Ylhäiset ja alhaiset


Ylh?iset ja alhaiset, by K. J. Gummerus

The Project Gutenberg EBook of Ylh?iset ja alhaiset, by K. J. Gummerus This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included with this eBook or online at www.gutenberg.net
Title: Ylh?iset ja alhaiset
Author: K. J. Gummerus
Release Date: November 30, 2004 [EBook #14214]
Language: Finnish
Character set encoding: ISO-8859-1
*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK YLH?ISET JA ALHAISET ***

Produced by Matti J?rvinen and PG Distributed Proofreaders.

YLH?ISET JA ALHAISET.
ALKUPER?INEN ROMAANI KAHDESSA OSASSA.
Kirjoittanut
K. J. Gummerus.
Edellinen osa.
Kolmas painos.
Toisin tiesin, toisin luulin, Toisin toivotin ik?ni, k?kesin k?ken? k?y?, kukahella kukkuroilla; Enp? nyt k?k?n? k?yne, kukahelle kukkuroilla, Olen kuin alli aallokossa, Tavi laajalla lahella.
Kalevala.
Ensimm?isen kerran julkaissut Hagelberg 1870

I.
N?kym?t?n vieras.
Korvessa oli kotomme, Maantiell? majasijamme: Karhut kanssa-kumppanimme. Ei mieli mesi? tehnyt, Kylki kuuta kasvattanut Pahan pakkasen k?siss?, Kovan ilman kouratessa, Hengen h?d?ss', heltehess?.
Vanha runo.
Satakunnassa oli t?m?n vuosisadan alkupuolella t?lli, jonka pellot kertomuksemme alkaessa halla viisi vuotta oli per?ksytt?in typi tyhj?ksi pannut. Kuudes kes? oli tullut, oli kulunut puoleksi.
T?m? t?lli oli sijansa saanut synk?ss? mets?n korvessa, kaukana muista ihmisist?. T?lli itse ei ollut mik??n eriskummallinen; ei, p?in vastoin oli se aivan tavallinen. T?lli oli sisustansa puolesta semmoinen kuin useat muut t?llit siihen aikaan olivat; se on: huone, jonka ovinurkassa oli takka, katon keskell? lakeinen eli r?pp?n?, josta savu p??si kulkemaan, lavitsat ja vuoteet seiniin kiini isketyt; per?sein?n vieress? kaitainen, pitk?, haarajalkainen p?yt? -- siin? oli kaikki, ainakin Mets?maassa.
Paikka paikan nimitt??. T?lli oli mets?n korvessa, siit? sen nimi: Mets?maa.
Pane t?h?n lis?ksi pari arkkua, muutama puinen lusikka, pata, h?rkin, ruhmo ja pari kirvest?, niin on siin? kaikki huonekalut, ellet lehm??, joka oven suussa seisoo, ja porsasta, joka kaadetun k?tkyen alle nuuskii, tahi p?reit? orrella taikka apeastiata ja pet?j?ammetta lue huonekaluiksi.
Mets?maata nimitettiin kirkonkirjoissa torpaksi, vaan se oli niin v?h?inen, ett? sen is?nt? teki ainoastaan yhden p?iv?ty?n viikossa kartanoon. Muita maksuja oli voinaula joka kes? lehm?st? kirkkoherralle ja p?iv?ty? kirkkoherran ruuassa pappilaan. Tuohon lis?ksi maksettiin is?nn?lt?, em?nn?lt? ja appiukolta henkiraha kruunulle. Lapsia oli Mets?maassa kuusi, vaan ne olivat viel? nuoria, vanhin 18, nuorin 7 vuotinen.
Appiukon nuoruudessa kylvettiin Mets?maassa puolen tynnyri? ja kaksi kappaa, ja kaskeen kappaa nelj?toista. Nyt kylvettiin viisi kappaa, v?liin kahdeksan kaikestaan.
Muutamia vuosia takaperin saatiin pellosta viisi tynnyri?. Nyt kuorittiin pet?j?t pellon ymp?rill? leiv?ksi.
Hallalla on n?lk?; halla pit?? paljon rukiista, ohrista ja kauroista. Jos se ennen viljeli?? pellolle ehtii, sy? se pellot puhtaiksi. Halla rakastaa yl?llisyytt?; se imee mehun ja j?tt?? kuivan kuoren. Kuori myllyss? k?ytet??n, kuori jauhona leivotaan: mutta t?m? jauho, jos toimelias em?nt? on saanut leiv?n koossa pysym??n, on leip?n? karkeaa, imel??, pahaa sy?d?, mustaa n?hd?. Luonnollista tuo on. Halla vei syd?men.
Niin kuin jo sanoimme, on per?ksytt?in viisi vuotta halla sirppi? ennen Mets?maan pelloille enn?tt?nyt. Se on kovaa!
Nyt on kev?t ollut ihana ja kes? kaunis. Jo toivovat Mets?maan asukkaat. ?Jumala on viimoin h?t?mme huomannut, kuullut hartaat rukouksemme. Vai onko pappia kiitt?minen; pappia, joka aina pyhin saarnastuolissa on rukoillut: Varjele, O Jumala, meit? hedelm?tt?mist? vuosista, n?lj?st? ja kalliista ajasta??
P?iv?t ovat kauniit, y?t l?mpim?t. Moni talollinen, joka viime vuonna n?ki otsansa hiess? tehdyn ty?ns? turhaksi, toivoo jo t?m?n vuoden runsaasta saaliista maksavansa velkansa ja silm?ilee iloiten Jumalan taivasta. T?llil?inen kiitt?? kaikkivaltiasta luullen saavansa viel? kerran n?hd? jyv?leip?? p?yd?ll?ns?. Ilo on surua seurannut. Is?nn?t kulkevat kilvan seppien luona teett?m?ss? itselleen ja ty?v?elleen vankkoja sirppej?.
Viikon p?iv?t viel?, ja kauniit pellot ovat kuhilaita t?ynn?. Nyt ei enn?t? halla, nyt on sirpin vuoro korjata, jyv?t!
P?iv? on ollut kaunis; ei ole taivaalla pilvenhattaraa n?kynyt. Ilta ehtii.
Jo pudistaa vanhus p??t?ns?; jo silm?ilee h?n surullisesti kirvest?, jolla h?n on monta leip?pet?j?? kaatanut. Ehtimiseen k?y h?n ulkona katsomassa, eik? pilvi? taivaalla n?kyisi, eik? v?h?inenk??n tuuli alkaisi puhaltaa.
Turhaan!
Taivas on selke?, tuuli uneksii.
?Jo on toivomme hukassa!? sanoo vanhus huoaten. Nyt lent?? pitk?n tulevan vuoden suru ja n?lk? ep?ilev?isten silm?in edess?. Kaikki ovat t?h?n saakka toivoneet. He eiv?t toivo en??, sill? vanhuksen sanat eiv?t valehtele. Vanhus on vankka ennustaja.
T?n? y?n? ei tule unta kenenk??n silmiin.
Ilta joutuu, ilma kiihtyy, j?htymist??n j?htyy y?. Y? kuluu. Kuten y? kuluu, siten valitus kuuluu.
Jo koittaa alkavan, uuden p?iv?n aamurusko id?ss? taivaan rannalla. Jo nousee aurinko, jo ovat s?teet tervehtineet t?hki?; vaan oljet, jotka illalla kuormaansa kumarsivat, seisovat nyt mahtavasti suorina.
Halla on k?ynyt, on runsaat kymmenykset ottanut! --
Sama aurinko her?tti eilen ty?h?n iloisia; t?m?n aamup?iv?n loiste n?kee ep?ilyksen-alaisia. Voiko aurinko kummeksia t?t?? Se on tuohon tottunut. Se laskee s?teens? puitten v?list? j?rvelle. Jo ymm?rt?? se. J?rven rannat ovat j??tyneet.
N?kym?t?n vieras on k?ynyt.

II.
Hallay?n seuraukset.
Ruoka oli ruumenista, -- -- -- -- -- -- -- -- -- -- m?mmi m?nnyist? m?elt?.
Vanha runo.
Kalaj?rven rannalla oli tuo Mets?maan t?lli. Muuta huonetta ei rannalla ollut; mutta v?h?n matkaa t?llist? mets??np?in n?kyi lato, karjalato.
Viime y?n? ei nukkunut Mets?maassa muut kuin nuorin poika.
T?lliss? oli vuosi takaperin ollut useita lampaitakin. Jaakko, Mets?maan is?nt?, myi ne, sai jyvi?, kylvi jyv?t, -- niitti olkia.
Y? on kulunut, p?iv? on puolessa.