Ylösnousemus II | Page 2

mutta jälellä oleva kolmannes oli annettu
talonpojille urakalla muokattavaksi viidestä ruplasta tesättinältä (1,09
hehtaarilta), s.o. viidestä ruplasta oli talonpojan kolmasti kyntäminen,
kolmasti äestäminen ja kylväminen tämä maa-ala, sitten niittäminen
vilja, paneminen lyhteisiin ja vieminen riiheen, s.o. suorittaminen työt,
jotka vapaassa urakassa olisivat maksaneet vähintäin kymmenen ruplaa
tesättinältä. Talonpojat maksoivat työllänsä kaikesta, mitä konttorilta
tarvitsivat, kalliimman hinnan mukaan. He tekivät työtä laitumen,
polttopuun, perunanvarsien edestä, ja olivat kaikki velkaa konttorille.
Niinpä takamaista, jotka annettiin talonpojille arennille, otettiin neljä
kertaa suurempi vuokramaksu kuin minkä niiden hinta olisi tuottanut
korkona viiden prosentin mukaan.
Kaikesta tästä Nehljudof oli jo ennenkin tiennyt, vaan nyt se oli
kuitenkin hänelle uutta, ja hän vaan ihmetteli kuinka hän ja kuinka
kaikki hänen asemassaan olevat ihmiset saattoivat olla näkemättä
tämmöisten olojen kieroutta. Isännöitsijän todistelemiset, että, maan
siirtämisen kautta talonpojille, koko maanviljelyskalusto menisi
hukkaan, koska siitä ei voisi saada neljättäkään osaa sen ostohinnasta,
että talonpojat turmelisivat maan ja että Nehljudof yleensä tulisi paljon
kadottamaan tämmöisen siirtämisen kautta,--kaikki tämä vaan vakuutti
Nehljudofia siinä, että hän menettelee oikein antaessaan maan
talonpojille ja luopuessaan suuresta osasta tuloja. Hän päätti panna
asian toimeen heti, jo tällä käynnillään. Kylvetyn viljan korjaaminen ja
myyminen, maakaluston ja tarpeettomien rakennuksien myyminen, se
kaikki oli isännöitsijän tehtävä hänen jälkeensä. Mutta itse hän nyt
pyysi isännöitsijää kutsumaan seuraavaksi päiväksi talonpojat kokoon
kolmesta kylästä, jotka olivat kartanon tilusten ympäröimät,
ilmoittaakseen näille aikomuksestansa ja sopiakseen hinnasta.
Tuntien mielihyvää oman lujuutensa vuoksi isännöitsijän väitteitä

vastaan ja alttiutensa vuoksi uhrautumaan talonpoikien hyväksi, tuli
Nehljudof konttorista ja miettien esillä olevaa asiaa käveli talon ympäri
kukkaslavojen välitse, jotka olivat jätetyt tänä vuonna hoitamatta
(vastapäätä isännöitsijän asuntoa oli lava rikottu), kulki pitkin
lawn-tennis kenttää, jolla rehenteli sikuri, ja pitkin lehmuskäytävää,
missä hän oli tavallisesti kävellyt sikaria polttamassa ja missä hänen
kanssaan oli keikaillut kolme vuotta sitten heidän luonansa vieraillut
kaunis Kirimova. Mietittyään lyhykäisyydessä sen puheen, jonka hän
huomenna pitäisi talonpojille, meni Nehljudof isännöitsijän luo ja teetä
juodessa vielä kerran keskusteli tämän kanssa, miten koko taloudenpito
olisi tilitettävä. Sitten hän tuli aivan rauhallisena ja tyytyväisenä hyvään
asiaan, joka oli hänellä hankkeissa talonpoikien hyväksi, suuressa
rakennuksessa olevaan huoneeseen, joka oli aina ollut varattu vieraille
ja nyt oli valmistettu hänelle.
Tässä pienenlaisessa puhtaassa huoneessa oli venetsialaisia maisemia
seinillä ja peili kahden ikkunan välissä. Huoneessa oli puhdas
vieterivuode ja pikku pöytä vesikarahvin, tulitikkujen ja
kynttilänsammuttajan kanssa. Suurella pöydällä peilin luona oli hänen
kapsäkkinsä avattuna, josta pisti esiin hänen toalettikapineensa ja ne
kirjat, jotka hän oli ottanut mukaan: venäläinen tutkimuskoe
rikoksellisuuden laeista, samaa sisältävä yksi saksalainen ja yksi
englantilainen kirja. Hänen oli ollut aikomus lukea näitä kirjoja vapaina
hetkinään maalla ollessaan, mutta nyt ei ollut enää aikaa ja hän tahtoi
panna maata ollakseen huomenna varhemmin valmiina keskusteluun
talonpoikien kanssa.
Nurkassa seisoi vanhanaikuinen nojatuoli mahonkipuusta leikkauksien
kanssa, ja nähtyään tämän nojatuolin, jonka muisti olleen äidin
makuuhuoneessa, nousi hänen sydämmeensä aivan odottamaton tunne.
Hänen tuli yhtäkkiä sääli sekä taloa, joka tulisi menemään rappiolle,
että puutarhaa, joka menisi umpeen, metsiä jotka tulisivat hakatuiksi, ja
noita karjapihattoja, talleja, työkaluliitereitä, koneita, hevosia ja lehmiä,
joita kaikkia, olkoonpa vaikkei hänenkään toimestaan, kuitenkin
ylläpidettiin ja hoidettiin--sen hän tiesi--suurilla voimain ponnistuksilla.
Ennen oli hänestä näyttänyt helpolta luopua tästä kaikesta, mutta nyt
häntä säälitti ei ainoastaan tämä, vaan itse maa ja puolet tuloista, jotka
nyt olisivat olleet niin tarpeen. Ja heti ilmestyivät hänen
käytettäväkseen järjen päätelmät, joiden mukaan olikin aivan tyhmää ja

tarpeetonta luovuttaa maata talonpojille ja hävittää omaa taloutta.
»Maata en saa pitää hallussani. Mutta pitämättä sitä hallussani en minä
voi ylläpitää koko tätä taloutta. Paitsi sitä minä lähden nyt Siperiaan, ja
on minulla siis sekä talo että maatila tarpeeton--puhui yksi ääni.--Se on
kyllä niin,--puhui toinen ääni:--mutta ethän sinä ijäksi jää Siperiaan.
Jos sinä menet naimisiin, niin sinä voit saada lapsia. Ja samassa
kunnossa kuin sinä vastaanotit maatilan, täytyy sinun se antaa poiskin.
On olemassa velvollisuuksia maata kohtaan. Helppohan on hävittää
kaikki, antaa pois, mutta hyvin vaikea on panna kaikki kuntoon. Ennen
kaikkea sinun täytyy tarkkaan ajatella omaa tulevaisuuttasi ja päättää
mitä aijot itsesi kanssa tehdä ja sen mukaan sitten järjestää
omaisuusasiatkin. Onko päätöksesi todellakin pysyväinen? Ja
vielä--menetteletköhän sinä todellakin omantuntosi mukaan, näin
menetellessäsi, vai etköhän menettele ihmisten vuoksi, saadaksesi
heiltä kiitosta.» Näin kyseli itseltään Nehljudof eikä voinut olla
myöntämättä, että se, mitä hän ajatteli ihmisten tulevan hänestä
sanomaan, vaikutti hänen päätökseensä. Ja mitä enemmän hän ajatteli
sitä enemmän ja enemmän nousi uusia kysymyksiä ja sitä
mahdottomammilta ne tuntuivat ratkaista. Päästäkseen näistä
ajatuksista hän paneutui viileään vuoteeseen ja tahtoi nukkua, että sitten
huomenna virkeällä päällä voisi ratkaista ne kysymykset, joissa hän nyt
oli sekaantunut. Mutta pitkään aikaan hän ei saanut unta; avatuista
ikkunoista tulvi paitsi raitista ilmaa ja kuun paistetta myöskin
sammakkojen kurinaa, sekaisin satakielten lirkutusten ja vihellysten
kanssa, yksi lauloi kaukana puistossa, toinen ihan ikkunan alla
vastapuhjenneessa sireenipensaassa. Kuunnellessaan satakieliä ja
sammakoita muisti Nehljudof tirehtöörin tyttären piaanonsoiton;
muistettuaan tirehtöörin, muisti Maslovan, kuinka tämän huulet
sammakkojen kurinan tavalla vapisivat hänen sanoessa: »jättäkää se
kokonaan». Sitten alkoi saksalainen isännöitsijä laskeutua
sammakkojen luo. Häntä