Yksinkertainen sydän

섄
Yksinkertainen syd?n

The Project Gutenberg EBook of Yksinkertainen syd?n, by Gustave Flaubert This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included with this eBook or online at www.gutenberg.org
Title: Yksinkertainen syd?n
Author: Gustave Flaubert
Translator: Jalmari Hahl
Release Date: May 31, 2006 [EBook #18476]
Language: Finnish
Character set encoding: ISO-8859-1
*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK YKSINKERTAINEN SYD?N ***

Produced by Matti J?rvinen, Tuija Lindholm and Distributed Proofreaders Europe

YKSINKERTAINEN SYD?N
Gustave Flaubert
Ranskasta suomentanut Jalmari Hahl.
Ensimm?isen kerran julkaissut Arvi A. Karisto 1917

I.
Puolen vuosisadan ajan Pont-l'évêquen porvarisnaiset olivat kadehtineet rouva Aubainilta h?nen palvelijatartaan Félicitét?.
Sadan frangin vuosipalkasta h?n keitti ruoan, hoiti taloutta, neuloi, pesi, kiilloitti, valjasti hevosen, lihoitti siipikarjaa, kirnusi voita, ja h?n pysyi uskollisena em?nn?lleen, -- joka ei suinkaan ollut miellytt?v? henkil?.
Rouva Aubain oli mennyt vaimoksi varattomalle kauniille nuorelle miehelle, joka kuoli vuoden 1809:n alussa, j?tt?en h?nelle kaksi aivan pient? lasta ja joukon velkoja. Silloin leski myi kiinteimist?ns?, paitsi Toucquesin ja Geffossesin tiloja, joiden tuottamat korot nousivat korkeintaan viiteentuhanteen frangiin, ja h?n muutti pois Saint-Melainessa olevasta talostaan toiseen, joka oli halvempi, joka oli kuulunut h?nen esi-isilleen ja sijaitsi kauppahallien takana.
T?m? paasikattoinen talo oli tien ja kujan v?lill?, joka p??ttyi joen rantaan. Sen huoneiden permannot olivat eri korkealla, niin ett? siell? helposti kompastui. Kapea eteinen eroitti keitti?n ruokasalista, jossa rouva oleskeli pitkin p?iv??, istuen olkituolilla ikkunan ??ress?. L?helle valkeaksi maalattua sein?laudoitusta oli asetettu riviin kahdeksan mahonkituolia. Vanhalla pianolla, jonka yl?puolella riippui ilmapuntari, oli suunnaton kasa laatikoita ja pahvilippaita. Kaksi korukuteisilla p??llyksill? varustettua nojatuolia oli molemmin puolin keltamarmorista, Ludvig XV:n tyylist? kamiinia. Keskell? sen reunustaa oleva p?yt?kello oli Vestan temppelin muotoinen; -- ja koko huoneusto haiskahti homeelle, sill? lattia oli matalammalla puutarhaa.
Toisessa kerroksessa oli ensin "rouvan" huone, hyvin tilava, siin? vaaleakukkaiset sein?paperit, sein?ll? keikaripuvussa komeilevan "herran" muotokuva. Siit? vei ovi pienemp??n huoneeseen, miss? n?ki kaksi lasten vuodetta ilman patjoja. Sitten tultiin saliin, jonka ovet aina olivat suljetut, ja joka oli t?ynn? p??llisill? peitettyj? huonekaluja. Sitten johti k?yt?v? lukuhuoneeseen; kirjat ja romupaperit t?yttiv?t kirjahyllyt, jotka kolmelta sivulta ymp?r?iv?t leve?? mustaa kirjoitusp?yt??. Sen molemmat kaapinovet olivat kyn?piirrosten, guachi-maisemien ja Audran-kaiverrusten peitossa -- kaikki muistoja paremmilta ajoilta ja kadonneesta ylellisyydest?. Toisen kerroksen ullakkoikkuna p??sti valoa Félicitén huoneeseen, josta aukeni n?k?ala niitylle.
H?n nousi p?iv?n koittaessa, kun ei tahtonut laiminly?d? aamumessua, ja teki lakkaamatta ty?t? iltaan asti; kun p?iv?llinen oli ohi, astiat pesty ja ovi huolellisesti suljettu, peitti h?n kek?leet tuhkaan ja nukahti pes?n eteen rukousnauha k?dess??n. Ei kukaan ollut kauppaa tehdess? itsep?isempi tinkim??n. Puhtaudesta h?n huolehti niin tarkasti, ett? h?nen kiilt?v?t kasarinsa saivat muut palvelijattaret ep?toivoisiksi. H?n oli s??steli?s, ja s?i senvuoksi hitaasti ja kokosi kahmaloonsa leiv?nmurut p?yd?lt? -- h?nelle paistettiin vasiten kahdentoista naulan leip?, joka riitti kahdeksikymmeneksi p?iv?ksi.
Kaikkina vuodenaikoina h?nell? oli olkap?ill? kukallinen karttuunihuivi, joka oli nuppineuloilla kiinnitetty selk??n, myssy peitti h?nen hiuksensa, sukat olivat harmaat, hame punainen, ja puseron yll? oli leukalappu-esiliina, vallan kuin sairaanhoitajattarilla.
H?nen kasvonsa olivat laihat ja h?nen ??nens? ter?v?. Kun h?n oli ollut kaksikymmenvuotias, luuli h?nt? nelj?nkymmenen ik?iseksi. Kun h?n oli saavuttanut viidennenkymmenennen vuotensa, n?ytti h?n ep?m??r?isen vanhalta, -- aina vaiteliaana, suoraryhtisen? ja liikkeilt??n hillittyn? n?ytti h?n puukuvalta, joka toimi koneenomaisesti.

II.
Félicitéll? oli, niinkuin muillakin, ollut rakkaudentarinansa.
H?nen is?ns?, ammatiltaan muurari, oli kuollut pudotessaan alas rakennustelineilt?. Sitten h?nen ?itins? muutti maalle, sisaret hajaantuivat maailmalle, muuan tilallinen otti h?net taloonsa ja k?ytti h?nt? jo vallan pienen? paimentamaan lehmi? laitumella. H?n v?risi vilusta ryysyiss??n, heitt?ytyi alas vatsalleen juomaan vett? l?t?k?ist?, sai vitsaa ihan mit?tt?mist? seikoista, ja ajettiin lopulta talosta syytettyn? kolmenkymmenen sou-rahan varkaudesta, johon h?n kuitenkin oli syyt?n. H?n meni palvelukseen toiseen maataloon, tuli siell? karjapiiaksi, ja kun is?nt?v?ki h?nest? piti, kadehtivat h?nt? h?nen toverinsa.
Er??n? elokuun iltana (h?n oli silloin kahdeksantoistavuotias) he saivat h?net l?htem??n Collevilleen tanssihuveihin. Heti h?n huumautui ja h?mm?styi viulunvinguttajien ??nekk??st? soitosta, puihin ripustetuista lyhdyist?, kirjavista puvuista, pitseist?, kultaristeist? ja tuosta yht? haavaa hyppiv?st? joukosta. Tyt?n pysyess? vaatimattomasti syrj?ss?, l?hestyi muuan ?veri??n n?k?inen nuori mies, joka poltti piippua, nojaten molemmin kyyn?rp?in ison korin korentoon, ja pyysi h?nt? tanssimaan. Poika tarjosi h?nelle omenaviini?, kahvia, kakkua, osti h?nelle silkkihuivin, ja olettaen, ett? tytt? oivalsi h?nen tarkoituksensa, tarjoutui saattamaan h?nt? kotiin. Kaurapellon pientarella h?n kaatoi tyt?n raa'asti kumoon. Tytt? pel?styi ja alkoi huutaa. Nuori mies l?hti tiehens?.
Toisena iltana Félicité kulki Beaumontin tiell? ja aikoi astua ohi ison hein?kuorman, jota hevoset vetiv?t hitaasti, ja hiipaistessaan py?ri? h?n tunsi Théodoren.
T?m? puhutteli h?nt? tyynen n?k?isen?, sanoen, ett? h?nen tuli antaa anteeksi, "se kun oli p?ihtymyksen syy".
Tytt? ei tiet?nyt mit? vastata, ja h?nen teki mieli paeta.
Mutta Théodore alkoi heti puhua sadon toiveista ja kunnan merkkihenkil?ist?; h?nen is?ns? oli muun muassa muuttanut Collevillesta ja asettunut écotsin tilalle, niin ett? he nyt olivat naapureja.
-- Vai niin, -- sanoi Félicité.
Théodore lis?si, ett? h?nt? oli kehoitettu menem??n naimisiin. H?nell? puolestaan ei ollut kiire, h?n odotti mieleist??n vaimoa. Tytt? painoi p??ns? alas. Silloin Théodore kysyi h?nelt?, ajatteliko h?n naimista. Félicité vastasi hymyillen, ett? oli paha pit?? toista