonneet, mutta hyvin eloisat silm?t, joista toinen katsoi v?h?n kieroon. H?n pysyttelihe hyvin suorana, pit?en esill? t?ytel?ist? rintaansa. K?yt?v??n tultuansa h?n, keikahuttaen hiukan p??t?ns?, katsahti suoraan p??vartijan silmiin valmiina t?ytt?m??n kaikki, mit? h?nelt? vaadittaisiin. P??vartija oli jo sulkemassa ovea, kun sielt? pistihe esiin harmaahapsisen akan kalpeat, ankaran ryppyiset kasvot. Akka alkoi jotakin haastaa Maslovalle, mutta p??vartija painamalla ovea, litisti h?nen p??t??n ja p?? katosi. Kopissa remahti joku nais??ni nauramaan. Maslova my?skin naurahti ja k??ntyi sitten ovessa olevalle pienelle ristikkoluukulle. Akka sis?puolelta laittautui my?skin heti luukulle ja k?he?ll? ??nell? sanoi:
--Muista, ?l? puhu mit??n liikaa, aina vaan yht?.
--Yht? on mit? puhun, pahemmaksi ei tule,--sanoi Maslova p??t?ns? keikahuttaen.
--Eip? tietenk??n kahta,--sanoi p??vartija esimiehen luottamuksella omaan sukkeluuteensa.--Eteenp?in, mars!
Luukussa n?kynyt akan silm? katosi, mutta Maslova tuli keskelle k?yt?v?? ja seurasi nopein, lyhyin askelin p??vartijaa. He laskeutuivat alas kivirappusia my?ten, kulkivat viel? pahemman hajuisen ja meluisen miesosaston l?pi, oviluukuissa olevien silmien seuraamina, ja tulivat konttoriin, jossa jo seisoi