Yksin | Page 3

enk? surrakaan. Olisin ollut tyytyv?inen, jos olisin saanut muistot p??lt?ni torjutuiksi. Mutta ne olivat kerta kaikkiaan tottuneet tulemaan t?h?n aikaan y?st?. Ne tulivat ennen uurrettua v?yl??ns?. Yht? selvin?, vaikka ehk? v?h?n kalpeampina ja v?ritt?m?mpin? kuin ensimm?lt?.

II.
Min? tunnen h?net pienuudesta pit?en. Ensi kerran sattuu h?n silm??ni, kun h?nen veljens? tuo minut perheeseen ja esittelee minut parhaana yst?v?n??n. ?iti on hiljainen, miellytt?v? leski, hell?n ja hyv?n n?k?inen ihminen, hiukset jo harmaantuneet. H?n n?ytt?? el?v?n vain lapsiansa varten.
Tuodaan kahvia sis??n ja leip?koria kantaa pieni kirkassilm?inen tytt?, joka katsoo rohkeasti kasvoihin, jota naurattaa ja joka ei v?lit? sit? peitt??. Niiaus on lyhyt, katkaistu nytk?hdys, ik??nkuin pakosta tehty ja armosta annettu, mutta jota samoin kuin lyhyit? helmoja t?ytyy k?rsi? aikansa. Kaksi mustaa palmikkoa ulottuu alapuolelle vy?t?isi?. Sinusta kasvaa viel? syd?men kipu monelle, jahka siit? ylenet, ajattelen min? ohimennen.
Meist? tulee hyv?t tutut. K?yn usein talossa, ja h?nen koulumatkansa sattuvat samoille tunneille kuin minun menoni yliopistoon. Joko min? saavutan h?net tai hiljenn?n kulkuani, kun n?en h?nen k??ntyv?n kadunkulman takaa. Usein saan, silloin kun en satu h?nt? huomaamaan, lumipallon selk??ni. Ja kun py?r?hd?n h?nt? katsomaan, kiert?? h?n nauraen jo toista palloa punottavissa k?siss??n. H?n on niin aamuntuores, hattu toisella korvalla ja k?sipuuhka riippuen nauhassa kupeella niinkuin mets?miehen laukku. Joskus sattuu, ett? kohtaan h?net kello kahdeksan, k?mpiess?ni kotiini koko y?n kest?neist? juomingeista. H?n ei aavistakaan, mist? viimeksi tulen, juoksee ohitseni ja t?ykk?isee minua menness??n. Kun kotiin tultuani riisuudun, pesen pois y?lliset liat ja laskeudun koskemattomalle vuoteelleni, on h?n hetkisen aikaa edess?ni, niinkuin pieni puhtoinen tuttu lintu, jonka usein n?kee lent?v?n editsens? tien poikki.
H?n on n?ht?v?sti ylpe? aikamiehest? kavaljeeristaan, joka niin usein saattaa h?nt? koulun portille. Vastaantullessaan ottaa h?n oikeudekseen kumartaa minulle, ja min? nostan h?nelle hattua niinkuin t?ysi-ik?iselle neidille. Ja usein juoksee h?n tytt?parvesta toiselta puolelta katua luokseni ja nakkaa minulle kirjat kannettavakseni, kehuakseen tovereillensa tuttavuudestaan. Kun h?nelle pist?? p??h?n, saattaa h?n sanoa: ?Tulkaa nyt meille, olkaa hyv?!? Nimeni on tietysti h?nen muistikirjassaan ynn? sen rinnalla runo, ja min? luulen, ett? olin siihen aikaan h?nen ?ihanteensa?.
Menen kihloihin, ja kun k?yn morsiameni kanssa ensi tervehdyksell?, ei h?nt? saada saliin. ?iti menee h?nt? vaatimaan, mutta h?n vastaa vain: ?En tule!? ja piirt?? joitain kuvia ikkunan hikeen. Kun ?iti viel? uudelleen koettaa houkutella, vastaa h?n taaskin: ?Enk? tule!? ja hankaa ruutua puhtaaksi. Min? n?en sen oven raosta ja kuulen ?idin toruvan: ?Anna, el? nyt tahraa siin? ikkunaa!?
Morsiameni istuu salip?yd?n ??ress? ja selailee valokuvia. Tunnen silm?nr?p?yksellisen taantumisen tunteissani. H?nen piirteens? n?ytt?v?t edest?p?in katsoen niin paksuilta ja tavallisilta.
Veli kertoo minulle sitten seuraavana p?iv?n? nauraen, ett? morsiameni, joka oli opettajana tytt?koulussa, oli Annan mielest? ?ruma? ja ?olevinaan? ja ettei kukaan heid?n luokallaan voi h?nt? siet??. ?Kyll' on kanssa maku sill?...!?
H?n katoaa n?kyvist?ni ja mielest?ni useammiksi vuosiksi. Suoritan tutkintoni, muutan maalle ja k?yn hyvin harvoin Helsingiss?. Minulla ei ole h?nest? muuta kuvaa n?ilt? ajoilta kuin kasvava, hontelo koulutytt? Suomalaisen Tytt?koulun ylemmill? luokilla. H?n on ujompi kuin ennen, ja kerran, kun veli tekee h?nelle pilkkaa jostain ?flammasta?, menee h?n loukkaantuneena pois eik? en?? ilmesty.
Vasta vuosi sitten ilmestyy h?n eteeni nykyisess? muodossaan. Min? olen kyll?stynyt oloihin ja el?m??n maalla, pieniss? kaupungeissa, joissa olen ollut useammassa opettajana. Kihlaukseni on jo aikoja sitten purkautunut, uudet liitot my?skin liestyneet. Tarjoutuu tilaisuus matkustaa ulkomaille ja min? tulen kev??ll? Helsinkiin oppiakseni ranskankielt?. Tulen t?nne sill? sis?llisell? raivolla, joka syntyy maaseudun yksin?isyydess?, pikkukaupunkien kaukaisissa kolkissa, joissa elon voima tuntuu kuivuvan kokoon ja henki kitistyy ja siit? k?rsii. Kaikki siteet olivat katkenneet, vanhempani kuolleet eik? minulla ollut sukulaisia, joista olisin v?litt?nyt. Minulla ei ollut velvollisuuksia ket??n kohtaan, ja min? aioin el?? laajasti, nauttia kerran viel? suuren maailman el?m?st? monien vuosien kuluttua, ennenkuin kokonaan antaudun vanhenemaan. Tulin Helsinkiin melkein samanlaisilla tunteilla kuin ensi kerran nuorena ylioppilaana.
Menen suoraa p??t? vanhaan tuttuun taloon ja soitan. T?ysikasvuinen nuori neiti tulee avaamaan ovea. Minulla on viel?kin se tunne, ett? h?nen kasvonsa, silm?ns?, pitk? tukkansa, py?ristynyt povensa, solakka vartalonsa ... ett? kaikki siin? silm?nr?p?yksess?, yhdess? ainoassa avauksessa sy?pyiv?t mieleeni niinkuin valokuvaajan lasiin.
--Oo, p?iv??! huudahtaa h?n ja ojentaa minulle ilostuneena k?tens?.
Olen sanomaisillani, ett? h?nh?n on jo t?ysikasvuinen neiti ja etten ollut h?nt? tunteakaan. Mutta mik? est?nee minut siit?. Jokin h?m?r? tarve vakuuttaa itsellenikin, ettei i?n ero kuitenkaan ole niin kovin suuri. Enint??n viisitoista vuotta,--jonka samassa lasken, astuessani h?nen j?less??n saliin.
H?n juoksee kutsumaan ?iti?, k??nn?ht?? ovessa ja katsahtaa minuun. Ne keikahdukset ja liikkeet, ne ovat kuin ne minussa tapahtuisivat, ja vereni v?r?htelev?t niiden mukana.
Min? rakastun h?neen hetikohta. Aikamiehen, kaikenlaista kokeneen sitke?ll? tunteella kiinnyn min? h?neen. H?ness? n?ytt?? olevan kaikki se, mit? ennen olen turhaan hakenut. Ei pienint?k??n piirrett?, ei liikett?, ei ??nen v?r?hdyst?, joka minua h?iritsisi tai vaivaisi. Ennen, kun olin rakastunut, tunsin hetkellisi? heikkouksia tunteissani, jonkinlaisia lahopaikkoja. Voin l?yt?? vikoja noissa muissa, arvostella heit? kylm?sti, ja aina oli minulla aavistus, ett? rakkauteni on haihtuva--niinkuin oli haihtunutkin. Ja noihin entisiin n?hden oli minulla aina selvill? syyt, mink? t?hden heit? rakastin. Nyt en voi niit? l?yt??. En voi m??ritell? kiintymyst?ni. Se on vain, niinkuin